Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen on voittanut 2010-luvulla kolme maailmanmestaruutta hyvin erityyppisillä joukkueilla.
MM-kisoissa 2011 Leijonissa oli viisi NHL-pelaajaa Mikko Koivun johdolla, kahdeksan rutinoitunutta KHL-miestä parhaassa iässään sekä SM-liigasta esimerkiksi Ossi Väänänen ja Mikael Granlund. Suomella oli vahva joukkue, joskaan ei aivan mestarisuosikki.
Nuorten Leijonien mestarijoukkueessa 2016 oli paljon supertalenttia Patrik Laineen, Sebastian Ahon, Kasperi Kapasen, Mikko Rantasen ja Jesse Puljujärven johdolla. Silti Suomi ei kotikisoissakaan ollut aivan suurin suosikki.
Jos näissä mestaruuksissa oli yllätyksen makua, tämän kevään MM-kulta oli puhdas sensaatio. Suomen pelaajista vain Juho Lammikko ja Henri Jokiharju pelasivat kauden aikana NHL:ssä, hekin pienissä rooleissa, eikä kumpikaan tehnyt taalaliigassa maalia. Joukkueessa oli 18 MM-kisojen ensikertalaista. Vertailun vuoksi esimerkiksi Ruotsilla oli joukkueessa 21 NHL-pelaajaa. Silti Jalonen taikoi Leijonista maailmanmestareita.
Tai ei Jalonen mitään taikonut. Jalosen valmentaminen ja johtaminen perustuu muutamiin itsestäänselvyyksiltä vaikuttaviin perusasioihin. "Kultasormi-Jalosen" salaisuus on se, että mitään salaisuutta ei ole.
Luottamus
Jukka ei ruikuta kenenkään perään. Hän lyö mieleisensä nipun kiinni, sillä mennään ja siihen luotetaan.
Janne Niskala
Lähes jokainen Jalosen kanssa samaan tiimiin kuulunut nostaa ensimmäisenä esiin sanan "luottamus". Mitä se Jalosen joukkueissa tarkoittaa?
– Jukka on erittäin pelaajaläheinen valmentaja. Hän oikeasti välittää. Kun valmentaja välittää ja osoittaa luottamusta, pelaajat haluavat uhrata kaikkensa joukkueelle ja valmentajalle; tulee tunne, että voisin uhrata vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Sitä haluaa lyödä kaiken peliin, ettei ainakaan kuse valmentajan nilkoille, Nuorten Leijonien joukkueessa kultaa Helsingissä juhlinut Aleksi Saarela määrittelee.
Kun valmentaja osoittaa luottamusta, myös pelaajien itseluottamus ja sitä myötä pelin taso paranee.
– Oli joukkue millainen tahansa, Jukka saa pelaajat tuomaan omat vahvuutensa esiin ja tällä tavalla puristettua joukkueesta parhaan irti. Hänen joukkueissaan moni vielä nostaa omaa tasoaan. Jukan johtamistapa on sellainen, että jokaisen on hyvä olla ja toteuttaa itseään ja joukkueen pelitapaa. Yhteishengestä ja ryhmäytymisestä tulee vallitsevaa, Bratislavassa 2011 MM-kultaa voittanut Janne Niskala puolestaan kuvailee.
Luottamuksen ja välittämisen tunne syntyy pelaajille siitä, että Jalonen on aidosti kiinnostunut pelaajista, näiden persoonista, ajatusmaailmasta ja henkilökohtaisesta elämästä. Jalonen korostaa kommunikoinnin tärkeyttä ja sen avoimuutta sekä keskustelee paljon pelaajien kanssa.
Nuorten MM-kultaa tuoneen projektin ensimmäisen palaverin monisteisiin Jalonen oli kirjoittanut ensimmäiseksi ohjeeksi: "Avoin kommunikointi alusta asti." Papereissa oli myös neljä 'vaatimusta', joista ensimmäinen kuului: "Ole oma itsesi! Pelaa vahvuuksillasi, rohkeasti!"
Jalonen siis vaatii pelaajilta omana itsenään olemista ja pelirohkeutta. Helposti sanottu, vaikeammin toteutettu. Rohkea pelaaminen kun tietää väistämättä virheitä. Mutta niitä Jalosen joukkueissa on lupa tehdä – kunhan niistä ottaa opikseen. Kaikki kiertyy takaisin luottamukseen.
– Piti antaa jätkien huomata, että heihin luotetaan. Piti pystyä rohkaisemaan ja kannustamaan, Jalonen sanoo kirjassa Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016.
– Jos haluat joukkueen olevan rohkea, et voi hirveästi jauhaa virheistä. Rohkeutta pitää tukea käytännön kautta. Eli kun joku on rohkea, pitää sanoa: 'Juuri noin, tuota me halutaan'.
Vastikään päättyneessä MM-projektissa Jalonen osoitti suurta luottamusta valittuihin pelaajiin jo hyvissä ajoin ennen kisojen alkua. Jalonen teki kovan päätöksen olla odottamatta mahdollisia viime hetken NHL-apuja ja leimautti koko joukkueen kisapassit jo ennen kisojen alkua.
– Se oli juuri Jukkaa tyypillisimmillään. Hän oli hyvin tietoinen siitä, että saisi ehkä NHL:stä parempia yksilöitä, mutta he eivät ehkä istuisi hänen sapluunaansa. Jukka tiesi, että tällä porukalla saadaan se tulos, mikä on saatavissa, eivätkä sitä jotkut yksilöt enää merkittävästi paranna. Se oli kertakaikkiaan loistava veto, vuonna 2016 Nuorten Leijonien joukkueenjohtajana toiminut Suomi-kiekon legenda Veli-Pekka Ketola ylistää.
Jalosen päätös vaikutti paitsi yksittäisten pelaajien itseluottamukseen, myös joukkueen harmoniaan. Sitä oli rakennettu jo huhtikuun alkupuolelta, jolloin maajoukkue pelasi kaksi maaottelua Tanskassa. Siitä ryhmästä peräti 11 pelaajaa juhlii nyt MM-kultaa.
– Joukkueessa oli ehtinyt muodostua syviä kaverisuhteita ja hyvä yhteishenki, ja uusien pelaajien tulo olisi saattanut rikkoa sitä harmoniaa, Ketola huomauttaa.
– Jukka ei ruikuta kenenkään perään. Hän lyö mieleisensä nipun kiinni, sillä mennään ja siihen luotetaan. Jukan joukkueissa on aina suuri mahdollisuus sille, että joukkuehenki kasvaa hyväksi, Janne Niskala tietää.
Yhteistyö
Haluan nähdä sen, kun Jukka saa kaikki Suomen huippupelaajat samaan nippuun. Silloin me nimittäin voitetaan vielä Kanada-cuppikin
Veli-Pekka Ketola
Puhutaan, että Suomi pelaa vahvaa yhteistyön jääkiekkoa. Totisesti pelaakin. Millään muulla kuin tinkimättömällä yhteistyöllä, toinen toisilleen pelaamalla, Leijonat ei olisi tälläkään kertaa juhlinut MM-kultaa.
Jalosen joukkueissa luodaan selkeät peli- ja muut toimintatavat sekä jokaiselle tiimin jäsenelle oma, tärkeä rooli. Jalonen korostaa tiiminsä jokaisen jäsenen tasavertaisuutta ykkössentteristä huoltajaan ja sitä, että kun säännöt ja tavat sovitaan yhdessä, niihin sitoutuminen on paljon vahvempaa kuin jos säännöt tulisivat ylhäältä saneltuina.
– Roolit ja toimintatavat ovat selkeät ja simppelit. Sitten luotetaan, että jokainen toimii ammattilaisen tavoin eli noudattaa niitä sääntöjä. Ketään ei kytätä, mutta jokainen saa toimia sovittujen sääntöjen puitteissa omalla tavallaan, vuoden 2011 MM-kultajoukkueen maalivahti Petri Vehanen tietää.
– Jukka on erittäin selväpiirteinen kuvioissaan. Hänen kanssaan mikään ei jää epäselväksi. Kun lähdetään palaverista, jokainen tietää tarkkaan, mitä pitää tehdä. Vaatimustaso on aina sata, mutta kukaan ei saa tehtäväkseen mitään mahdottomia. Sama pätee pelisapluunaan. Se on hyvin selkeä, ja Jukan joukkueissa sitä myös noudatetaan tinkimättä, Ketola lisää.
Jalosen pelitavassa korostuu muutama perin yksinkertainen jääkiekon peruslainalaisuus. Hän sanoo pyrkivänsä opettamaan pelitapaa enemmän periaatetasolla ja pelillisten tavoitteiden kautta kuin esittämällä valmiita kuvioita ja malleja. Sovittujen raamien sisällä on myös lupa soveltaa ja luoda, elää hetkessä – sitä jopa odotetaan. Mutta koskaan sitä ei saa tehdä joukkueen kustannuksella. Pelissä Jaloselle tärkeintä on yhteistyö.
– Tämä mestaruus oli oikein opetusmateriaalia joukkuepelistä ja yhteistyöstä. Siitä, että kun me jotakin yhdessä sovimme ja päätämme, sen me myös teemme kaukalossa. Tämä turnaus oli meille kaikille hyvä mahdollisuus tajuta, että kun kaikki puhallamme samaan hiileen, voimme voittaa kenet tahansa, Ketola sanoo.
– Haluan nähdä sen, kun Jukka saa kaikki Suomen huippupelaajat samaan nippuun. Silloin me nimittäin voitetaan vielä Kanada-cuppikin. Nimenomaan siksi, kun meillä on se ryhmä, joukkue!
Arvostus
Tarvitsen apua monessa asiassa. Hyvä tiimi ja luottamus siihen on tärkeä asia.
Jukka Jalonen
Jalosen joukkueissa yhteistyö tarkoittaa paljon muutakin kuin pelaajien keskinäistä tai päävalmentajan ja pelaajien välistä yhteistyötä. Jalonen oli vielä vuosikymmen saati kaksi sitten hyvin erilainen valmentaja, raakile. Hänessäkin ilmeni monien nuorten valmentajien perisynti, jumaltauti; hän luuli tietävänsä kaiken ja yritti osoittaa johtajuuttaan käskemällä.
Sittemmin Jalonen on oivaltanut kaksi valmentajalle kenties tärkeintä asiaa: sen, mitä hän osaa, ja ennen kaikkea sen, mitä hän ei osaa. Asioihin, joita hän ei osaa, hän on rohjennut pyytää apua.
– Tarvitsen apua monessa asiassa. Hyvä tiimi ja luottamus siihen on tärkeä asia. Silloin voi delegoida ja antaa kaikille vastuuta, jolloin kaikki myös motivoituvat, Jalonen sanoi kirjassa nuorten maailmanmestareista.
Nyt Jalosella oli valmennustiimissään Suomen lupaavimmat nuoren polven valmentajat Antti Pennanen ja Mikko Manner (SM-liigan finalistit), Leijona-ikoni Raimo Helminen, maalivahtivalmentaja Kari Lehtonen sekä videovalmentajat Jukka Varmanen ja Janne Hietaniemi. Näistä Pennanen ja Lehtonen olivat mukana jo 2016 MM-kultajuhlissa samoin kuin fysioterapeutti Hero Mali – Jalosen luottamus tiimiin oli vankkumaton ja toi taas tulosta.
Jalonen myös muistaa toistuvasti kiittää taustatiimiään näiden korvaamattomasta panoksesta. Tässä arvostavassa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä jokaisen on hyvä olla ja kaikki ovat valmiita antamaan täyden panoksensa yhteisön eteen.
Jalonen saa paljon arvokasta apua tiimiltään, mutta tekee tietysti itse lopulliset päätökset – ja kantaa myös vastuun ja päätöstensä seuraukset. Jalonen on kertonut, että usein vaikeassa valintatilanteessa hän luottaa lopulta intuitioonsa – kuten Kasperi Kapasen valitsemisessa vuoden 2016 Nuorten Leijonien ryhmään ja Marko Anttilan valinnassa tuoreen maailmanmestarijoukkueen kapteeniksi.
Kumpaakaan ei ennen MM-kisoja varauksettomasti arvostettu Suomen jääkiekkopiireissä, ja kumpaakin valintaa jopa hämmästeltiin. Pelaajat kiittivät Jalosta arvostuksesta ja luottamuksesta kauneimmalla mahdollisella tavalla.
Ihmisyys
Häntä todella kiinnosti, millaisia pelaajat ovat ihmisinä. Nimenomaan henkilöjohtaminen on Jukalla aivan poikkeuksellista.
Hero Mali
Ehkä suurin Jalosen oivalluksista vuosien varrella on ollut se, että pelaajakin on ensisijaisesti ihminen, ja jokainen ihminen on erilainen. Hän ymmärtää, että joukkueen valmentaminen on ennen muuta ihmisjohtamista, ja tässä hän on halunnut kehittyä – ja kehittynyt.
– Jukka oli erityisen hyvä ottamaan vastaan välineitä sen ymmärtämiseen, että pelaajat ovat erityyppisiä persoonia. Jukka oli kiinnostunut näistä kundeista. Menestykseen pyrkivän johtajan, alalla kuin alalla, tärkein tehtävä on johtaa asennetta ja tunnelmaa. Sen Jukka osasi tehdä, Nuorten Leijonien MM-kisaprojektissa apuna ollut johtamiskouluttaja Melina Niemi kertoo kirjassa.
– Puhuimme paljon erilaisista tavoista johtaa. Joukkueessa ei ollut pelko- tai huutojohtamista, vaan siinä vallitsi ihmisen arvostamisen kulttuuri. Joukkueessa oli helppo ja turvallinen olla, Niemi painottaa.
Jalonen itsekin kertoo pyrkivänsä johtamaan nimenomaan joukkueen tunnetilaa.
– Uskon, että olen oppinut aika hyvin säätelemään joukkueen ilmapiiriä. Aistin aika nopeasti, jos kaikki ei ole kohdallaan. Sitten keskustellaan johtavien pelaajien kanssa sen verran, että pysyn kärryillä tilanteesta. Sen jälkeen pitää reagoida nopeasti, Jalonen on linjannut.
Myös kahdessa Jalosen mestaritiimissä työskennellyt Hero Mali pitää Jalosta poikkeuksellisen taitavana ihmisjohtajana. Fysioterapeutti kuulee usein pelaajilta asioita, joita nämä eivät halua valmentajan kuulevan. Jalonen osaa käyttää tätäkin yhteyttä hyväkseen.
– Jukka kyseli minulta paljon ja tarkasti pelaajien käytöksestä, persoonallisuuksista, motivaatioista ynnä muusta. Häntä todella kiinnosti, millaisia pelaajat ovat ihmisinä. Nimenomaan henkilöjohtaminen on Jukalla aivan poikkeuksellista. Hän oppii tuntemaan pelaajat tosi nopeasti, ja sillä taidolla hän saa viestin perille, Mali kertoo.
Jalonen on jo pitkään ymmärtänyt, että urheilijaa eli ihmistä pitää valmentaa myös henkisesti. Jo ensimmäisen Leijonien päävalmentajapestinsä alkuvaiheissa keväällä 2009 Jalonen piti Veikkaaja-lehdessä voimakkaan puheenvuoron suomalaiskiekkoilijoiden henkisten ominaisuuksien vahvistamisen tarpeesta. Hän ei tyytynyt löysään "suomalaisten pää ei kestä" -heittoon, vaan oli miettinyt, miksi pää ei kestä, miten se ilmenee ja mitä asialle voisi tehdä, jotta oltaisiin paineessa parhaimmillaan.
Kaksi vuotta myöhemmin hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa, kymmenen vuotta tuosta hän on jo kolminkertainen maailmanmestari, "ikuiseksi häviäjäksi" tuomitun maajoukkueen päävalmentajana.
Tämän kevään MM-kisoissa Leijonat voitti kymmenen ottelun kolmansista eristä kahdeksan, ratkaisi puolivälierän Ruotsia vastaan jatkoajalla sekä välierän ja finaalin päätöserässä. Kolmen vuoden takainen nuorten MM-kulta taas ratkesi ikimuistoisesti jatkoajalla.
Jalosen Suomi on ollut paineessa parhaimmillaan.
Ihmisjohtajan kyvyistä kertoo, että Jalonen on menestynyt erilaisten joukkueiden ja persoonien kanssa hyvin erilaisissa projekteissa.
– Johtaminenhan on eräänlaista nuorallatanssia kovan vaatimustason ja rennon ilmapiirin välillä. Kun on yli 20 jätkää, joilla jokaisella on vähän eri mielipide, johtajan pitää ymmärtää ihmisiä ja osata lukea tilanteita. Se on Jukan vahvuus. Vaativa voi olla niin monella tavalla, Petri Vehanen huomauttaa.
– Ja se, mitä he tekivät tänä vuonna, ei välttämättä toimi ensi vuonna eri ryhmän kanssa, vaikka tietyt johtamisen lainalaisuudet varmaan pysyvät samoina.
Päävalmentajan ja hänen tiiminsä pitää taas pystyä uusiutumaan.
Kultainen sääntö
Jalosella on nykyään Suomen kiekkoilussa vahva auktoriteettiasema. Häntä kuunnellaan herkällä korvalla, ja meritoituneetkin nuoremman polven valmentajat Lauri Marjamäestä ja Antti Pennasesta alkaen ovat kertoneet pitävänsä Jalosta ammatillisena esikuvanaan.
Ei Jalonen ole tällaiseen asemaan tarkoituksella pyrkinyt, eikä se ole hänelle itseisarvo. Suuri merkitys tähän asemaan päätymisessä on tietysti menestyksellä, mutta osa on myös luontaista.
Ketolan mielestä Jalosen tärkeimpiä johtajaominaisuuksia ovat suorapuheisuus ja rehellisyys.
– Persoonallaan hän saa viestin perille. Jukka on sekoitus vanhan liiton miestä ja uudemman polven edustajaa. Hän on sellainen, kuten Porissa sanotaan, herrasmieshampuusi. Molempia puolia löytyy tarvittaessa, Ketola luonnehtii.
Myös Aleksi Saarela korostaa Jalosen persoonan merkitystä menestyksen takana.
– Yhteen hiileen puhaltaminen lähtee Jukan toiminnasta ja siitä, millainen hän on valmentajana ja ihmisenä. Koko maailmasta ei löydy monta tuollaista valmentajaa, että joukkueen kaikki 25 pelaajaa haluavat uhrata tälle ihan kaikkensa. Hänellä ei ole tarvetta yrittää olla iso auktoriteetti, mutta silti hän on. Se on erityislaatuinen piirre valmentajassa, Saarela pohtii.
Jaloselle auktoriteetti tarkoittaa kaikkea muuta kuin käskemistä. Hänelle valmentaminen ja johtaminen on jaettua luottamusta, jaettua vastuuta, yhdessä tekemistä. Sosiaalisessa mediassa on tällä viikolla levinnyt kulovalkean tavoin Jalosen jossakin seminaarissa kiteyttämä, maailmankuulua Kultaista sääntöä mukaileva viisaus:
"Meidän pitäisi ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki, mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin."
Jaloselle se on tullut takaisin kolmen maailmanmestaruuden – ja pelaajien syvän kunnioituksen – muodossa.
Harri Pirinen
Kirjoittaja on jyväskyläläinen toimittaja, joka on tehnyt kirjan Jukka Jalosen valmentamasta nuorten MM-joukkueesta (Nuorten jääkiekon maailmanmestarit 2016).
Lue myös:
Kultaleijonien nestori iloitsee enemmän muiden ilosta, mutta aikoo pysyä mestaruusjuhlissa nuorten vauhdissa – "Hanskat ilmaan ja sinne hyppimään" Kaapo Kakko korosti leirityksen merkitystä – superlupaus näpäytti myös epäilijöitä ja lupasi juhliakin: "En tiedä, pitääkö käydä testeissä"
Suomi 3, Ruotsi 0! Länsinaapurin lehdet ylistävät Leijonia kilpaa: "Kiitos MM-ihmeestä, isoveli!"
Leijonat teki sen – Suomi on kolmatta kertaa jääkiekon maailmanmestari!