Beppe Grillo, Volodymyr Zelenskyi, Donald Trump ja Boris Johnson. Viime vuosina demokraattisten maiden johtoon on noussut miehiä, joilla on vahva tausta komiikassa ja viihteessä.
Grillo ja Zelenskyi ovat entisiä koomikkoja. Trump ja Johnson tulivat tutuiksi television viihdeohjelmista. Johtajia yhdistää myös se, että he asettuvat puheissaan tavallisen kansan puolelle eliittejä vastaan.
Ukrainanassa toivotaan, että uusi presidentti Zelenskyi puhdistaisi maan hallinnon korruptiosta ja Yhdysvaltain presidentti Trump on luvannut "kuivattaa Washingtonin suon". Iso-Britannian pääministeriksi pyrkivä Boris Johnson on puolestaan ajanut maansa eroa Euroopan unionista, jota hän pitää liian poliittisena (siirryt toiseen palveluun).
Entinen ulkoministeri ja Lontoon pormestarina toiminut Johnson on vahva ehdokas pääministeriksi. Ennen poliitikon uraa Johnson työskenteli toimittajana muun muassa The Timesissä ja The Daily Telegraphissa. Hän on esiintynyt myös tuomarina Have I Got News For You -tietokilpailussa, joka on Uutisvuodon esikuva.
Some selittää suosiota
Diktatuureissa johtajien arvostelu on kielletty, mutta demokratioissa päättäjiä on pilkattu aina. Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Antto Vihman mukaan nykyhetki on otollista aikaa sellaiselle puheelle, jossa poliittinen eliitti saa kuulla kunniansa.
– Sosiaalisen median kautta räväkät viestit leviävät helposti, kun julkisuuden perinteiset portinvartijat ovat heikentyneet. Lisäksi puoluekenttä on monissa maissa pirstoutunut, mikä on avannut populisteille tilaa haastaa vanhaa poliittista keskustaa.
Populistit ovat taitavia sosiaalisen median käyttäjiä. Trump tviittaa ahkerasti politiikasta ja Grillo on kerännyt kannattajia bloginsa kautta. Somessa viestin ei tarvitse olla totta, kunhan se on tarpeeksi kiinnostava.
PolitiFact-sivuston (siirryt toiseen palveluun) mukaan esimerkiksi Trumpin puheista yli puolet on joko osittain tai täysin valheellisia.
Filmitähti USA:n presidenttinä
Viihdyttävät esiintyjät ovat aina vedonneet ihmisiin, ja tv-tähtiä on nähty politiikan huipulla ennenkin. Ronald Reagan ehti näytellä yli 50 Hollywood-elokuvassa ennen kuin hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1981. Reagan hyödynsi kampanjassaan taitavasti television tarjoamaa valtakunnallista näkyvyyttä.
Politiikan henkilöityminen ja viihteellistyminen nousivat akateemisen tutkimuksen kohteeksi 1990-luvulla, kun poliitikot alkoivat antaa henkilöhaastatteluja viihdelehtiin ja ottaa osaa television viihdeohjelmiin.
Tampereen yliopiston puheviestinnän professorin Pekka Isotaluksen mukaan politiikan henkilöityminen voi parhaimmillaan myös edistää demokratiaa.
– Ihmiset, jotka seuraavat politiikkaa, ovat usein kriittisiä henkilöitymistä kohtaan, mutta henkilöityminen saattaa innostaa heitä, jotka eivät ole yhtä kiinnostuneita politiikasta, Isotalus sanoo.
Huumori syö uskottavuutta
Tunnetut kasvot ovat eduksi, kun käydään vaalikamppailua, mutta viihdyttäjän rooli voi myös viedä uskottavuutta.
Viestinnän asiantuntijan Katleena Kortesuon mukaan viihdemaailmasta on vaikea nousta politiikan ammattilaiseksi.
– Opimme laittamaan ihmisen tiettyyn kontekstiin, kun hän astuu ensimmäisen kerran julkisuuteen. Suuren yleisön silmissä viihteen ammattilainen ei ole asiantuntija, vaan hän joutuu ensin todistamaan osaamisensa.
Monesti koomikot ja näyttelijät joutuvat muuttamaan omaa esiintymistään ja tapaansa puhua, kun he lähtevät politiikkaan.
– Poliitikon mahdollisuudet laskea leikkiä ovat todella paljon pienemmät ja sallitun huumorin rajat ovat ahtaammat kuin koomikoilla. Joillekin voi olla vaikeaa luopua vanhasta identiteetistä, Kortesuo sanoo.
Politiikassa hassuttelijan rooli on varattu lähinnä miehille, joille poliittisen uskottavuuden rakentaminen on helpompaa.
Vahvat populistiset naisjohtajat, kuten Marine Le Pen tai Laura Huhtasaari ovat räväköitä keskustelijoita, mutta heidän puheistaan on vaikea löytää yhtä viihteellisiä elementtejä kuin esimerkiksi Trumpin tviiteistä.
Maine seuraa pitkään
Warner Bros Finlandin myyntijohtaja Lotta Backlund pyrki tänä keväänä eduskuntaan, mutta hän ei tullut valituksi. Backlund on tehnyt töitä stand up -komiikan ja viihteen parissa, mutta hänellä on myös pitkä ja monipuolinen tausta opiskelijajärjestöissä.
Backlundin mukaan koomikon töistä on ollut politiikassa sekä haittaa että hyötyä.
– Komiikan kautta tulin tunnetuksi paljon suuremmalle yleisölle kuin ilman julkista ammattia. Toisaalta vaaleissa minut leimattiin helposti julkkisehdokkaaksi, joka kuulostaa aina vähättelevältä. Omasta mielestäni olin ihan samalla viivalla kaikkien muiden kanssa, Backlund sanoo.
Kesällä 2017 Backlund nimitettiin Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren erityisavusajaksi. Tuolloin Helsingin Sanomien (siirryt toiseen palveluun) otsikossa luki, että pormestari palkkasi avukseen stand up -koomikon. Jutusta syntyi kohu ja monet riensivät tukemaan Backlundia, joka ei ollut tehnyt keikkoja kahdeksaan vuoteen ja jolla oli myös muita, tehtävän kannalta merkittävämpiä titteleitä.
– Koomikkous oli nähtävästi liian houkutteleva yksityiskohta jättää mainitsematta. Monen silmissä otsikko ohjasi narratiivia juuri siihen suuntaan, ja epäilemättä kahvipöydissä kuultiin taivastelua rekrytointivalinnasta.
Backlundin mukaan koomikkoja nähdään suhteellisen vähän puoluepolitiikassa, koska koomikko ei voi puolustaa yksisilmäisesti jotain tiettyä arvomaailmaa.
– Koomikon pitää pystyä tasapuolisesti osoittamaan epäkohtia ja tehdä ne naurunalaisiksi. Politiikassa on vaikea asettaa itseään ja omia arvojaan samalla tavalla alttiiksi kritiikille.
Tähdet tuikkivat Suomessakin
Suomalaisessa politiikassa huumori on muutenkin näytellyt pienempää roolia. Täällä valtaan on päässyt helpommin urheilun, musiikin tai kirjallisuuden saavutuksilla. Urheilusankareista kansanedustajiksi ovat nousseet muun muassa Sari Multala, Markku Uusipaavalniemi ja Juha Mieto.
Perussuomalaisten riveissä on kuitenkin nähty televisiosta tuttuja kansanedustajia. Ritva "Kike" Elomaa ja Tony Halme nousivat aikoinaan kansanedustajiksi viihdetähden statuksilla. Lisäksi puolueen entinen puheenjohtaja Timo Soini on tunnettu lentävistä lausahduksistaan.
Näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius nousi tänä keväänä eduskuntaan vihreiden listalta. Hänen poliittiset teemansa ovat kuitenkin hyvin erilaisia kuin eurooppalaisilla populisteilla. Nähtäväksi jää, kuinka koomikkona tunnettu Petelius onnistuu luomaan uraa uskottavana poliitikkona, joka puhuu vakavista aiheista, kuten luonnonsuojelusta ja ilmastonmuutoksesta.
Juttua täydennetty 3.7.2019 kello 14.05: Lisätty maininta Boris Johnsonin taustasta toimittajana ja mediapersoonana.
Lue aiheesta lisää: