Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Madonluvut, synkkä ja dramaattinen.
Näin kuvasivat suomalaismedioiden otsikot uusinta väestöennustetta viime syksynä.
Tilastokeskuksen ennuste pudotti poliitikoille pommin: syntyneiden määrä on laskenut nälkävuosien tasolle.
Suomalaisnainen synnytti ennusteen mukaan viime vuonna enää 1,43 lasta. Se on reilusti alle sen, mitä vielä neljä vuotta sitten ennustettiin.
Vielä reilummin se alittaa niin sanotun luonnollisen uusiutumisluvun, joka naisten olisi synnytettävä, jotta väkimäärä ei laskisi.
Syntyvyys on ollut laskussa koko 2010-luvun, mutta vuoden 2015 ennusteessa käyrä osoitti kuitenkin ylöspäin.
Väkiluvun piti nousta yli kuuteen miljoonaan 2060-luvulla. Uuden arvion mukaan väestö kääntyy sen sijaan laskuun vuonna 2035.
Väestöennuste laaditaan joka kolmas vuosi. Se on tärkein pitkän aikavälin ennuste, jonka varaan yhteiskuntaa suunnitellaan.
Väestön määrän lasku herättää päättäjissä huolta, ja syystä. Kun työikäisten määrä pienenee suhteessa vanhusten ja lasten määrään, yhteiskunta ei pyöri enää samoilla oletuksilla kuin ennen.
Yhä pienempi joukko työikäisiä maksaa jatkossa vanhusten palvelut ja eläkkeet.
Suomen väestön muutos ikäluokittain 1970–2070 (tuhatta henkilöä)
Mutta kumman pitäisi huolestuttaa enemmän, huoltosuhteen vai ilmaston lämpenemisen?
Kun väestöpyramidin pohja kapenee, myös päästöjen määrä laskee, ja päinvastoin.
Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoki nostaa esiin kuuluisan, jääkiekkomailaa muistuttavan kuvion. Siinä maapallon lämpötila kulkee ensin vaakasuorana viivana, kunnes se ampaisee 1800-luvun alkupuolella lähes suoraan ylöspäin.
Samanlainen kuvio piirtyy myös väestönkasvusta. Mailan lapa alkaa kasvaa ylöspäin väestökäyrällä samoina vuosina kuin maapallon lämpöasteet alkavat nousta.
Tutkijat ovat laskeneet, että väestö ja päästöt nousevat yhä samassa tahdissa: yhden prosentin lisäys väestössä tarkoittaa yhden prosentin lisäystä päästöissä.
– Väestönkasvu on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Se on eräs päästökasvun keskeisin syy, Lehmijoki sanoo.
Erityisen keskeinen se on rikkaissa länsimaissa.
Lundin yliopisto kohahdutti kaksi vuotta sitten tutkimuksella, jossa listattiin eri elämänvalintojen vaikutusta hiilijalanjälkeen.
Ylivoimaisesti tehokkain keinoista oli tehdä vähemmän lapsia.
Rikkaassa maassa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää vuodessa noin 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Toiseksi tehokkain keino, autosta luopuminen, säästää 2,4 tonnia, laskettiin tutkimuksessa.
Ruotsalaistutkimus on kuitenkin poikkeus: väestönkasvusta ei ilmastokeskustelussa juuri puhuta.
Se ei ole lainkaan asialistalla esimerkiksi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.
Maailman merkittävin ilmastoraportti, hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC esitteli viime syksynä joukon rajujakin keinoja rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen, mutta väestönkasvu – ei suoraan sanaakaan.
Siitä vaikenee pääosin myös media.
Ilmastonmuutoksesta kirjoittava amerikkalaistoimittaja David Roberts jopa kertoo tehneensä tietoisen valinnan.
– En koskaan kirjoita väestönkasvusta, enkä tee niin todennäköisesti tulevaisuudessakaan. On suuri riski astua moraaliseen maamiinaan ilman, että voittaa mitään, hän kirjoittaa uutissivusto Voxissa julkaistussa artikkelissaan.
Robertsilla on syy: keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.
– Väestönkasvun ongelmaan voi puuttua myös ilman riskiä, joka sisältyy siitä puhumiseen, hän esittää.
Ulla Lehmijoki ei ihmettele halua varovaisuuteen. Syyt rasistisiin mielleyhtymiin selittyvät hänen mukaansa historialla.
Lehmijoki on väestöön erikoistunut taloustieteilijä. Juuri hänen muinaiset kollegansa ovat tehneet rankkojakin väestönkasvuun liittyviä ulostuloja.
Väestötaloustieteestä on Lehmijoen mukaan peräisin varjo, joka makaa yhä koko aiheen yllä. Varjo kuuluu Thomas Malthusille.
Matlhus (1766–1834) oli englantilainen taloustieteilijä, joka kehitti tunnetun teorian väestönkasvusta. Teoria kulkee karkeasti niin, että jos väestön annetaan kasvaa hallitsemattomasti, vastaan tulee väistämättä piste, jossa maapallon voimavarat eivät riitä.
Teoksessaan An Essay on the Principle of Population hän ennusti väestönkasvun johtavan ravinnon vähenemiseen. Malthus piti kehitystä täysin luonnollisena.
Malthusin ajatukset olivat käännekohta: ennen häntä korkeaa syntyvyyttä oli pidetty myönteisenä seikkana. Nyt tieteessä alettiin seurata hänen päätelmiään.
Englantilainen Charles Darwin (1809–1882) loi teorian sopivimpien yksilöiden eloonjäämisestä. Hän rajasi kuitenkin näkökulmansa koskemaan eläinkuntaa toisin kuin serkkunsa Francis Galton (1822–1911).
Tämä taas sovelsi Darwinin oppeja ihmisiin ja syntyi eugeniikka, rodunjalostusoppi. Sen mukaan vain parhaimpina pidettyjen yksilöiden tulisi lisääntyä.
1800-luvun lopun teoriat väestön määrän sääntelemisestä ovat nykymaailmasta katsottuna rasistisia ja totalitaristisia.
Niiden vuoksi väestönkasvun rajoittamisessa tulee nopeasti sellaisia mielleyhtymiä kuten natsi-Saksa ja pakkosteriloinnit esimerkiksi Intiassa.
Rikollisia ja vajaamielisiä on pakkosteriloitu myös Suomessa.
Kiinan yhden lapsen politiikka taas jätti jälkeensä tapahtumia, joita kansainväliset ihmisoikeussopimukset kavahtavat.
Perhesuunnittelu nimittäin on ihmisoikeus.
Lisääntymisoikeudet kirjattiin ensimmäisen kerran Teheranin julistukseen vuonna 1968. Ne vahvistettiin vuonna 1994 Kairossa väestö- ja kehityskonferenssissa.
Alkuperäinen pyrkimys oli taata köyhien maiden ihmisille mahdollisuus vaikuttaa lapsilukuunsa. Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi ehkäisyvälineitä, jotta perheet voisivat halutessaan rajata lasten määrää.
Mutta oikeus pätee myös toisinpäin: valtio ei saa puuttua yksilön päätökseen lisääntyä.
– Se on kenties koko ihmiskunnan henkilökohtaisin aihe, kaikkein herkimpiä yksilön päätöksiä, sanoo Lehmijoki.
Mutta miten lisääntymisoikeudet suhteutuvat ilmaston lämpenemiseen? Eikö väestönkasvusta pitäisi vähintäänkin keskustella kansainvälisesti, vaikkapa ilmastosopimuksen yhteydessä?
Pariisin ilmastosopimukseen ovat sitoutuneet toistaiseksi kaikki maailman maat. Sopimuksella pyritään toimiin, joilla ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua alle kahden asteen, 1,5 asteeseen.
– Neuvotteluissa yritetään ratkoa asioita, joita on mahdollista monenkeskisesti ratkoa. Kaikki kokevat väestönkasvusta puhumisen hankalaksi, ilmastoneuvotteluja käyvä Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia sanoo.
Honkatukia nostaa esiin uskonnot. Ilmastoneuvotteluissa on mukana paljon katolisia maita, joille syntyvyyden säännöstely on tulenarka aihe. Väestönkasvu on myös kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja kulttuuriin liittyvä kysymys, hän summaa syitä aiheesta vaikenemiseen.
Honkatukian mielestä väestönkasvu ei kuulu YK:n ilmastoneuvotteluihin. Sitä varten on olemassa esimerkiksi maailman terveysjärjestö, hän sanoo.
– Mutta olen yksi heistä, jotka yrittävät pitää aihetta esillä. Siitä olisi syytä puhua ja rohkeasti. Pitäisi voida käydä asiallista keskustelua.
Asiallisuus onkin ollut suuri ongelma. Se palaa suoraan historiaan.
Tuorein esimerkki on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen somekirjoitus Afrikassa kuolemaa aiheuttavasta tartuntataudista ebolasta.
Luonto mukana ilmastotalkoissa, Turtiainen kirjoitti Iltalehden mukaan Facebookissa.
Siinä juuri on avaus, joka saa ihmisoikeuksia kunnioittavassa ihmisessä aikaan halun vaieta koko aiheesta.
Totta kuitenkin on, että maailman väestö kasvaa tällä hetkellä lähes pelkästään Afrikassa.
Eikä kasvu ole aivan pientä. Se on ollut myös väestötieteilijöille yllätys, "big surprise", sanoo Ulla Lehmijoki. Aiemmin oli jo ehditty luulla, että kasvu on taittunut.
YK:lla on kolme ennustetta maailman väestönkasvusta. Keskimäärin väestön arvioidaan kasvavan seitsemästä 11 miljardiin. Korkein arvioista hipoo noin 14 miljardia ihmistä vuoteen 2100 mennessä.
Miltei kaikki nousu tulee Afrikasta. Aasiassa kasvu on jo taittumassa.
Tutkijat yrittävät yhä ymmärtää, mistä korkeat luvut johtuvat. Yksi syy voi olla Lehmijoen mukaan aids, joka on vienyt terveydenhuollon voimavarat. Perhesuunnitteluun tähtäävät ohjelmat ovat jääneet jalkoihin.
Keinot hillitä väestönkasvua kehitysmaissa ovat nimittäin täysin päinvastaisia, kuin populistipoliitikkojen ehdotukset jättää ihmiset tartuntatautien armoille tai kehitysapu jakamatta.
Korkeita lapsilukuja ovat laskeneet seksuaalikasvatus ja tyttöjen ja naisten koulutus – se, ettei vanhempien tarvitse tehdä lapsia tulevaisuuden elättäjiksi.
– Kun varallisuusvirta kääntyy niin, että vanhemmat joutuvat elättämään lapsiaan eikä toisinpäin, taloudellinen kiinnostus tehdä paljon lapsia vähenee, Lehmijoki sanoo.
Köyhyyden vähentämisestä ilmastonmuutoksen torjumisen keinona puhutaankin myös IPCC:n ilmastoraportissa.
Se on myös amerikkalaistoimittaja David Robertsin ratkaisuehdotus siihen, miten väestönkasvun ja ilmaston välistä problematikkaa kannattaisi julkisessa keskustelussa käsitellä.
Hänen mielestään koko keskustelu pitäisi suunnata koskemaan keinoja, joilla voimaannuttaa kehitysmaiden naisia.
Kenties monimutkaisempi väestökysymys koskee kuitenkin rikkaita länsimaita.
On päivänselvää, että lapsen saaminen esimerkiksi Suomessa kuormittaa ilmastoa enemmän kuin sama Afrikassa.
Suomalaisten kasvihuonekaasupäästöt ovat runsaat 10 hiilidioksiditonnia henkeä kohti vuodessa, kun maailman keskiarvo on alle neljä tonnia.
Onko syntyvyyden lasku täällä siis ilmaston kannalta hyvä vai huono uutinen?
Ulla Lehmijoki vastaa kysymykseen hieman varovaisesti mutta kuitenkin varmasti.
– Kyllä se on huono uutinen.
Lehmijoki nojaa teoriaan: Kuznetsin käyrään.
Talousnobelistin mukaan nimettyä graafia on käytetty talouskasvun ja eriarvoisuuden kuvaamiseen, mutta sitä on sovellettu myös ympäristön saastumiseen.
Käyrän mukaan saastuminen kääntyy laskuun, kun taloudellinen vauraus saavuttaa tietyn pisteen.
– Kun yhteiskunnat vaurastuvat, ne oppivat käyttämään puhtaampaa teknologiaa. Ihmiset alkavat myös vaatia sitä. Siirrytään vähäpäästöisempään palveluyhteiskuntaan, Lehmijoki sanoo.
Taloustieteilijän näkökulmasta tehokkaampaa on keskittää voimavarat syntyvyyden säännöstelyn sijaan hiilijalanjäljen pienentämiseen. Lehmijoen mukaan tänne syntyvistä lapsista täytyy yhä määrätietoisemmin kouluttaa ihmisiä, jotka elävät ekologisesti.
– Pitää keskittyä kulutuksen vähentämiseen ja puhtaaseen energiaan. Voimme toimia teknologisena edelläkävijänä, mahdollisesti myös eettisenä suunnannäyttäjänä, hän sanoo.
Mutta Kuznetsin käyrä on äärimmäisen kiistelty.
Sen myöntää myös Lehmijoki. Hän painottaa, että talouskasvu toimii ympäristön hyväksi "vain oikein käytettynä".
Tiukempi kanta löytyy saman yliopiston kollegalta.
– Käyrä on hypoteesi, jossa käännekohta on aina tulevaisuudessa. Ympäristökriisin ratkaisemisessa se tarkoittaa, että voidaan jatkaa pitkälti kuten ennenkin, sanoo yliopistolehtori Pasi Heikkurinen Helsingin yliopistosta.
Hänen mielestään ilmastonmuutoksen kieltäjien rinnalle on ilmestynyt toisenlainen joukko denialisteja. He kieltävät ilmastonmuutoksen syyt.
Heikkurisella on ilmastonmuutokseen ratkaisu: talouslasku. Talous pitäisi saada laskemaan kestävälle tasolle. Siihen, jossa ei enää kulutettaisi enempää kuin yhden maapallon biokapasiteetti vuodessa.
Tällä hetkellä suomalaiset kuluttavat osansa maapallon vuotuisista luonnonvaroista keskimäärin neljässä kuukaudessa.
Heikkurisen tieteenala on kestävyystutkimus, mutta väestönkasvu ei ole sielläkään helppo aihe.
– Yhteiskuntatieteellisissä ympäristöpiireissä koko termiä ei voi käyttää. Viittaan siihen usein humoristisesti v-sanalla.
Ilmastotabut kuitenkin näyttävät murtumisen merkkejä. Talouskasvusta oli Heikkurisen mukaan vain vähän aikaa sitten vaikea puhua kriittisesti. Väestökasvun tabu saattaa olla tiukemmassa.
– Se johtuu siitä, että väestönkasvu tukee talouskasvua. Kapitalismiin kriittisesti suhtautuvat taas näkevät, että kapitalistinen järjestelmä on ainoa iso ongelma.
Myös suomalaista perimää halutaan varjella. Kaiken ytimessä on ihmiskeskeinen maailmankuva, Heikkurinen luettelee syitä.
Millaista sitten olisi kestävä väestöpolitiikka rikkaassa ja paljon kuluttavassa Suomessa?
– Ekologisesta näkökulmasta on niin, että mitä vähemmän ihmisiä täällä on, sitä vähemmän syntyy painetta ekosysteemiin. Mikäli väestön määrä laskee, elintason ei tarvitse laskea niin paljon, hän sanoo.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch pitää ongelmallisena näkemystä, että väestön väheneminen olisi ilmaston kannalta yksinomaan hyvä asia.
Väestöliitto laatii parhaillaan uutta väestöpoliittista ohjelmaa. Se julkaistaan syksyllä.
Juuri Väestöliitto on hiljattain vaatinut Antti Rinteen (sd.) hallitukselta politiikkaa, joka edistäisi syntyvyyden kasvua.
Rotkirch sanoo kuitenkin vähän yllättäen, ettei Väestöliitto välttämättä pyri siihen, että väkiluku alkaisi kasvaa.
Se on muutos: vielä neljä vuotta sitten väestöpoliittisessa ohjelmassa tavoiteltiin syntyvyyden nousua lähelle väestön uusiutumislukua.
Nyt ongelma on syntyvyyden laskun sijaan Rotkirchin mukaan sen nopeus. Väkiluku pienenee kyllä jatkossakin.
– Sitä voi pitää ekologisesti ihan hyvänä asiana. Mutta suurin kysymys on, kuinka nopeasti se pienenee.
Rotkirchin mukaan liian kova laskuvauhti voi johtaa siihen, ettei ekologisesti kestävää elämäntapaa saada yhteiskunnassa toteutumaan.
Syy on poliittinen populismi.
– Ekologisia muutoksia on vaikea saada läpi, jos joudutaan samaan aikaan muuttamaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja tekemään sopeutumispäätöksiä, jotka ruokkivat populismia.
Hän ottaa esimerkin: Ranskan keltaliivit. Laaja vastarintaliike syntyi, kun hallitus ilmoitti korottavansa polttoaineveroa.
Pyrkimys vähentää päästöjä oli kansan keskuudessa äärimmäisen epäsuosittu. Se sai populistit liikkeelle.
Lopputulos oli ilmaston kannalta huono: hallitus taipui pitkään jatkuneiden ja väkivaltaisiksi yltyneiden mielenosoitusten paineessa ja jäädytti korotukset.
Suomessa syntyvyyden lasku tulee aiheuttamaan epäsuosittuja päätöksiä, Rotkirch arvioi.
Yksi on jo näköpiirissä. Eläketurvakeskus arvioihiljattain, että suomalaisten palkoistaan maksamat eläkemaksut tulevat nousemaan yli 25 prosentin lähivuosikymmeninä.
Enemmistöllä työntekijöistä palkasta menee jo nyt suurempi osa eläkemaksuihin kuin veroihin.
Rotkirchin mielestä Suomessa pitäisikin pohtia, mikä olisi sopiva väestökoko.
Hänen mukaansa se olisi sellainen, joka mahdollistaa rauhanomaisen ja demokraattisen tavan siirtyä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan.
Tällä hetkellä syntyvyys on siihen liian alhaisella tasolla, uskoo Rotkirch.
– Todennäköisesti olisi paljon toivottavampaa, että kokonaishedelmällisyys olisi 1,6 tai hieman yli sen.
Rotkirch painottaa, ettei Väestöliitto aio suositella mitään tiettyä lapsilukua, vaan kannattaa jatkossakin yksilön vapautta perhesuunnitteluun.
Syksyllä julkaistavassa väestöpoliittisessa ohjelmassa tulee kuitenkin olemaan jotain täysin uutta: ekologinen näkökulma väestönkehitykseen.
– Se läpäisee oikeastaan kaikki asiat, Rotkirch sanoo.
Juttua korjattu 24.6. klo 11:03: Sana "syntyvyys" korvattu sanaparilla "syntyneiden määrä" jutun alkupuolella lauseessa, jossa viitataan nälkävuosiin.
Juttua korjattu 1.10. klo 9.16 Suomalaisten hiilidioksidipäästöt vuonna 2018 runsaat 10 hiilidioksiditonnia henkeä kohden, ei lähes 16 hiilidioksiditonnia.
Lue lisää:
Tilastokeskus: Suomessa on nyt vähiten nuoria yli sataan vuoteen – väkiluku kääntymässä laskuun 2035