Tähän aikaan vuodesta jokainen päivä alkaa laskutoimituksella.
Tänä aamuna ruudullisessa kalenterissani oli jäljellä kolme kokonaista riviä ja yksi puolikas. Siis enää kolme viikkoa ja kaksi päivää. Senhän seisoo vaikka päällään! Pystyy, pystyy! Jaksaa vaikka nukkumatta!
Jaksaahan sen, koska lopussa odottaa palkinnoista paras: kesäloma. Tuo suomalaisten hengenpelastaja, ilojen ilo. Viikkojen tauko töistä ja koulusta, aikaa rakkaille ja sille oikealle elämälle.
Kesäloma on kuin yhteinen palkinto. Sen pituudella ja sattuman kantamilla hyvillä säillä kehuskellaan niin leveästi, että suomalaista hävettäisi, ellei kyseessä olisi KESÄLOMA!!! LOMPSIS!
Useimmille kiinalaisille ajatus jopa viiden viikon poissaolosta on lähes käsittämätön.
Sen sijaan Kiinassa ulkomaalainen saa aina vähän hävetä pitkiä lomiaan. Niinkö monta viikkoa? kaverini nauravat, tosin jo tottuneesti.
Useimmille kiinalaisille ajatus jopa viiden viikon poissaolosta on lähes käsittämätön.
Eräs tuttuni ottaa lisätöitä sillä aikaa, kun hänen eurooppalainen pomonsa lomailee. Siitäkin huolimatta, että hän saa kyllä palkkaa tuolta ajalta. Niin pitkä laiskottelu vaan tuntuu turhalta.
Toki Kiinassakin joskus lomaillaan. Vapaat on keskitetty kahteen tärkeään juhlaan: lokakuussa vietettävään Kiinan kansallispäivään ja alkuvuoden kiinalaiseen uuteenvuoteen.
Tuolloin lähes kaikki 1,4 miljardia ihmistä lomailevat samaan aikaan, ja ruuhkat ovat sen mukaiset. Samoin lentojen ja hotellin hinnat.
Lokakuun niin sanottua “kultaista viikkoa” on kehitetty viime vuosina pidemmäksi vapaaksi, jotta kiinalaiset matkustaisivat enemmän. Se piristää työntekijöiden lisäksi – tai ehkä ennen kaikkea – maan taloutta. Useimmilla työpaikoilla voi tuolloin saa vapaaksi kokonaisen viikon tekemällä edellisen viikonlopun töitä.
Työnantajasta riippuen vuoden varrelle voi näiden lisäksi sijoittaa ehkä viikon tai parin mittaisen poissaolon henkilökohtaisilla lomapäivillä.
Inhosin lomaa, koska silloin oli niin paljon läksyjä, sanoi kiinalainen kaverini, kun puhuin hänen kanssaan kesästä.
Mutta kesään Kiinassa ei liity mitään erityistä lomakautta. Se on vain tukala vuodenaika, jolloin auringolta pitää suojautua peittäviin vaatteisiin.
Ainoat joiden elämään kesä tuo suuremman muutoksen ovat koululaiset ja opiskelijat. Tai oikeastaan opiskelu vain siirtyy koulusta kotiin.
– Inhosin lomaa, koska silloin oli niin paljon läksyjä, sanoi kiinalainen kaverini, kun puhuin hänen kanssaan kesästä.
Kesälaitumilla kirmaamiseen tai edes kesätöihin ei juuri jää aikaa vanhemmillakaan opiskelijoilla. Kun koulut ovat tauolla, vuorossa ovat kesäkurssit, tutorit tai itseopiskelu. On paras pitää huolta, ettei putoa kelkasta.
Meillä Suomessa lepäämisestä on sen sijaan tullut työelämätaito.
Toukokuun tienoilla Facebook-seinälle alkaa ilmestyä linkkejä opettavaisiin kesäloma-artikkeleihin. Miten lomailla paremmin, selittää yksi. Pitäisi ottaa myös arjessa iisimmin, väittää toinen. Kolmas kehottaa pitämään lyhyitä lomia ilman suuria odotuksia, muuten kesälomalla tulee avioero tai vähintään perhekriisi.
Useimmat meistä ottavat silti riskin. Viikkojen kesäloma kun on ainoa keino selviytyä työvuodesta.
Opettajakaverini nukkuu koko ensimmäisen lomaviikon. Toimittajaystäväni sulkee somen ja välttelee uutisia. On päästävä pois tavoista, joihin arki meidät pakottaa. Muuten tulee burnout tai vähintään perhekriisi.
Onko kesälomasuomalainen sitten pumpulia ja kiinalainen rautaa? Asia ei ehkä ole niin yksinkertainen.
Kiinalainen ja suomalainen työelämä kuormittavat eri tavoin.
Kiinassa työkulttuuri pohjautuu usein käskemiseen ja tottelemiseen. Jokaisella on oma vastuunsa, pieni tehtävänsä hyvin hierarkkisessa ketjussa. Päätösten tekeminen siirretään mielellään aina ylemmälle portaalle, sillä itsenäisestä ajattelusta voi päätyä ongelmiin.
Vähempi vastuu tarkoittaa usein vähemmän stressiä.
Myös kiire on Kiinassa erilaista. Kulmakahvilassa yhtä kahvikupillista järjestää rauhallisesti kolme eri työntekijää. Suomessa sen kokoisen kahvilan viimeisenkin työntekijän pesti haluttaisiin varmasti muuttaa osa-aikaiseksi, jos se millään olisi mahdollista.
Kiinan menestyvissä teknologiayhtiöissa puhutaan niin sanotusta 996-järjestelystä. Se tarkoittaa, että töissä ollaan yhdeksästä yhdeksään kuutena päivänä viikossa.
Toisaalta harvassa maassa näkee sellaista sitkeyttä kuin täällä.
Kun yhteiskuntaa ei voi odottaa apuun ja menestymiseen on olemassa mahdollisuus, siihen halutaan tarttua. Siksi opiskelijat ahertavat 17-tuntisia päiviä ja yrittäjät päivystävät puodeissaan aamusta iltaan.
Kiinan menestyvissä teknologiayhtiöissa puhutaan niin sanotusta 996-järjestelystä. Se tarkoittaa, että töissä ollaan yhdeksästä yhdeksään kuutena päivänä viikossa.
Työpaikalla vietetty aika ei silti sekään suoraan vastaa työn sisällön kuormittavuutta. Mutta jälleen toisaalta: Kiinassa kilpailu on kovaa ja paine menestyä valtava. Se todellakin stressaa.
Lopulta kyse on siitä, mihin on tottunut ja mitä muut ympärillä saavat.
Ehkä paineiden vertailu ei auta ymmärtämään suomalaisten ja kiinalaisten stressinsietokyvyn eroja. Lopulta kyse on siitä, mihin on tottunut ja mitä muut ympärillä saavat. Kyllä kiinalaistakin kismittäisi, jos häneltä vietäisiin uudenvuoden loma.
Jaksamisen narratiivi voi auttaa pahimman yli, mutta siitä pitää osata myös luopua.
Yli kymmenen pätkätyövuoden aikana kesälomattomuudesta tuli itselleni ylpeyden aihe. Vakituinen pullamössösukupolvi pitäköön pitkät lomansa, kyllä minä jaksan! Jaksoinkin.
Kolmen ja puolen viikon päästä alkaa elämäni kolmas palkallinen kesäloma.
Enkä aio hävetä sitä yhtään.
Jenny Matikainen
Kirjoittaja on Ylen Aasian-kirjeenvaihtajana. Hän katsoo tässä blogissa Kiinaa eri kanteilta ja uskoo, että asian ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi siitä samaa mieltä.
Blogista voi keskustella 21.06. klo 16.00 asti.