Ilmastonmuutos on herättänyt monet tarkastelemaan elämäntapojaan. Moni on ehkä vähentänyt lihansyöntiään, alkanut käyttää enemmän joukkoliikennettä tai päättänyt jättää lennon ulkomaille tekemättä.
Mutta entäpä nettivideot?
Asiantuntijoita huolettaa internetin vaatima vauhdilla kasvava energiamäärä, ja siitä syntyvät hiilidoiksidipäästöt. Kasvua siivittää etenkin nettivideoiden ja suoratoistopalveluiden katselun hurja suosio. Jo viime syksynä arvioitiin, että liki 58 prosenttia kaikesta netin dataliikenteestä on videoiden streamausta.
Lancasterin yliopiston tutkimus osoitti streamauksen muuttuneen myös Britanniassa monella tavalla osaksi päivittäistä arkea:
Streamaamisesta on tullut monelle ykkösvaihtoehto, kun taas televisio- tai DVD-katselu on harvinaisempi, ellei kokonaan unohtunut tapa. Koehenkilöt kertoivat myös suoratoistopalveluiden mahdollistamasta sarjojen ahmimisesta. Lisäksi älylaitteet ovat mahdollistaneet yhden ihmisen yleisöt: miltei kaikilla tutkimukseen osallistuneilla kotitalouksilla esiintyi streamaamista kahdella tai useammalla laitteella yhtä aikaa. Jopa yhden ihmisen kotitaloudessa laitteita käytettiin päällekkäin.
Toukokuussa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin kymmenessä kotitaloudessa asuvaa 20 brittikoehenkilöä, joiden käytössä oli yhteensä 66 eri älylaitetta.
Tutkimusryhmän ryhmän jäsen Mike Hazas kertoo Ylelle arvioineensa, että yhden HD-tasoisen kahden tunnin Netflix-elokuvan katselu käytti energiaa yhteensä 1,13 kWh. Tai kuten hän esitti asian hyvin brittiläisesti The Timesille "60 teekupillisen keittämisen verran". Britannian sähköntuotannon hiilidioksidipäästötason huomioon ottaen luku tarkoittaisi reilun 300 gramman hiilidioksidipäästöjä.
"Vihreän videon" valitseminen liki mahdotonta
Yksittäisen videon katselun päästöjen arviointi on kuitenkin hyvin hankalaa. Ja kuluttajan on miltei mahdotonta tietää, mikä video on toista ekologisempi.
Kun videon klikkaa käyntiin kännykästä tai älylaitteesta, sen taustalla pyörii pitkä laiteketju: sähköä kuluttavat mm. palvelimet, tietoverkon eri osat, reitittimet, modeemi, toistolaite sekä näyttö. Päästöjen määrään vaikuttavat ainakin niissä käytetyn teknologian ja tiedonsiirron energiankulutus, näytön koko ja siirretyn datan määrä eli videon kohdalla resoluutio.
Suuri osa kulutuksesta ei näy katselijan sähkölaskussa, vaan sen käyttävät eri puolille maailmaa sijoitellut palvelimet ja jättimäiset konesalit, jotka tarvitsevat jatkuvaa jäähdyttämistä. Tästä syystä kuluttajan on myös vaikea arvioida katselusta syntyviä päästöjä.
Lisäksi lopputulokseen voi aiheuttaa suuria eroja se, missä videota pyörittävät palvelimet ja toistoketjun muut osaset sijaitsevat, eli kuinka puhdasta sähköä ne käyttävät. Esimerkiksi Intiassa sijaitseva palvelin käyttää paikallista sähköä, jonka päästömäärät ovat keskimäärin yli 4,5-kertaiset verrattuna Suomeen.
Palvelinten sijaintia ja sitä, kuinka monen palvelimen kautta video ruudulle kulkeutuu, ei katselija voi juurikaan valita.
Epämiellyttävä totuus
Tekniikan tohtori, tutkija Kari Hiekkanen Aalto-yliopistosta toteaa, että netin energiankulutus on ollut tietotekniikka-alalla tiedossa jo pitkään, mutta yleisesti siitä ei juuri puhuta. Ongelma on iso, mutta sen merkitystä ei ole vielä kunnolla tiedostettu, eivätkä alan toimijat ole itse sitä ensimmäisenä tuomassa esiin.
