Ella Räsänen oli pienestä asti juoksuradalla lähes voittamaton. Yleisurheilupiireissä Räsästä pidettiin poikkeuksellisena juoksijalahjakkuutena.
Mitaleita sekä ennätyksiä tuli kuin liukuhihnalta, ikäkausiennätykset paukkuivat, ja Räsänen saavutti useita nuorten Suomen mestaruuksia.
Vuonna 2009 Räsänen hämmästytti ottamalla hopeaa Kalevan kisojen 200 metrillä vain 15-vuotiaana. Sen jälkeen aikuisten Suomen mestaruuksia on tullut ulkoradoilla ja hallissa kaikkiaan kuusi. Vauhti oli hurjaa.
Syksyllä 2014 kaikki romahti. Räsäsellä ei ollut selkeitä fyysisiä vammoja. Hän oli vain henkisesti ja fyysisesti aivan loppu.
20-vuotias Räsänen halusi kadota.
– En halunnut, että kukaan saa tietää, mikä minulla on. Se, että ei henkisesti vain jaksa urheilla, tuntui asialta, jota pitää hävetä, Räsänen kertoo viisi vuotta myöhemmin.
Sen jälkeen Räsänen joutui opettelemaan monta arjen asiaa uudelleen. Viisi vuotta romahduksen jälkeen tasapaino tuntuu löytyneen.
Aika hauska, että vuosi 2013 oli urani paras tuloksellisesti, ja että sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki.
Selän hajoaminen aloitti vammahelvetin
Hallikausi 2013 oli ollut Räsäselle huima. Göteborgin EM-halleissa 19-vuotias Räsänen sijoittui 400 metrillä seitsemänneksi.
Kisoissa juostu aika 52,37 on edelleen aikuisten halli-SE ja 19-vuotiaiden Euroopan ennätys. Ajan hurjuudesta kertoo, että se on lähes kolme sekuntia kovempi kuin toiseksi paras aika Suomen kaikkien aikojen 19-vuotiaiden hallitilastossa.
Hallikauden jälkeen suunnitelma oli selvä: menestyminen Zürichin EM-kisoissa kesällä 2014 oli realistista ja juokseminen Rio de Janeiron olympialaisissa vuonna 2016 selkeä tavoite.
Edessä piti olla kaikkien aikojen kesä. Keväällä 2013 Räsäsen selässä ilmeni kuitenkin rasitusmurtuman esiaste. Se pilasi kesäkauden.
Selkä parani, mutta vuonna 2014 ajat eivät palanneet enää samalle tasolle. Räsänen oli alittanut tulosrajan vuoden Zürichin EM-kisojen 400 metrille, mutta yhdessä liiton ja valmennustiimin kanssa päätettiin, ettei Räsänen kisaa henkilökohtaisella matkalla.
Hän osallistui EM-kisoissa 4x400 metrin viestiin. Se oli Räsäsen viimeisin maaliin tullut kisasuoritus ennen viime lauantaita.
– Aika hauska, että vuosi 2013 oli urani paras tuloksellisesti, ja että sen jälkeen alkoi jyrkkä alamäki, sanoo nyt 25-vuotias Räsänen.
"Kuorma oli kasaantunut lukiosta asti"
Loppuvuodesta 2013 oli jo viitteitä siitä, että Räsänen ei palaudu kunnolla. Hän oli väsynyt eivätkä harjoitukset purreet. Räsäsen kroppa oli sekaisin: aineenvaihdunnassa ja hormonitoiminnassa oli ongelmia ja hänellä oli univaikeuksia.
Oireita tuli kuitenkin vain aika-ajoin, eikä niihin osattu kiinnittää huomiota.
Lopulta fyysisten vammojen lisäksi alkoi ilmetä ongelmia myös psyykkisessä terveydessä. Räsäselle tuli masennusta ja syömisongelmia.
– Ne olivat oire monen vuoden ylirasituksesta. Oli ollut liikaa kaikkea ja se kuorma oli kasaantunut lukiosta asti, Räsänen toteaa.
Alipalautumistilan hyväksyminen oli Räsäselle vaikeaa. Henkiset vaikeudet olivat paljon raskaampia kestää kuin fyysiset vammat.
Vuonna 2014 Räsäsellä diagnosoitiin keskivaikea masennus. Sitä on hoidettu lääkityksellä ja terapialla.
Viime vuosina olen pystynyt taas käymään kisoissa ja nauttimaan urheilukavereiden menestyksestä.
Vaikeimpina vuosina urheilu piti unohtaa kokonaan
Vaikeinta Räsäselle oli urheilijan arjesta irrottautuminen. Aluksi hän pitikin siitä kiinni lähes pakonomaisesti.
Vaikka vaikeimpina päivinä Räsänen ei pystynyt tekemään mitään, hyvinä päivinä hän saattoi harjoitella kahdesti.
– Meni lähes puolitoista vuotta hyväksyä, että nyt pitää miettiä ihan perusasioita ja panna ne uusiksi. Että pitää oikeasti jättää aikaa itselleen ja levätä.
Vaikeimpina vuosina tärkeimmäksi selviytymiskeinoksi muodostuikin urheilijan arjesta irtipäästäminen.
– Kaikista vaikeimpina vuosina en ollut urheilun kanssa missään tekemisissä. Pisin liikkumaton ja urheilematon jakso oli puoli vuotta.
Siihen aikaan Räsänen asui Helsingissä ja kävi töissä. Hän ei seurannut urheilua lainkaan tai käynyt katsomassa kisoja.
– Nyt viime vuosina olen pystynyt taas käymään kisoissa ja nauttimaan urheilukavereiden menestyksestä.
Huippuvuosinaan Räsäsen tavoitteisiin kuuluivat arvokisat ja jopa menestyminen EM-tasolla. Siitä ja monesta muusta välitavoitteesta oli kuitenkin päästettävä irti.
– Jossain vaiheessa piti ottaa tavoitteeksi vain, että tekee ylipäätään jotain liikuntaa kaksi kertaa viikossa.
Rakkaasta lajista tulikin suorittamista
Ratinan stadionilla Tampereella on aurinkoinen ja lämmin kesäsää. Räsänen vetää laukustaan kuminauhan ja tekee sen avulla huolellisia venyttelyitä sekä avaavia liikkeitä. Sitten hän vaihtaa kuminauhan palloon, jolla hän hieroo pohkeitaan.
Viimeisimmästä kisastartista on haastatteluhetkellä vierähtänyt lähes viisi vuotta. Vuosien aikana Räsänen kertoo oppineensa levon sekä rasituksen tasapainon merkityksen. Tärkeää on ollut oppia kuuntelemaan omaa kroppaa, mutta myös mieltä.
– Aika pitkään pakotin itseni tekemään asioita ja urheilemaan. Itselle rakkaasta lajista tulikin suorittamista. Vaikka hälytyskellot ovat välillä soineet päässä, olen silti vaan painanut väkisin.
Räsänen tunnistaa nyt alipalautumisen merkit ja tietää niitä olleen jo pitkään urheilu-uran aikana. Hän ei halua jossitella, mutta on toki miettinyt, mitä olisi voinut tehdä toisin.
– Olisin silloin voinut relata ja tehdä muitakin juttuja kuin harjoitella ja kisata. Esimerkiksi välillä vaikka nähdä kavereita kaupungilla.
Muutaman viime vuoden aikana Räsänen on huomannut, että viivalle palaaminen on myös fyysisesti erittäin vaikeaa. Kun ylirasitustila ja henkiset asiat saatiin taas hallintaan, alkoivat fyysiset vammat taas vaivata.
Suurin niistä Räsäselle tuli vuoden 2017 keväällä, kun hänen kantapäävammansa vaati leikkaushoitoa. Kuntoutuminen oireettomaksi kesti 1,5 vuotta.
– Peruskuntoni on hyvä, mutta tehojen nostaminen on tuonut ongelmia. Siitä on niin kauan, kun olen juossut kisavauhtia tai laittanut ylipäätään piikkarit jalkaan. Se vaatii yllättävän paljon, että siinä onnistuu ilman haavereita.
Räsäsen täytyy olla myös erittäin tarkkana kuormituksen ja rasituksen kanssa.
– Kun on monta vuotta vetänyt punaisella, niin elimistö alkaa nopeasti ilmoitella, jos lähtee taas mopo keulimaan.
Kun on tullut menestystä nuorempana, tiedän oman potentiaalini ja sen, että kyky juosta ei häviä.
"Parhaat juoksut ovat vielä edessä"
Räsäsen viisi kilpailutonta vuotta eivät ole olleet pelkkää tuskaa. Hän on saanut opiskelupaikan Tampereen yliopistosta ja päässyt maistamaan opiskelijaelämää. Samalla Räsänen on edennyt työelämässä.
Urheilu on kolkuttanut takaraivossa kuitenkin koko ajan. Unelma kisakentille palaamisesta säilyi, vaikka moni olisi luovuttanut. Uskoa on helpottanut, että viivalle palaaminen on ollut monta kertaa lähellä.
– Lähipiirini on auttanut minua jaksamaan. He ovat jaksaneet uskoa minuun silloinkin, kun itse en ole jaksanut.
Myös lahjakkuus ja kovat tulokset jo nuorella iällä ovat pitäneet uskoa yllä. Räsäsen nopeus- ja kestävyysominaisuudet ovat vailla vertaa ja juoksutekniikka luonnostaan huippuluokkaa.
– Kun on tullut menestystä nuorempana, tiedän oman potentiaalini ja sen, että kyky juosta ei häviä. Siksi jaksan uskoa, että parhaat juoksut ovat vielä edessä.
Urheilu on Räsäselle elämäntapa, ja suurin jaksamaan auttanut voima on rakkaus lajia kohtaan.
– En vaan osaa olla ilman.
Paluu kilparadoille toi kyyneleet silmiin
Tälle kesälle Räsäsen ainoa tavoite oli päästä kisaamaan.
– Tavoite on, että pääsen maaliin. Ei ole merkitystä, mikä tulos on, Räsänen sanoi Yle Urheilulle toukokuussa.
Tavoite toteutui viime lauantaina, kun Räsänen palasi viiden vuoden tauon jälkeen kilparadoille Karjaalla. Esbo IF:n urheilija juoksi 200 metrillä seitsemänneksi ajalla 26,35. Alkuerissä hän juoksi aikaan 25,94. Räsäsen ennätys on 23,67.
Tunteet nousivat pintaan jo alkuerän jälkeen.
– Itkin helpotuksesta alkuerän jälkeen. Tuntui oudolta juosta kovaa pitkästä aikaa, Räsänen kertoi SUL:n tiedotteessa.
Paluu kilparadoille oli Räsäselle tärkeä askel. Pidemmällä aikavälillä hän uskaltaa tavoitella suurempiakin asioita.
Olympiahaave elää
Räsäsen toiveissa on päästä taas mukaan Kalevan kisoihin ja Ruotsi-otteluun sekä edustamaan muutenkin maajoukkueessa. Hän ei ole unohtanut unelmaa kansainvälisellä tasolla menestymisestä.
– Edelleen tavoitteeni on kisata olympialaisissa ja menestyä arvokisoissa. EM-kisoissa menestyminen on ihan realististakin.
Nyt kun vaikeimmat vuodet ovat takanapäin ja kisaaminen tuntuu vihdoin taas mahdolliselta, Räsäselle on tärkeää olla rehellinen itselleen ja asioille, joita hän on kilpailuttoman kautensa aikana käynyt läpi.
– Helpottaa, että voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eikä tarvitse kierrellä tai kaarrella. On helpompi itsekin mennä viivalle, kun tietää, mitä taustalla on. Ei tarvitse selitellä.
Kilpailutauon aikana Räsäselle on tullut lopettamisajatuksia, mutta palaaminen on ollut mielessä koko ajan.
– Jos olisin tiennyt silloin, että tässä menee näin kauan, niin olisin varmaan ajatellut, että kyllä tämä on tässä.
– Mutta kertaakaan en ole ajatellut, että tämä olisi oikeasti tässä. Niinä vaikeimpinakin vuosina, kun olin ihan kokonaan poissa urheilupiireistä, ajattelin aina kuitenkin, että palaan vielä takaisin.
Lue myös: