Ihmisen ensimmäisistä harppauksista Kuun kamaralla tulee tällä viikolla kuluneeksi 50 vuotta, ja viimeisistä on pian 47 vuotta.
Kaikki kuusi miehitettyä kuulentoa tehtiin runsaassa kolmessa vuodessa. Viimeisten Apollo-astronauttien jälkeen avaruudessa on käynyt satoja ihmisiä, mutta kukaan heistä ei ole kurkotellut Kuuhun saakka.
Katosiko tietotaito, joka sinkautti 12 ihmistä aina Kuun kamaralle asti? Tuhottiinko kantoraketti Saturnus 5:n piirustukset syystä tai toisesta, kuten on huhuttu?
Tallessa ovat, mikrofilmillä ja paperilla, kerrotaan Yhdysvaltain avaruushallinnosta Nasasta. 1960-luvulla suunniteltu kantoraketti ei sitä paitsi ole sitä tekniikkaa, jolla Kuuhun nyt lähdettäisiin – ja aiotaankin lähteä, jopa jo lähivuosina, jos Yhdysvaltain hallituksen ja Nasan tavoitteet toteutuvat.
Huima budjetti joutui leikkuriin
Kuumatkoja ei ole tehty yhdestä suuresta syystä: rahan takia.
Niin kauan kuin kuulennot olivat kylmän sodan kisa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä, kumpikaan ei kaihtanut sijoittamasta kuuohjelmiinsa valtavia summia.
Apollo-ohjelman käydessä kuumimmillaan Nasan budjetti oli nykyrahaksi muutettuna reilusti yli kaksinkertainen tähän päivään verrattuna. Liittovaltion budjetista meni Apolloihin enimmillään neljä prosenttia.
Kun Kuussa oli käyty, mielenkiinto lopahti ja rahahanat sulkeutuivat. Jo Apollo 12:n eli toisen miehitetyn laskeutumisen jälkeen liittovaltio leikkasi Nasan budjettia olennaisesti. Kuulentoja oli määrä olla Apollo 20:een saakka, mutta viimeinen oli pakko karsia.
Kun Apollo 13 oli menossa Kuuhun, mikään isoista tv-kanavista ei enää näyttänyt sitä, kertoo avaruuteen erikoistunut tiedetoimittaja Jari Mäkinen.
Ylen tiedeohjelmien katsojille ja kuulijoille tutulla Mäkisellä on rahkeita kertoa kuututkimuksesta, sillä hän on sekä opiskellut tähtitiedettä että työskennellut toimittajana tiiviisti avaruusaiheiden parissa jo neljännesvuosisadan. Mäkinen on työskennellyt myös Euroopan avaruusjärjestön Esan avaruustekniikka- ja tutkimuskeskuksessa.
Apollo 13:n lennosta tuli uutinen vasta, kun se muuttui jännitysnäytelmäksi. Aluksen huoltomoduulin toinen happitankki räjähti. Kuuhun laskeutumisen sijasta kuumoduulista tuli pelastusvene, ja se toi kuin toikin miehistön hengissä Maahan.
Nasalle onnettomuus tiesi lisää leikkauksia.
– Presidentti Richard Nixon ei halunnut ottaa sitä riskiä, että hän joutuisi ilmoittamaan astronauttien kuolleen matkalla. Silloin olivat paitsi rahat vähentyneet, niin meni myös vähän pupu pöksyyn, Jari Mäkinen sanoo.
Ohjelmasta peruttiin vielä kaksi lentoa. Viimeisenä Kuuhun lensi Apollo 17 joulukuussa 1972.
Silloin Nasalla olikin kuumatkojen tilalla jo uusi innostava hanke: avaruussukkulat. Ohjelma oli saanut liittovaltiolta rahoituksen aiemmin samana vuonna.
Apollo-ohjelma elää arjessamme
Lennättämällä ihmisiä Kuuhun Yhdysvallat oli saavuttanut tavoitteensa, näyttänyt osaamistaan Neuvostoliitolle. Mutta jäi Apolloista paljon käteen tieteellekin, vaikka se sivuroolissa olikin.
Tekniikka meni huimasti eteenpäin tavalla, jonka vaikutuksista nautimme edelleen.
1960-luvun alun tietokoneet olivat hyvin suuria. Avaruusaluksiin tarvittiin jotakin pientä ja kevyttä, mutta tehokasta ja luotettavaa. Tarvittiin mikropiirejä, "miniatyrisoituja elektronisia piirejä". Keksintö oli patentoitu vain muutamia vuosia aiemmin.
