Kuopiolainen Sirkka Kirjonen eläytyy musiikin vietäväksi. Haitarin sävelet saavat hänen koko kehonsa keinumaan. Vasen käsi nostaa lempeästi myös halvaantuneen oikean käden mukaan liikkeeseen.
Kaksi ja puoli vuotta sitten tilanne oli epätoivoinen.
Kirjonen sai massiivisen aivoinfarktin. Kohtauksen seurauksena hänen oikeanpuoleiset raajansa halvaantuivat ja hän menetti puhekykynsä. Ennuste oli erittäin huono.
Vähitellen kuitenkin puhekyky alkoi palautua, mutta liikkuminen ilman pyörätuolia ei onnistunut.
– Lääkärit sanoivat minulle, että ei ole mitään toivoa. Pystyin vain itkemään, mutta mielessäni ajattelin, että katsotaan kumpi viimeksi täällä elää.
Kehon rajoitteet poistuvat
Valtavan tahdonvoiman avulla Kirjonen päätti tehdä kaikkensa päästäkseen pois pyörätuolista.
Yhdessä henkilökohtaisen avustajansa, Savonia AMK:ssa tanssinopettajan ja liikunnan ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan Camilla Björklundin kanssa he aloittivat omaehtoisen kuntouttamisen tanssin avulla.
– Tanssiprosessi Sirkan kanssa oli hieno tutkimusmatka. Etsittiin turvallista ja parasta tapaa liikkua aivoinfarktikuntoutujalle, jolloin ei tarvitse käyttää apuvälineitä.
Björklund kuvailee, miten projektin alussa Sirkalla oli kävelykeppi ja hän tanssi lattiatasossa polvien päällä. Vuosi siitä hän kuitenkin tanssi jo jalkojensa päällä ilman keppiä.
– Muistan ensimmäiset kerrat tanssisalilla, kun teimme mielikuvaharjoitteita. Sirkka alkoi ihan kuin säkenöidä ja kertoi tuntevansa, miten kehon rajoitteet poistuvat.
Minun pikku Camillani, Kirjonen halaa hellästi henkilökohtaista avustajaansa ja koreografiaan.
Kirjosen edistyminen oli niin huikeaa, että Björklundin ohjaama tanssi-improvisaatio esitettiin Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen tapahtumassa viime keväänä.
Myös tanssin katseleminen auttaa
Tanssitaiteen tohtori, tanssipedagogi Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopistosta kiinnostui myös tapauksesta. Hän alkoi tutkia esittävän taidetanssin merkitystä kuntoutuksessa ja myös tanssin katsomisen kokemusta aivotapahtuman jälkeen.
Sirkka Kirjosen tanssi kuvattiin ja siitä tehtiin 3D-mallinnos, animaatiohahmo. Sen kautta Kirjonen sai katsoa ikään kuin ulkopuolisena liikettään. Tutkimuksessa käytettiin biomekaniikkaa muistelumenetelmänä. Tutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston Humea-laboratoriossa.
– Neurotutkimuksista tiedetään, että kun katsotaan liikkuvaa kuvaa meidän peilisolujärjestelmä aktivoituu. Sen avulla liike tunnistetaan kehossa eli ikäänkuin alamme liikkua ilman, että fyysisesti liikumme. Synapsit lähtevät kättelemään toisiaan ja toivottavasti löytävät toisensa, Pohjola pohtii tanssin katsomisen vaikutusta aivoissa.
Oman tanssin katseleminen 3D-hahmona auttoi Kirjosta löytämään kehonsa uudelleen.
– Tajusin, että minulla on vasen puoli olemassa ja käsitin, että tämä elämä ei ole sen hirveämpää kuin se on.
Tanssin merkitys erilaisessa kuntoutuksessa on jo tunnustettu.
Tutkimustulokset kautta linjan myös muissa alan tutkimuksissa ovat olleet hyvin kannustavia. Tanssia on käytetty pitkään jo terapiamuotona muun muassa Parkinsonin taudissa. Muissa sairauksissa tullaan vielä hitaammin perässä, Pohjola pohtii.
Sirkka Kirjosen tarina kertoo tahdosta palata takaisin elämään. Hänen haluaa, että voi esimerkillään antaa toivoa samassa tilanteessa oleville.
– Ei kannata uskoa, jos sinulle sanotaan, että jokin asia ei ole mahdollista. Tanssiessa minun keho on kokonainen ja tuntuu kuin se huutaisi.
Lue lisää:
Aivoinfarkti vei nuoren sopraanon puhekyvyn, mutta lauluääni soi yhä kauniisti – "Kyllä se siitä"
15-vuotisen tutkimuksen tulos: runsas saunominen vähentää merkittävästi aivoinfarktin riskiä