Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Näyttelijä, juontaja ja Yle Areenassa tubettava Thelma Siberg, 27, käy avopuolisonsa kanssa kerran viikossa ruokakaupassa. Silloin pari maksaa laskun puoliksi.
Muuten kaupassakäynti hoidetaan vuorotellen. Thelma arvioi maksavansa ruokaostoksista hieman suuremman osan kuin puolisonsa.
Vuokran, sähkön, vakuutuksen ja välttämättömät hankinnat, kuten pesukoneen, pari maksaa puoliksi. Helsinkiläispari on asunut pari vuotta yhdessä.
– Mutta jos haluan ostaa kotiin vaikka sisustusjuttuja omaksi ilokseni, niin kyllä minä ne itse maksan.
Thelma ei koe olevansa poikaystävänsä elättäjä, vaikka tienaakin työssäkäyvänä enemmän kuin Aalto-yliopistossa opiskeleva poikaystävänsä.
– Aika tasan kulut menevät, mutta ihan tietoisesti haluan maksaa enemmän.
Vaatteet ja puhelinlaskut kummatkin maksavat itse. Siitä, miten yhteiset kulut jaetaan, ei ole hänen mukaansa erityisesti sovittu.
– Se on mennyt luonnostaan näin. Ei minulla ole yhtään sellainen fiilis, että hän olisi minulle mitään velkaa.
Useimmat parit ovat samassa tilanteessa: toinen tienaa enemmän.
Jokaisella pitää olla omaa rahaa
Jos yhteiset kulut jaetaan tasan puoliksi, pienempituloisen kaikki rahat saattavat mennä niiden hoitamiseen.
Se ei ole hyvä ratkaisu, sanoo kulutustutkija ja Helsingin yliopiston dosentti Anu Raijas.
– Jokaisella pitäisi olla edes jonkin verran rahaa, jonka käytöstä ei ole kenellekään tilivelvollinen.
Se on itsemääräämisoikeuden ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää, Raijas sanoo.
Tapoja jakaa kuluja on useita. Tärkeintä on, että parisuhteen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä, Raijas sanoo.
Syötä tulot ja menot laskuriin ja katso, miten yhteiset kulut voi jakaa
Yhteisiä kuluja ovat asumismenojen, kuten vuokran tai vastikkeen ja asuntolainan lisäksi useimmiten sähkö, vesi, vakuutukset, ruoka ja hygieniatarvikkeet sekä yhteisessä käytössä olevat kodinkoneet, kalusteet ja muut kodin tavarat sekä mahdollisen auton kulut.
Lapsiperheessä yhteisiä menoja ovat lisäksi lasten vaatteet, harrastusmaksut ja puhelinlaskut.
Yhteisten kulujen jälkeen jäävillä rahoilla moni maksaa esimerkiksi vaatteita, harrastuksia, kampaajakäyntejä ja puhelimen kuluja.
Kohtuulliset lapsiperheen asumismenot olivat viime vuonna Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan noin 850 euroa ja muut arkimenot noin 1 400 euroa kuukaudessa.
Yksin asuvan alle 45-vuotiaan kohtuulliset asumismenot olivat 570 euroa ja muut menot noin 580 euroa kuukaudessa. Luvut ovat koko maan keskiarvoja. Pääkaupunkiseudulla asumismenot ovat muuta maata kalliimmat.
Yhteinen tili edellyttää luottamusta
Sipoolaisella Roosa Kelarannalla, 21, ja hänen avopuolisollaan on lähes eurolleen samat tulot.
Molemmat työskentelevät siivoojina. Heillä on yhteinen tili, jonne molemmat siirtävät palkastaan saman verran rahaa.
Yhteistililtä maksetaan lähes kaikki elämisen kulut: asuminen, ruoka, auto, koiran kulut ja vaatteet.
– En muista, milloin olisin omaa korttia käyttänyt, Roosa naurahtaa.
Riitoja rahasta ei hänen mukaansa ole tullut. Pari puhuu kaikesta rahaan liittyvästä suoraan.
– Molemmat luottavat siihen, että toinen käyttää rahaa järkevästi.
Roosa ja hänen poikaystävänsä saattavat päättää, että tässä kuussa molemmat laittavat 500 euroa säästöön, ja lopuilla rahoilla yritetään pärjätä.
– Jos huomataan, että palkkaan on vielä viisi päivää ja yhteistilillä on enää vähän rahaa, niin silloin ei tankata auton tankkia täyteen, koska pitää saada vielä ruokaakin.
Omalle tilille jäävä summa menee molemmilla melkein kokonaan säästöön. Neljä vuotta yhdessä olleen parin säästötavoitteetkin ovat yhteisiä: matkustelu kerran-pari vuodessa, opiskelu ja oma asunto.