– Se on epämiellyttävä totuus, josta ei haluta puhua. Digitalisaation on ajateltu vähentävän hiilidioksidipäästöjä, kuten se monella alueella tekeekin. Kääntöpuolena on se, että palveluita on niin helppo käyttää, että niitä kulutetaan koko ajan enemmän ja enemmän.
Hiekkanen kertoo alan tutkimuksen valtavirran pitävän tietoliikenteen kasvavaa sähkön kulutusta todella merkittävänä asiana. Samalla hän muistuttaa, että kulutuksen ja päästöjen tarkkoja tai virallisia lukuja saadaan tuskin koskaan; kokonaisuus on monimutkainen ja vaikeasti mitattava.
Tutkimustulokset helposti vanhentuneita
Alan nopea kehitys näkyy siinä, että sitä koskeva tutkimus on helposti vanhentunutta.
Vuonna 2014 Yhdysvaltalaisen Berkeleyn yliopiston tutkijat julkistivat laskelmansa, jonka mukaan tunnin mittaisen videon streamaaminen aiheutti yhteensä 420 gramman hiilidioksidipäästöt. Laskelma perustui vuonna 2011 kerättyihin tietoihin, jolloin videoissa käytetty resoluutio oli alhaisempi.
Tutkijat arvioivat myös päästöjä 6 Mbps -streamausnopeudella, joka vastasi julkistuksen aikoihin Netflixiin tarjolle tullutta Super HD -kuvanlaatua. Sille he arvioivat sen aikaisella teknologialla vajaan 800 gramman päästöt tunnissa.
ClimateCare -yhtiön julkaiseman arvion, mukaan taas pelkästään kuvia ja videota sisältävän nettisivun katselu tuottaa noin 0,2 grammaa hiilidioksidipäästöjä joka sekunti, eli 720 grammaa tunnissa. Lukema perustuu Harvardin yliopiston tutkija Alex Wissner-Grossin arvioon, jonka hän esitti jo vuonna 2009, sen aikaisen teknologian valossa.
Suomalaiset pahimpia videoiden kuluttajia
Suomessa videoiden katselu on maailmanlaajuisestikin ihan omaa luokkaansa. Syy siihen ovat rajattomat mobiilidataliittymät.
Vuonna 2017 datan käyttö mobiililaajakaistaliittymää kohti oli Suomessa OECD-maiden suurinta, 15,45 gigatavua kuukaudessa. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku oli 5,7 ja Saksassa 1,77.
Liikenne- ja viestintäviraston taulukosta näkee, miten matkapuhelinverkossa siirretyn datan määrä on Suomessa moninkertaistunut ihan muutamassa vuodessa.
Erityisesti nuoret käyttävät paljon dataa. He seuraavat tubettajia ja kuuntelevat musiikkia Spotifysta. Kommunikointi kavereiden kesken tapahtuu usein kuvaviestien ja videoiden välityksellä.
– Meillä on paljon ilmastotietoisia ja huolestuneita nuoria, jotka kysyvät yksityisautoilusta, kasvissyönnistä ja lentämisestä, mutta eivät koskaan omasta netin käytöstä, Hiekkanen toteaa.
Netin päästöt eivät nouse arjessa esiin
Asiaa havainnollisti hyvin käynti Helsingin Hietaniemessä. Arviolta joka toinen rannalla makoilija otti aurinkoa kännykkä kourassa. Moni kertoi katsovansa nimenomaan videoita.
Esimerkiksi Jenni Hänninen katsoi Netflixistä lempisarjaansa. Hän sanoi kuluttavansa videoita noin joka toinen päivä.
Natalia Helkovaara puolestaan kertoi katsovansa joka päivä ainakin ystäviensä Instagram-tarinat.
Molemmat ovat halunneet tietoisesti vähentää omaa hiilijalanjälkeään. Kummallakaan ei ole esimerkiksi ajokorttia. Hänninen kertoo kierrättävänsa ahkerasti vaatteita ja välttävänsä muovikasseja, Helkovaara syö pääasiassa kasvisruokaa. Nettivideoiden katselun vähentäminen ei ole tullut heille kuitenkaan mieleen.
.
Ongelma onkin tiedon puute. Moni on varmasti laskenut elämäntapojensa aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä erilaisilla laskureilla, mutta niissä ei ole mitään mainintaa videoiden katselun hiilijalanjäljestä.
– Omaa kännykkää käyttäessään ei tule ajatelleeksi mitä siellä taustalla tapahtuu, kuinka paljon tarvitaan erilaista infrastruktuuria ja sähköä. Se on näkymätön ongelma. Ihmiset on totutettu käyttämään vapaata dataa. Se on halpaa, helppoa ja mukavaa ja se näkyy kaikkien muiden paitsi kuluttajan itsensä sähkölaskussa, Hiekkanen kuvailee.
Älypuhelinten hiilijalanjälki kolminkertaistunut
Tietotekniikka-ala kasvaa hurjaa, jopa 30 prosentin vuosivauhtia. Samaan aikaan lisääntyvät alan vuosittaiset hiilidioksidipäästöt, jotka ovat Kari Hiekkasen mukaan jo ylittäneet lentoliikenteen maailmanlaajuiset vuosittaiset päästöt.
Tällä hetkellä tietotekniikka-ala tuottaa eri arvioiden mukaan 3–4 prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä, kun lentoliikenteen päästöt ovat noin 2 prosenttia.
Älypuhelimet ovat iso osa ongelmaa. Hiekkasen mukaan niiden osuus koko alan hiilidioksidipäästöistä on tällä vuosikymmenellä kolminkertaistunut. Arvioiden mukaan älypuhelimet aiheuttavat tällä hetkellä yli kymmenesosan koko tietotekniikka-alan hiilijalanjäljestä.
Ja niihin liittyy toinenkin ongelma.
– Älypuhelinten elinkaaret ovat itseasiassa aika lyhyitä, ihmiset vaihtavat niitä 2–3 vuoden välein. Kun lasketaan elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen valmistuskustannukset ja elinkaaren aikainen sähkönkäyttö, se on vuositasolla noin 60 kg hiilidioksidiekvivalenttia.
Riittääkö sähkö kaikkeen kasvuun?
Seuraavan kymmenen vuoden aikana tietotekniikka-alan arvellaan haukkaavan yhä suuremman osan maailmanlaajuisesta vuosittaisesta sähkönkulutuksesta. Ennusteet vaihtelevat 6 prosentista 14 prosenttiin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan johtava tutkija Timo Seppälä puhui uusimman digibarometrin julkistamistilaisuudessa arvioista, jotka yltävät jopa 21 prosenttiin.
– Pahimmissa ennusteissa monen muun sektorin säästöt valuvat ICT-sektorin kasvuun, Hiekkanen sanoo.
"Perheissä tilanne on kohta se, että jokainen tuijottaa omalta päätelaitteeltaan omaa ohjelmaa omassa huoneessaan"
Kari Hiekkanen
Osa alan kokonaiskulutuksesta johtuu laitevalmistuksesta ja osa tietokoneiden, älypuhelimien ja muiden päätelaitteiden elinkaarensa aikana käyttämästä sähköstä. Isoimman osan lohkaisevat Hiekkasen mukaan tietoliikenne ja datakeskukset.
Isot tietotekniikkayritykset ovat pyrkineet monin tavoin parantamaan energiatehokkuuttaan ja yhä useammat toimijat panostavat vihreään sähköön.
– Tietysti se, että ostetaan vihreää sähköä, lisää vihreän sähkön tuotantoa, mutta palveluita käytetään 24/7, oli sähköverkossa tarjolla vihreää sähköä tai ei. Kun yöllä katsotaan videoita, ei aurinkoenergiaa ole paljon saatavilla, Hiekkanen huomauttaa.
Ennusteiden mukaan erityisesti datakeskusten ja tietoliikenteen osuus alan energiankulutuksesta kasvaa tulevaisuudessa. Yksi iso syy siihen on Hiekkasen mukaan juuri videoiden ja musiikin kulutus, mikä on jo tällä hetkellä kaikkein suurin osa internetliikenteestä.
On ennustettu, että pian jopa 80‒90 prosenttia verkkodataliikenteestä liittyy videoiden suoratoistoon ja online-pelaamiseen. Kuvaavaa on, että esimerkiksi YouTubeen ladataan 500 tuntia videota joka minuutti.
– Yhä enemmän vapaa-ajasta käytetään katsomalla videoita ja kuuntelemalla musiikkia. Perheissä tilanne on kohta se, että jokainen tuijottaa omalta päätelaitteeltaan omaa ohjelmaa omassa huoneessaan, Hiekkanen sanoo.
Samaan aikaan energian tarve lisääntyy myös muilla tavoin. Esimerkiksi kovaa vauhtia yleistyvät sähköautot vaativat osansa sähköntuotannosta.