Apollo-projektin alkaessa sitä varten tilattiin reilusti yli puolet Yhdysvaltain mikropiirien vuosituotannosta. Alan kehitys sai valtavasti potkua, mikä johti meidän jokapäiväiseen tietotekniikkaamme.
Apolloja varten tehtyjen keksintöjen perillisiä on muuallakin arjessamme, rikkaimureista palohälyttimiin, umpiopakkauksista naarmuuntumattomiin piilolinsseihin.
Sukkulaohjelman piti olla sukkela. Ensilentoa kaavailtiin jo 1970-luvun puoliväliin. Mutta taas tuli tuttu este: raha. Kun rahoitusta karsittiin, sukkuloissa jouduttiin tekemään isoja kompromisseja, kertoo Jari Mäkinen.
– Senhän piti olla alus, joka nimensä mukaisesti sukkuloi maan ja taivaan välillä noin vain. Periaatteessa niin, että tullaan alas, pannaan polttoainetta ja lennetään uudelleen; vähän niin kuin lentokoneella.
Teknisesti se olisi ollut mahdollista, mutta kompromissien takia sukkuloihin tuli akilleenkantapäitä, Mäkinen sanoo.
– Aluksi ajateltiin, että sukkulalla olisi voinut suihkia jopa pari lentoa viikossa. Aika nopeasti kävi ilmi, ettei se ollut mahdollista.
Sukkulaohjelman 30 vuoden aikana tehtiin kaikkiaan 135 lentoa.
Sukkuloiden avaruuslaboratorio suunniteltiin Euroopassa
Sukkuloiden isossa rahtiruumassa oli tilaa sekä Maan kiertoradalle viedyille satelliiteille että tutkimusmatkoille lähteville luotaimille. Kantorakettien aika näytti olevan Nasalta ohi.
Euroopan avaruusjärjestö Esa suunnitteli sukkuloiden ruumaan myös tutkimuslaboratorion, Spacelabin. Sen saattoi varustaa kulloistenkin tutkimusten tarpeiden mukaan.
Kuuhun sukkuloilla ei sentään koskaan aiottu. Ne eivät pystyneet nousemaan kuin noin 500 kilometriin. Kuuhun on matkaa 384 000 kilometriä enemmän.
Ensimmäinen sukkula, Columbia, lensi avaruuteen vuonna 1981, samana huhtikuisena päivä kuin kosmonautti Juri Gagarin 20 vuotta aiemmin. Ihmiskunnan ensimmäisen avaruuslennon juhlistaminen oli sattumaa, sillä Columbian lähtö oli myöhästynyt aiotusta.
Tammikuussa 1986 tapahtui katastrofi, joka jäädytti sukkulaohjelman kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Challenger-sukkula räjähti nousussa. Yhdysvallat joutui hyvin tukalaan tilanteeseen, koska suuresta osasta kantoraketeista oli luovuttu.
– Näin jälkikäteen ajateltuna oli typerää lähettää avaruuteen pelkkiä satelliitteja niin, että mukana on neljä astronauttia isossa monimutkaisessa sukkulassa, joka vaatii huoltamista, Mäkinen tuumii.
Ohjelmaa rampautti kustannusten lisäksi myös toinen onnettomuus, Columbian tuho laskussa vuonna 2003. Silloin Yhdysvallat jo halusi sukkuloista eroon.
"Nasa ottakoon uuden jalansijan Kuussa ja valmistautukoon uusiin matkoihin meidän maailmamme ulkopuolisiin maailmoihin."
George W. Bush, 14.1.2004
Tammikuussa 2004 presidentti George W. Bush linjasi uuden avaruusstrategian. Siinä sukkulat olisivat pian historiaa, astronautit palaisivat Kuuhun viimeistään vuonna 2020 ja valmistautuisivat viipymään siellä pitkiä aikoja kerrallaan.
Nasa kehui uutta ohjelmaa "Apolloksi steroideilla". Nimekseen se sai Constellation, tähtikuvio. Avaruusalus nimettiin Orionin mukaan ja raketit kantoivat Kreikan sodan jumalan Aresin nimeä. Siinä oli vihje myös lopullisesta tavoitteesta: Aresin roomalainen virkaveli on Mars.
Jari Mäkinen on yhtä mieltä niiden kanssa, jotka alun perin pitivät ohjelmaa kyseenalaisena.