– Olemme puhuneet, että jos toinen menee opiskelemaan ja toinen jää töihin, niin toinen auttaa taloudellisesti. Yritämme silti pitää kulut alhaisina niin, että opintotuella ja osa-aikatöillä pärjäisi.
Kysy, paljonko puoliso saa palkkaa
Tyypillistä on, etteivät pariskunnat sovi kulujen jakamisesta kovin tarkasti. Moni ajattelee, että rahasta puhuminen on ikävää tai materialistista.
Puolison palkkaa pitäisi kuitenkin uskaltaa kysyä suoraan.
– Se on tarpeen tietää siinä vaiheessa, kun perustetaan yhteinen talous, dosentti Anu Raijas sanoo.
Puhumattomuus onkin hänen mukaansa suomalaisten parien taloudenhoidon suurin ongelma.
– Ajaudutaan vain hoitamaan asiat jollain tietyllä tavalla. Jos taloudellinen tilanne muuttuu, ei tehdä mitään päivitystä, vaikka toisen tulot putoaisivat rankasti.
Epäselvät raha-asiat aiheuttavat ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. Se, että kaikki sujuisi suhteessa itsestään hyvin, on Raijaksen mukaan kuvitelmaa.
– Ei pidä arkailla tai häpeillä sitä, että ottaa rahan puheeksi. Pitkällä aikavälillä se hyödyttää molempia ja parisuhdetta, hän rohkaisee.
Sekä tuloista että menoista pitää puhua todella selkeästi ja pohdittava, mitkä kulut ovat yhteisiä ja miten ne jaetaan.
Luonteva hetki puhua rahasta on ennen yhteenmuuttoa, mutta pidempäänkin yhdessä olleet joutuvat pohtimaan talouttaan uudestaan aika ajoin, Raijas sanoo.
Uusi työpaikka, työttömyys, opiskelu, vanhempainvapaa ja muutto ovat tilanteita, joissa kannattaa laskea uudelleen sekä yhteiset kulut että tulot ja miettiä, miten ne jaetaan.
"Aluksi tuntui oudolta, että mies maksoi kuluista suuremman osan"
Tamperelainen Henna Räsänen, 26, on asunut avopuolisonsa kanssa yhdessä kahden vuoden ajan. Aluksi hän oli työtön, nyt opiskelija.
Kesän Henna työskentelee yliopistolla tutkimusavustajana. Kesätöissäkin hänen tulonsa ovat pienemmät kuin kokopäivätyössä olevalla puolisolla.
Rahasta puhuminen ei ole Hennan mukaan koskaan ollut ongelma. Suhteen alussa hän halusi, että kaikki maksettiin puoliksi.
– Koin tärkeäksi, että minulla on tiedossa kaikki tulot ja menot.
Ensimmäisen kesän ajan he täyttivät excel-taulukkoa, joka laski, miten ja mihin rahaa kuluu. Kirjanpito auttoi Hennaa luottamaan puolisonsa rahankäyttöön.
Hennan aloitettua opinnot Tampereen yliopistossa hänen tulonsa putosivat jyrkästi. Aluksi hän rahoitti opiskeluaan säästöillä.
Noin vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Henna ehdotti, että yhteisten kulujen maksaminen jaettaisiin uudestaan niin, että työssäkäyvä puoliso maksaisi niistä enemmän.
– Hän suostui siihen ilomielin. Koen, että se on ihan reilua, vaikka aluksi se tuntuikin erikoiselta.
Nyt Henna maksaa kolmanneksen vuokrasta ja lähes puolet ruuasta sekä kotivakuutuksen. Auton kulut hoitaa mies. Asunnon hankintaa varten he säästävät ASP-tilille yhtä suuret summat.
Ylimääräisistä yhteisistä menoista, kuten ravintolassa syömisestä, puoliso maksaa enemmän kuin Henna.
Omista rahoistaan hän maksaa vaatteet, puhelinkulut ja harrastukset. Isompien hankintojen maksamisesta päätetään tilanteen mukaan. Joskus avopuoliso osallistuu myös Hennan menoihin.
– Nyt tarvitsen esimerkiksi uuden pyörän, ja maksamme sen puoliksi. Olemme ajatelleet, että se on sijoitus yhteiseen harrastukseemme.
"Suurituloisempi ei voi ajatella, että palkka on vain hänen"
Tavallisinta on jakaa kaikki yhteiset kulut puoliksi. Vaikka 50/50-jakoon on helppo ajautua ilman tietoista päätöstä, tämäkin jakotapa pitää olla molempien hyväksymä, varsinkin jos tulot ovat hyvin erilaiset, dosentti Anu Raijas sanoo.
Joskus yhteisten menojen määrittely on vaikeaa.
– Yhteisiä ovat ne asiat, jotka tuovat hyötyä ja hyvinvointia molemmille puolisoille samalla tavalla, Raijas ehdottaa.
Jos toisella on esimerkiksi kallis erityisruokavalio, ruokakulut voi olla järkevää pitää erillään, hän vinkkaa.
Erityisesti lapsiperheissä voi käydä helposti niin, ettei vähemmän tienaavalle jää ollenkaan omaa rahaa, vaikka kulut jaettaisiinkin suhteessa tuloihin.
Silloin parempituloinen ei voi ajatella, että hänen ansaitsemansa rahat ovat vain hänen, Raijas sanoo.
– Suurempituloisen on hyväksyttävä, että hän ottaa silloin enemmän vastuuta perheen taloudesta.
Usein äiti ostaa lapsille vaatteita ja ruokaa, ja perheen isä huolehtii esimerkiksi eletroniikan hankinnasta.
– TV voi olla kalliimpi, mutta edullisempia lastenvaatteita ostetaan useammin, jolloin niistä voikin tulla suurempi menoerä.
Uusperheissä puolestaan on tavallista, että vanhemmat maksavat omien lastensa menot itse.
"Kun tulot olivat pienemmät, molemmille jätettiin 100 euroa omaa rahaa"
Vöyrillä asuva Susanna Kotanen, 26, on juuri palannut äitiyslomalta lähihoitajan työhönsä palvelutaloon. Töiden ja kolmen pienen lapsen vanhemmuuden ohessa hän opiskelee tradenomiksi.
Susannan puoliso on parhaillaan hoitovapaalla osa-aikaisesta työstään. Yhteiseen viiteen vuoteen on mahtunut useita vanhempainvapaita, opintoja ja työttömyyttäkin.
Perheen raha-asiat hoidetaan juttelemalla avoimesti ja suunnittelemalla tarkasti, Susanna kertoo.
He asuvat Susannan omistamassa talossa, jonka lainapääoman lyhennykset Susanna maksaa.
Molemmat laittavat tuloistaan 60 prosenttia yhteiselle tilille, josta maksetaan asuntolainan korot, ruoka, sähkö, vesi, jätemaksut, autojen kulut ja lasten menot.
Erikseen pari on budjetoinut rahaa "hupitilille", josta maksetaan uimahalli- ja elokuvakäynnit sekä herkut.
– Omilla rahoilla maksetaan sellaiset menot, jotka eivät mitenkään liity perheeseen, kuten kampaamokäynnit ja kavereiden kanssa syömässä käynti tai auton laitto.
Yhteiset menot on mitoitettu niin, että molempien tuloista 60 prosenttia riittää, Susanna kertoo.
– Silloin kun meillä oli pienemmät tulot, jätimme molemmille saman verran omaa rahaa, 100 euroa kuussa.
Vaikka talous on ollut välillä tiukemmalla, kaikesta on selvitty ennakoimalla ja puhumalla avoimesti.
– Ennen riitti, että tulot kattoivat menot, mutta nyt olen alkanut säästää puskuria.
Matkahaaveet paljastavat tuloerot
Toisin kuin tämän jutun haastateltavat, suomalaiset pariskunnat eivät keskimäärin ole miettineet raha-asioitaan kovin tarkasti.
Vaikka puolisot saisivat tasattua tuloerojaan jakamalla yhteiset kulut reilusti, rahan käyttö vapaa-ajalla voi korostaa tuloeroja.
Enemmän tienaava puoliso voi esimerkiksi haluta lähteä yhdessä matkalle, johon toisella ei ole varaa.
Tässäkin puhuminen auttaa, dosentti Anu Raijas sanoo.
– Voi miettiä, olisiko jotain yhteistä halvempaa tekemistä, tai voisiko enemmän tienaava maksaa osan puolisonsa matkasta.
Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan.
Dosentti Anu Raijas
Vähemmän tienaavan ei tarvitse tuntea huonommuutta, vaan hänen kannattaa puhua suoraan, hän rohkaisee.
Moni miettii, miten asumismenot kannattaa jakaa, jos asunto on vain pariskunnan toisen osapuolen nimissä.
Se onkin hankala kysymys, dosentti Anu Raijas vastaa.
– Jos asunnosta on lainaa, jota omistaja lyhentää, asuntoon muuttava puoliso voisi maksaa asunnon vastikkeen, Raijas ehdottaa.
– Mutta jos tapahtuu jotain, silloin asuntoa omistamaton on puilla paljailla: hänellä ei ole oikeutta jäädä asuntoon, vaikka hän on tavallaan maksanut vuokraa. Eikä hän saa korvausta, vaikka olisi remontoinut asuntoa, Raijas pohtii.
Tärkeintä on, että sovitaan jotakin, eikä jätetä asiaa roikkumaan.
Lue lisää:
Tutkimus: Tämän verran maksaa eläminen Suomessa – vertaa taulukoissa omia kulujasi