– Onko meillä kohta enää tarpeeksi sähköä tähän kaikkeen, kysyy kymmenisen vuotta digitalisaatiota ja siihen liittyviä ilmiöitä tutkinut ja seurannut Hiekkanen.
"Ongelmaan ei voida puuttua ennen yleistä tietoisuutta"
Sitrassakin ongelmaan on havahduttu. Syksyllä on käynnistymässä uusi kaksi ja puoli vuotta kestävä projekti, jonka yksi tarkoitus on selvittää tarkemmin tietoliikenteen ja digitalisaation päästöt, kertoo kestävän asumisen ja liikkumisen asiantuntija Lotta Toivonen.
– Haluamme lisätä ymmärrystä siitä, millaisia päästöjä digitaalisilla ratkaisuilla on ja missä vaiheessa ne syntyvät eli mitkä tulevat tietoliikenteestä, mitkä datakeskuksista ja mitkä loppukäyttäjien puolelta sekä miten uusiutuva energia pystyy todellisuudessa vastaamaan kasvavaan sähköntarpeeseen.
Toivonen ei halua ottaa kantaa yksittäisiin päästölaskelmiin, koska niihin vaikuttavat niin monet tekijät ja päästövaikutuksista on alan sisälläkin erilaisia tietoja.
Tärkeintä olisi Toivosen mukaan nyt lisätä eri toimijoiden yhteistyötä, jotta saadaan lisää avointa ja läpinäkyvää tietoa, jonka avulla pystytään myös puuttumaan mahdollisiin päästöihin.
Samaa mieltä on myös Hiekkanen.
– Ongelmaan ei voida tarttua ennen kuin on yleistä tietoisuutta ja ymmärrys siitä, että kaikella kuluttamisella on energiajalanjälki ja hiilijalanjälki, myös digikuluttamisella, Hiekkanen sanoo.
Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi jokaisen pitäisi Hiekkasen mukaan miettiä omaa digikuluttamistaan. Mitkä videot on ihan välttämättä katsottava?
– Yksilöiden valinnoista tässä on kysymys. Maailmalla on 3,5–4 miljardia käyttäjää ja käyttäjämäärät ovat jatkuvasti kasvussa kehittyvissä maissa. Niistä valtavista käyttäjämassoista se kulutus tulee.
Oikaisu 1.7. klo 21.45:
Jutusta on poistettu laskelma, jonka mukaan nettivideon katselu voi aiheuttaa hiilidioiksidipäästöjä 0,2 grammaa sekunnissa eli 720 grammaa tunnissa. Laskelman taustalla ollut arvio tiedonsiirron energiankulutuksesta on vanha, eikä se kuvaa luotettavasti nykyistä teknologiaa. Todennäköisesti käytetty laskelma tuotti todellista suuremman arvion päästöistä. Videoiden katselun päästöihin vaikuttavat monet tekijät ja sen vuoksi yleispätevää arviota päästöistä on vaikea esittää. Jutusta ja otsikosta on poistettu laskelmaan perustunut vertailu, jonka mukaan vajaan neljän vuorokauden leffaputki voi vastata yhden ihmisen lentoa Helsingistä Tukholmaan, ja grafiikka jossa vertailu esitetään. Jutusta on myös poistettu haastateltavien kommentit laskelman mukaisista päästöistä.
Juttuun on lisätty tiedot Lancasterin yliopiston tutkimuksesta tältä vuodelta ja tutkijaryhmän jäsenen kommentit Ylelle sekä lainaus The Timesista. Juttuun on lisätty myös tiedot aiemmasta Berkeleyn yliopiston tutkimuksesta, sekä tieto siitä, että ClimateCaren arvio vuodelta 2015 sisältää samat tiedot kuin Harwardin tutkijan Alex Wissner-Grossin jo vuonna 2009 esittämä arvio. Juttuun on lisätty osio joka esittelee videonkatselun sähkönkulutuksen lähteitä ja faktalaatikko, joissa käsitellään sähköntuotannon päästöjä eri maissa. Lisäksi juttuun on lisätty kappale, jossa arvioidaan videonkatselijan mahdollisuuksia arvioida videon sähkönkulutusta tai päästöjä.
Lisää aiheesta:
Videoiden suosio kasvattaa internetin päästöjä – Miten surffailla energiaa säästäen?
Lue myös: