Voisitko harkita avointa avioliittoa? Siis sellaista, jossa saa maata muiden kanssa?
Pystytkö olemaan uskollinen, vaikka kumppanisi olisi pitkään poissa?
Voivatko adoptoidut sisarukset, jotka eivät ole biologisesti sukua, alkaa mielestäsi seurustella?
Uskotko dinosauruksiin?
Pitäisikö valtio ja kirkko erottaa?
Nämä kysymykset ovat OKCupid-treffipalvelun kysymyslistalta. Treffipalvelussa on noin 40 000 erilaista kysymystä. Kaikkiin ei tarvitse vastata, mutta näiden avulla palvelun algoritmi haarukoi käyttäjälle sopivia treffikumppaneita.
Netin käyttö deittailussa ei ole uutta. Pian tietokoneiden keksimisen jälkeen 1960-luvulla syntyivät ensimmäiset tietokonedeittipalvelut, jotka muutaman tiedon perusteella “laskivat” sopivia kumppaneita asiakkailleen. Yhdysvalloissa edelläkävijät saattoivat lähettää postilla keskeiset tietonsa ja ominaisuutensa listana IBM:lle, jonka tietokoneet laskea jurnuttivat sopivia taulukoita yhteen.
Ja jos ihan tarkkoja ollaan, teknologiaa on käytetty aina kumppanin löytämiseen. BBC:n mukaan ensimmäinen senssi-ilmoitus julkaistiin brittiläisessä aikakauslehdessä vuonna 1695. Se kuului: ” gentleman" looking to "match himself" to a "good young gentlewoman".
1990-luvun Suomessa vastaavan ilmoituksen saattoi bongata teksti-tv:ltä “Onks muijii Keravalta?”
Juuri nyt kaikkein deittipalveluiden suosikki on Tinder.
Nettideittailusta kirjoittaneen Mari Koistisen sanoin: match-toiminnallisuus (joka on tuonut erityisesti naisille mielekkyyttä deittailuun, koska kuka tahansa ei voi laittaa viestiä) on tehnyt Tinderistä suositun ja oletettavasti sen porskutus jatkuu.
Kiinnostavaa on, että Tinder on tavallaan poistanut suuren datan nettitreffailusta. Algoritmi toki laskee sopivia kumppaneita, mutta oikealle tai vasemmalle swaippaus tehdään muutaman sekunnin kuvan ja profiilitietojen katsomisen perusteella.
Olennaista Tinderissä on tietenkin viestittely: siinä taitavat kirjoittajat hyötyvät. Siksi esimerkiksi Mari Koistinen arvelee, että tulevaisuudessa myös deittisovelluksissa – kuten muussakin verkon viestinnässä – puheen ja videon merkitys tulevat kasvamaan.
Verkkodeittailu ja sovellukset ovat valtava bisnes. Analyytikon arvion mukaan ensi vuonna jopa yli 10 miljardin euron arvoista liiketoimintaa. Forbes arvioi vuonna 2013, että maailmassa olisi tuolloin ollut noin 8000 erilaista nettideittipalvelua.
Viimeksi Facebook ilmoitti ryhtyvänsä parittamaan käyttäjiään.
Huhtikuun lopussa se ilmoitti aloittavansa Yhdysvalloissa Secret Crush -palvelun. Siinä Facebook-käyttäjä voi merkitä FB-kaverinsa salaiseksi ihastuksekseen. Jos myös kaveri tekee saman, Facebook ilmoittaa molemmille kiinnostuksesta.
Secret Crush antaa valita kerralla yhdeksän Facebook-kaveria. Eli hakuammuntaa ei sovellus anna harrastaa.
Entä sitten nettideittailun tulevaisuus?
Meistä kerätään hurjia määriä dataa. Esimerkiksi Google tietää puhelimemme tietojen perusteella, missä liikumme, ketä tapaamme, mitä syömme ja mitä katsomme. Applen ja Googlen algoritmit tuntevat meidät tietyissä asioissa todennäköisesti paremmin kuin me itse.
On suorastaan ihme, että Google dates -treffipalvelua ei vielä ole olemassa.
Jo nyt jotkut deittisovellukset tietävät, kuka liikkuu päivittäin samoilla kaduilla kuin sinä.
Ennustan, että kaikki se data, joka meistä kerätään, tulee mullistamaan vielä myös nettideittailua.
Toisaalta Mari Koistinen tiesi myös tästä paremmin: Todellinen vetovoima nähdään vasta kasvokkain.
Vielä uupuu sovellus, joka yhdistäisi ensivaikutelman kasvokkain ja datan.
Heikki Valkama
Kirjoittaja vetää Ylen digitalisaatio- ja tulevaisuustoimitusta. Hän on myös Ylen sisältöpäällikkö ja kirjailija.
Aiheesta voi keskustella 14.06. klo 22.00 asti.