– Mitä ideaa on tehdä kantoraketti, joka näyttää Saturnus 5:ltä, mutta on käytännössä tehty avaruussukkulan osista ja sukkuloita varten kehitetystä tekniikasta?
Avaruussukkulaohjelman lopettaminen tarkoitti myös töiden loppumista hyvin suurelta joukolta. Arvostelijat näkivät tuon huolen painavan liikaa Constellation-päätöksissä.
– Jo heti alussa sanottiin, että se on enemmänkin aluepolitiikkaa, jolla säilytetään työpaikkoja, eikä sillä oikeasti olla menossa mihinkään, Mäkinen sanoo.
Constellationin kustannukset kasvoivat vuosi vuodelta, ja kuumatkatavoite siirtyi yhä kauemmaksi. Vuonna 2010 presidentti Barack Obama sinetöi Constellationin lopettamisen.
Ohjelmasta kuitenkin säästettiin Orion, jonka kehittämistä on jatkettu, ja kantoraketistakin Nasa ryhtyi muokkaamaan sopivaa uuteen kuuohjelmaansa.
"Vuoteen 2025 mennessä meillä lienee uusi alus, joka vie ihmiset ensi kertaa Kuuta kauemmaksi. Uskon, että 2030-luvun puolivälissä voimme lähettää ihmisiä Marsin kiertoradalle."
Barack Obama 15.4.2010
Yhdysvaltain hallinnon tänä keväänä julistama uusin suunnitelma miehitetyistä kuulennoista on jälleen kunnianhimoinen. Kuuhun on määrä palata viimeistään viiden vuoden päästä.
Hankkeesta kerrotaan enemmän tämän jutun rinnakkaisjutussa, joka julkaistaan lauantaina, Apollon 11:n kuumoduulin laskeutumisen 50-vuotispäivänä.
Kiina on edennyt hitaasti mutta vakaasti
Ulkopolitiikka on ollut avaruusohjelmissa aina läsnä tavalla tai toisella. 1960-luku oli aivan omaa luokkaansa, mutta onko Yhdysvaltain nykytavoitteiden taustalla poliittista kisaa Kiinan kanssa?
– Voi olla, että Kiina on nyt pikkuisen vaikuttamassa Yhdysvaltain linjaan. Mutta vielä silloin, kun Constellation-ohjelmasta päätettiin, Kiinalla ei ollut muuta kuin pientä epäsuoraa vaikutusta, arvioi Jari Mäkinen.
Yhdysvallolle tärkeintä oli tehdä jotakin suurta avaruussukkulaohjelman jälkeen, hän sanoo.
– Kiinan aikaskaala on ollut pitkä. Se on kehittänyt avaruustekniikkaansa vuosikymmenten kuluessa ja tehnyt lentoja varsin harvoin. Nyt ohjelma on selvästi pikkuisen tiivistymässä, koska Kiina on saanut kokemusta. Se todennäköisesti myös näkee avaruusohjelmansa poliittisesti vähän aiempaa tärkeämmäksi.
Maailmanpolitiikka painoi roimasti, kun Yhdysvallat vuonna 1993 luopui kaavailemastaan Freedom-avaruusasemasta ja ryhtyi tekemään kansainvälistä asemaa ISS:ää yhdessä Venäjän kanssa.
Budjettileikkaukset olivat lykänneet, karsineet ja muuttaneet myös Freedomia. Ja sitten Neuvostoliitto hajosi.
– Venäläisille avaruusinsinööreille pyrittiin tarjoamaan muuta tekemistä kuin lähteä esimerkiksi Pohjois-Koreaan tai Irakiin kehittämään raketteja, Mäkinen sanoo.
Nasan ja Venäjän Roskosmosin lisäksi ISS-ohjelmassa on mukana kolme muutakin avaruushallintoa: 28 eurooppalaisen valtion Esa, Japanin Jaxa ja Kanadan CSA. Asemalla on ollut tauotta miehistöä vuodesta 2000 alkaen. Kävijöitä on ollut 18 maasta; Ruotsi on ollut niiden joukossa, Suomi ei.
Kiinan katse on 2030-luvulla
Kiinan ensimmäisten taikonauttien arvioidaan olevan Kuussa ensi vuosikymmenen lopulla tai luultavammin 2030-luvun alkupuoliskolla. Kiinan nykyvauhdilla tavoite ei ole haihattelua.
Venäjän avaruushallinnon Roskosmosin johtaja Dmitri Rogozin puolestaan ilmoitti toukokuussa opiskelijoille pitämässään puheessa, että Kuuhun lähetetään myös kosmonautteja vuonna 2030, ellei aiemminkin.
Rogozin puhe on saanut monet kohottelemaan kulmakarvojaan ja jopa ennakoimaan Rogozinille potkuja, sillä Venäjällä on ollut avaruusohjelmassaan suuria teknisiä vaikeuksia ja rahapula sillä on vähintään yhtä paha kuin Nasalla.
Venäjää ei silti kannata edelleenkään vähätellä avaruusvaltiona. Kansanvälisen avaruusaseman miehitetyt lennot ovat olleet sen varassa sitten vuoden 2011, jolloin Nasan avaruussukkula teki viimeisen lentonsa.
Nasa on ostanut miehittämättömiä rahtilentoja ISS:ään kaupallisilta yrityksiltä, ja niiden kaavailuissa ovat myös miehitetyt lennot. Space-X-yhtiön ensimmäisen koematkan piti olla tässä kuussa, mutta kapseli tuhoutui keväällä testeissä. Yhtiö kertoo pyrkivänsä tekemään uuden yrityksen ennen vuoden loppua.
Esa on hiljainen vaikuttaja
Eurooppa ei ole koskaan haaveillut omasta miehitetystä kuulennosta, mutta Esan yhteistyö Nasan kanssa on tiivistä.
Kun avaruussukkulaa tehtiin, Euroopan avaruusjärjestö oli juuri perustettu ja sen profiilia haluttiin nostaa. Silloin päätettiin, että Eurooppa osallistuu tekemällä Spacelabin ja eurooppalaisia astronautteja koulutetaan Yhdysvalloissa lentämään sukkulalla, kertoo Jari Mäkinen.
– Eurooppa on Spacelabista saadun kokemuksen vuoksi Venäjän jälkeen seuraavaksi kokenein avaruudessa olevien paineistettujen tilojen tekijä. Kaksi kolmasosaa kansainvälisen avaruusaseman länsimaisesta puolesta on Euroopassa tehtyä.
Venäjällä kokemusta on jo avaruusasema Miristä, joka kiersi maapalloa vuosina 1986–2001.
Seuraavassa kuuporukassa lienee myös eurooppalainen
Euroopalla on siis ISS:ssä ja avaruustutkimuksessa yleensäkin isompi rooli kuin moni ehkä ajatteleekaan.
Oma kuulentokin Esalla on ollut. SMART-1 kiersi Kuuta vuosina 2004–2006. Varsinaisesti testattiin rakettimoottoria, mutta samalla kuvattiin ja tutkittiin Kuuta. Helsingin yliopisto ja Ilmatieteen laitos olivat mukana tekemässä SMART-1:n tutkimuslaitteita.
– Ja kun Nasa palaa Kuuhun, Eurooppa on siinä mukana. Uuden kuualuksen huolto-osa eli se, joka periaatteessa pitää avaruusaluksen hengissä matkan aikana, on eurooppalainen, kertoo Jari Mäkinen.
Esa osallistuu keskeisesti myös Nasan tekeillä olevan avaruusaseman rakentamiseen. Gateway-aseman on suunniteltu asettuvan kiertämään Kuuta ensi vuosikymmenellä.
Kun asemalta lopulta laskeudutaan Kuuhun, on äärimmäisen todennäköistä, että mukana on eurooppalainen astronautti, Mäkinen listaa tulevaisuudennäkymiä.
– Eurooppa on iso taustavaikuttaja, vaikka Nasan tiedotus vetää kaikki pinnat kotiinpäin.
Täsmennetty 18.7. klo 12.30: Kansainväliselle avaruusasemalle on tehnyt miehitettyjä lentoja vain Venäjän Roskosmos. Miehittämättömiä lentoja Nasa on ostanut kaupallisilta yrtyksiltä.
Juttusarjassa kuututkimuksen menneisyydestä, tästä päivästä ja tulevaisuudesta myös:
Apollo 11:n astronautit varautuivat kuolemaan, presidentti Nixonilla oli muistopuhe valmiina
Kuun tulevaisuus on kaupallinen – kultaa, platinaa ja saasteetonta energiaa tuhansiksi vuosiksi
Kuuntele: Podcast-sarja He valloittivat Kuun
Katsele: Areena-sarja Historia: Kuun valloittajat