Monet ovat valmiita vaihtamaan asuinpaikkaansa mieluisan työn ja ympäristön takia. Muuttoliike ei rajoitu pelkästään kotimaahan, vaan töitä haetaan ulkomailta, jos mieleistä hommaa ei löydy Suomesta.
Ulkomailla saatu työkokemus ja opittu kieli ovat kotimaahan palatessa työmarkkinoilla valttia.
Kaksi parikymppistä nuorta kertoo, miksi työelämä Suomessa ei houkutellut.
Ilari Isopahkala työskenteli ensin ruokapalkalla
Tällä hetkellä maltalaisessa kasinossa blackjack-jakajana toimiva 24-vuotias Ilari Isopahkala lähti reilu kolme vuotta sitten Kajaanista maailmalle. Tarkoituksena hänellä oli mennä Intiaan kuudeksi kuukaudeksi ilman rahaa ja katsoa, minne elämä heittää ja miten ulkomaailmassa pärjää.
– Mietin, mitä tekisin seuraavaksi elämässäni, ja vaihtoehtoina olivat joko opiskelu tai matkailu. Tuntui kuitenkin siltä, että Suomi alkaa olla nähty, Isopahkala naurahtaa.
Isopahkala kutsuu Maltaa leikkisästi syntien saareksi. Tämä syntien saari on kenties vähiten eksoottisin paikka, missä Isopahkala on ollut töissä.
Isopahkalan reissu alkoi Intiasta, josta hän jatkoi Kaakkois-Aasiaan, missä hän kerkesi toimia vapaaehtoistöissä muun muassa baarien tarjoilijana, sähkömiehenä, maalarina sekä orankien hyväntekeväisyysjärjestön alueen ja hotellin vartijana. Palkkana töistä oli majoitus ja päivän ruoka.
– Kambodza oli yksi tärkeimmistä paikoista. Siellä on vielä sellainen villin lännen mentaliteetti voimassa, ja se oli tosi vapauttavaa. Siellä voi tehdä mitä tahansa, jos vain löytyy vähän rahaa.
Aasian jälkeen miehen tie kulki kohti Australiaa. Ahkeralle työmiehelle riittää hommaa, jos vain niitä haluaa tehdä. Lisäksi Australian korkea palkkataso motivoi työntekoon. Yleensä Isopahkala tienasi yli 20 dollaria tunnissa.
– Monenmoista hommaa tuli vastaan, ja se oli opettavaista ja hauskaa. Tai no ei kaikki niin hauskaa ollut.
Australiassa Isopahkala tekikin laajasti eri alan töitä. Trukkikuskin hommia lentokentällä ja metallipihalla, rakennusalan töitä arkkitehdeille, pikaruokaravintoloiden lattioiden siivoamista ja tarjoilua purjehdusklubilla.
– Ikävämpi työ oli hiekkasäkkien täyttäminen. Niitä täytimme kaverini kanssa 12 tuntia päivässä kahden dollarin palkkiolla per säkki. Päivän päätteeksi mentiin baariin.
Kun Isopahkala palasi talvella Suomeen kahdeksi kuukaudeksi, hän meni heti töihin. Monipuolisesta työhistoriasta oli konkreettista hyötyä, sillä hän pääsi haluamiinsa työtehtäviin. Ensin kuukaudeksi kattotöihin, ja toiseksi rakennusalalle.
– En oikein ole viihtynyt Suomessa, ja siellä elämä tuntuu vähän rämpimiseltä. Lähdin takaisin ulkomaille etsimään, missä se oma paikka on. Sieltä löytyi sellainen reissu-ukon elämäntyyli.
Reissu-ukon elämästä Isopahkala on pitänyt vlogia YouTubessa.
– Se on ollut mukava harrastus reissulla, ja olen miettinyt myös filmikouluun lähtemistä.
Valtteri Hinkula ihastui Pariisin, vaikka työ on välillä kaaosta
Kolme vuotta Pariisissa asunut 23-vuotias Valtteri Hinkula vastaa puhelimeen ja pahoittelee olevansa vielä junassa, sillä hänen työpäivänsä venähti hieman oletettua pidemmäksi. Ranskalainen työkulttuuri varsinkin ravintola-alalla on Hinkulan mukaan melko venyvä.
– Ranskalaiset aloittavat useimmiten työt yhdeksän ja kymmenen aikoihin, päivällä pidetään muutaman tunnin lounas ja sitten illalla kotiin mennään viinilasillisten jälkeen.
Hinkula on kuitenkin nykyisessä työpaikassaan saanut itselleen suomalaiseen työkulttuuriin tutun kahdeksan tunnin työpäivän, johon kuuluu puolen tunnin lounas ja ennalta määrätyt työajat. Tarjoilijoilla työvuorot voivatkin olla melkoista kaaosta.
– Yleensä työvuorot laitetaan aika satunnaisesti, ja viikonloppuvapaat voi unohtaa.
Erilainen elämänrytmi ja odottamattomuus ovat kuitenkin olleet tärkeimpiä syitä, miksi Hinkula on Pariisissa viihtynyt. Suur-Pariisin alueella asuu lähes 12 miljoonaa asukasta, ja vilkkaan metropolin sisällä voi tapahtua joka päivä jotain uutta.
– Täällä arki on erilaista. Yleensä arki-iltoina sosialisoidaan, mennään museoon, syömään tai lasillisille. Viikonloppuna puolestaan levätään, kun taas Suomessa tehdään päinvastoin.
Vaikka Hinkulan ranskan kielitaito ei ollut kummoinen Ranskaan mennessä, ei se työllistymistä haitannut. Töitä saatetaan tarjota jopa kahvilassa istuvalle asiakkaalle. Hinkula naurahtaa, että hänen kielitaitonsa on hänen omasta mielestään hyvä, vaikka kaverit voivatkin olla eri mieltä.
– Ranskalaiset analysoivat puhetta ja ulkonäköä suomalaisia tarkemmin. Siitä usein vedetään johtopäätöksiä, mitä kouluja on käynyt tai onko kaupunkilainen tai maalta kotoisin.
Vaikka asumisen kustannukset ovat Pariisissa korkeat, eikä palkka ole kummoinen, on Hinkula viihtynyt hyvin runsaan kulttuurielämän keskellä.
– Minun palkkani on hieman minimipalkkaa korkeampi, 1600 euroa kuukaudessa. Ei tuolla rahalla pitkälle välttämättä pötki, kun 15 neliön kokoinen yksiö voi maksaa 900 euroa.
Mutta miksi jäädä ulkomaille töihin jos elintaso on matalampi kuin kotimaassa? Ulkomailla tehty matkailualan harjoittelujakso oli Hinkulan mielestä niin jännittävää, että sitä oli saatava lisää. Edes Suomessa korkeampi palkka ei motivoinut häntä jäämään kotimaahan.
– Jo kaupassa käynti tuntui yksin jännittävältä vieraassa maassa. Ja se, että Eiffel-torni näkyy päivittäin työmatkalla. Sen jälkeen Suomi tylsistytti.
TE-toimiston Eures-neuvoja Elisa Kemppainen kertoo, että yleisin syy ulkomaille töihin lähtöön on juuri erilaisten kokemusten hakeminen. Pelkästään erilainen arki ja työkulttuuri ovat jo kokemuksia sinänsä.
– Toki kielitaidon kehittäminen on myös yleinen syy. On kyse sitten ruotsista tai englannista.
Kaupunkilaiset aktiivisempia pakkaamaan laukkunsa
Nordjobbin projektivastaava Asko Pietarila kertoo, että yleensä työt ulkomailla ovat usein joko samoja, mitä nuoret tekisivät kotimaassa tai ne ovat vähäistä koulutusta vaativia.
Pietarilan mukaan ihmisen asuinpaikka vaikuttaa siihen, mihin päin maailmaa hän yleensä suuntaa. Kuten olettaa saattaa, ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta ollaan aktiivisempia lähtemään Ruotsiin, ja suurten kaupunkien nuoret ovat aktiivisempia lähtemään ulkomaille. Pienemmistä maakunnista, kuten Kainuusta, lähtijät menevät Eures-neuvoja Elisa Kemppaisen mukaan yleensä englanninkielisiin maihin.
– Suurissa kaupungeissa kansainvälisyys on näkyvillä enemmän, ja sieltä on helpompi sujahtaa ulkomaille. Pienillä paikkakunnilla sitä ei ehkä nähdä yhtä helppona vaihtoehtona, Kemppainen kertoo.
Kemppainen sanoo, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, vapaa työllisyys näkyi myös nuorten liikkeissä.
–Vanhemmat kollegat ovat sanoneet, että silloin oli selkeä trendi ulkomaille lähtemisessä. Ajan myötä se on kuitenkin tasoittunut, eikä mitään isompaa piikkiä ole näkynyt.
Onko sinulla kokemusta töistä ulkomailla? Voit jakaa mieleenpainuvimmat muistosi jutun keskusteluosiossa kello 22.00 saakka.
Lue seuraavaksi: