Norjan naisten jalkapallomaajoukkue nappasi lauantai-iltana MM-avauksessaan helpon voiton Afrikan hallitsevasta mestarista Nigeriasta.
Sen teki ilman supertähteään, kautta aikain ensimmäisellä naisten kultaisella pallolla eli maailman parhaana jalkapalloilijana palkittua Ada Hegerbergiä, joka on kieltäytynyt pelaamasta maajoukkueessa.
Miesten MM-turnaus vilisee tähtiä. Cristiano Ronaldon tai Lionel Messin poisjättäytyminen Venäjän MM-turnauksesta olisi taatusti puhuttanut mediassa viikkotolkulla, mutta turnauksessa olisi silti riittänyt sellaisia supertähtiä, joita urheilusivuja seuraamatonkin olisi osannut ulkomuistista luetella.
Jos he olisivatkin jääneet pois MM-turnauksesta, syyt olisivat takuulla muualla kuin Portugalin tai Argentiinan jalkapalloliittojen arvostuksessa miesten jalkapalloa kohtaan.
Naisten MM-turnauksessa ei ole montaakaan pelaajaa, joita jalkapalloon vihkiytymätönkin osaisi luetella ulkomuistista.
Vielä.
Hegerberg olisi ollut Martan ohella yksi vahva ehdokas.
Mutta Hegerbergiä ei ole Norjan joukkueessa nähty sitten vuoden 2017, sillä norjalaisen mukaan maassa ei arvosteta tarpeeksi naisjalkapalloilijoita.
– On hienoa, että puhumme panostamisesta, mutta meidän täytyy myös tehdä jotakin sen eteen. Jos emme vaadi muutoksia naisten jalkapallon liikkumiseen kohti oikeaa suuntaa, ei se tapahdu itsestään, Hegerberg sanoi BBC:lle kisojen kynnyksellä.
Kaikilla tuntuu olevan mielipide Hegerbergin poisjäännistä. Jalkapalloilija itse sanoo taistelevansa naisten jalkapallon kehityksen puolesta, mutta onko kehitykselle hyväksi, että maailman paras jättäytyy pois MM-turnauksesta, jota on povattu jopa naisten jalkapallolle historialliseksi käännöskohdaksi ja joka sai jo kauan ennen avauspotkua ennennäkemätöntä mediahuomiota?
Sitäpaitsi supertähtihän sai haluamansa – muutama kuukausi Hegerbergin poisjäännin jälkeen Norjan jalkapalloliitto ilmoitti maksavansa samaa palkkaa niin miehille kuin naisillekin. Sittemmin samasta "edusta" on päässyt nauttimaan moni muukin. Tuorein esimerkki on Australian sarjasta, jossa perjantaina päädyttiin maksamaan maan pääsarjassa pelaaville naisille samaa minimipalkkaa kuin miehillekin.
Hegerbergin tapauksessa kyse on muustakin kuin tasa-arvoisista palkkioista. CNN:lle antamassaan haastattelussa norjalainen sanoo, ettei kyse ole rahasta, vaan pikemminkin yleisestä tyytymättömyydestä.
– Olen aina kunnioittanut miesjalkapalloilijoita ja heidän palkkojaan. Kuilu on valtava, mutta samaan aikaan nuorille naisille ja tytöille tulisi antaa samat mahdollisuudet kuin miehillekin. Siinä meidän on tehtävä muutos, Hegerberg sanoo.
Hegerbergin tapauksessa on yhtymäkohtia myös lähes 200 maailman parhaimistoon lukeutuvan naisjääkiekkoilijan ratkaisuun jättää ensi kausi kokonaan pelaamatta. Naisjääkiekkoilijoiden perustama pelaajayhdistys tavoittelee ratkaisulla Pohjois-Amerikkaan yhteistä naisten ammattilaisliigaa, jossa naiskiekkoilijoillakin olisi edellytykset harjoittaa ammattiaan. Samalla sarja rakentuisi myös taloudellisesti kestävälle muutaman vuoden kantavien viritysten sijaan.
Mutta miksi niin moni ärsyyntyy Hegerbergin tai naiskiekkoilijoiden ratkaisusta? Missään muulla elämän osa-alueella kuin urheilussa ei tulisi kuulonkaan, että tasa-arvoisten palkkojen ja yhtenäisten olosuhteiden vaatimisessa olisi jotakin "väärää".
Etenkin vaatimus tasa-arvoisista palkkioista tuntuu hiertävän. Usein arvostelijat vetoavat yleisömääriin ja yleiseen kiinnostavuuteen.
”Miksi naisten tulisi saada samaa palkkaa, kun katsomossa istuu kourallinen ihmisiä miesten peleihin verrattuna?”
Mutta miten katsojat voivat löytää sellaisen tapahtuman pariin, jonka olemassaolosta he hädin tuskin tietävät?
Jos minun kirjoittamanani juttu aseteltaisiin joka kerta hyvin pienellä näkyvyydellä etusivun alalaitaan, jossa se saisi olla vartin ennen katoamistaan bittiavaruuteen ja miespuolinen kollegani saisi juttunsa kymmenkertaisena paitsi urheilusivuston etusivulle myös pääsivulle, missä se saisi molemmissa keikkua tunteja paalupaikalla, olisiko oikein, että tuhansia klikkejä enemmän kerännyt mieskollegani saisi kymmenkertaisen palkan?
Hegerbergin poisjäännistä saa olla mitä mieltä tahansa. Ehkä tekemällä toisin hän olisi voinut vaikuttaa naisten jalkapallon kehittymiseen vielä vauhdikkaammin.
Varmaa on kuitenkin, että ilman Hegerbergin kaltaisia vahvoja, tasa-arvoa vaativia naisia, jalkapallo voisi hyvinkin olla esimerkiksi lajin emämaassa Britanniassa kiellettyä naisilta kuten se oli vielä 1970-luvun alussa.
Lue myös:
Kommentti: Kipinä on nyt syttynyt – Ranska näytti, että naisten MM-futiksen slogan toimii
Superhaukkojen liito loppui lyhyeen – katso, kuinka Nigeria hölmöili Norjalle helpon avausvoiton