TUKHOLMA Ilmeet vaihtelevat riemukkaista tuskaisen epäuskoisiin Tukholman keskustan Brunkebergstorgilla sijaitsevassa kisakatsomossa keskiviikkoiltana.
Useampi sata fania on ahtautunut kattoterassille seuraamaan Ruotsin välieräottelua Hollantia vastaan. Paikalla on hiukan enemmän miehiä kuin naisia.
Tunnelma säilyy iloisena, vaikka Ruotsi häviää ottelun dramaattisten vaiheiden jälkeen. Ehkä se on ruotsalaisuutta. Joku sanoo, että maajoukkue on pärjännyt joka tapauksessa “absoluuttisen fantastisesti”.
Televisiosta keskiviikon ottelua seurasi peräti lähes 2,5 miljoonaa ruotsalaista.
Naisten jalkapallo on Ruotsissa kesän kuuma aihe ja maajoukkueen pelaajat ovat kaikkien tuntemia tähtiä.
Fanit saavat vielä lauantai-iltana seurata sankareidensa otteita, kun Ruotsi kohtaa pronssiottelussa Englannin.
Maajoukkueen arvostus ei kuitenkaan näy ainakaan vielä naisten pääsarjassa Damallsveskanissa.
MM-kisahuuman ohessa pohdintaa tasa-arvosta
Keskellä kisahuumaa tasa-arvon mallimaassa on mietitty myös jalkapallon resurssien tasa-arvoisuutta.
Naisten pääsarjan pelaajista noin puolet ei ansaitse elantoaan pelaamalla. Damallsvenskanin keskipalkka on seurojen etua ajavan Elitfotboll Dam -järjestön mukaan 11 000 kruunua eli reilut tuhat euroa kuussa.
Miesten pääsarjassa pelaajien keskipalkka on 100 000 kruunua eli 9 500 euroa kuussa. Palkkasyrjintä on ollut Ruotsissa lainvastaista vuosikymmenet.
– On aivan selvää, ettei jalkapallo ole tasa-arvoista. Erot palkoissa ovat valtavan suuret, toteaa tukholmalaisen Djurgårdens IF:n keskikenttäpelaaja Malin Diaz.
Djurgårdens IF:nkin pelaajista vain puolet on täysammattilaisia. Loput joutuvat käymään pelaamisen ohessa muissa töissä ainakin osa-aikaisesti.
Elitfotboll Dam -järjestön vt. toiminnanjohtaja Helena Nilsson pitää naisjalkapalloilijoiden keskipalkkaa pöyristyttävänä.
– Se on kauhistuttavaa. Tämän on muututtava, Nilsson tuhahtaa.
Elitfotboll Dam edistää naisten kahden ylimmän sarjatason seurojen toimintaa. Järjestön tavoitteena on tehdä naisten pääsarjasta Ruotsissa täysi ammattilaissarja.
Nykyresursseilla se ei ole mahdollista, sillä naisten joukkueet saavat vain murto-osan jalkapallon sponsorirahoista. Nilsson arvioi, että siivu on alle kymmenen prosenttia.
Tuoko menestys muutoksen?
Ruotsin menestyksestä Ranskan MM-lopputurnauksessa toivotaan käännekohtaa. Menestys voi olla muutoksen moottori, jalkapallojohtaja Nilsson pohtii.
Hän veikkaa näkyvyyden tuovan jalkapallolle paitsi lisää harrastajia, myös sponsoreita. Niitä tarvitaan, jotta laji kehittyisi.
– Menestys vaikuttaa siihen, mitä koko yhteiskunta ajattelee naisten jalkapallosta, Nilsson sanoo.
Myös Djurgårdens IF:n pelaaja Malin Diaz uskoo, että jalkapallo on muuttumassa tasa-arvoisemmaksi.
– Asiasta puhutaan enemmän ja ratkaisuja etsitään. On kuitenkin muistettava, että muutos vie aikaa.
Diazin joukkuetoveri, pietarsaarelaislähtöinen Wilma Sjöholmkin sanoo, että Ruotsin menestyksellä näissä kisoissa on suuri merkitys.
– Kaikki puhuvat turnauksesta ja katsojia on paljon. Se on tosi hyvä, Sjöholm summaa.
Naisten maajoukkue on Ruotsissa kenties yhtä arvostettu kuin miestenkin.
Kaikkien aikojen katsotuin ottelu on ollut Ruotsin ja Saksan naisten MM-finaali vuonna 2003. Televisioiden ääressä oli silloin 3,8 miljoonaa ruotsalaista.
Sen sijaan Ruotsin pääsarjoissa katsojaluvuissa on hurjat erot.
Diazin ja Sjöholmin joukkueen Djurgårdens IF:n katsojakeskiarvo on ollut reilut kuusisataa. Djurgårdenin miesten joukkueen otteluissa on ollut enimmillään 15 000 katsojaa.
Diaz toivoo, että MM-huuma toisi lisää katsojia myös Damallsvenskanille.
Ranskan MM-turnaus on saanut kaikkialla maailmassa näkyvyyttä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Myös Yle on näyttänyt kaikki ottelut.
Tarvitaan idoleita, joita sekä tytöt että heidän vanhempansa arvostavat
Ruotsissa on 120 000 tyttö- ja naispelaajaa. Se on väkilukuun suhteutettuna arviolta viidenneksi eniten Euroopassa. Juniorien määrä melko varmasti kasvaa maajoukkueen voitokkuuden seurauksena.
Maajoukkuepelaajat ovat nousseet ruotsalaisten idoleiksi. Siitä kertoo sekin, että joukkueen suurimmat tähdet Kosovare Asllani, Nilla Fischer, Hedvig Lindahl ja Caroline Seger saivat omat patsaansa ennen turnausta, tosin osana mainoskampanjaa.
Naisten jalkapallo tarvitsee idoleita kasvaakseen.
– Tarvitaan niitä, joiden kuvia pienet tytöt laittavat seinille, mutta joita myös isä ja äiti arvostavat, sanoo Elitfotboll Dam -järjestön Helena Nilsson.
Malin Diazilla on Instagramissa yli 5 000 seuraajaa. Nainen hymähtää kysymykseen siitä, kokeeko hän olevansa roolimalli.
– Kaipa me kaikki pelaajat olemme roolimalleja. Kun pelaat isossa tukholmalaisseurassa ja lapset seuraavat sinua, pitää tietenkin miettiä mitä sanoo ja tekee.
Wilma Sjöholm toteaa, että maajoukkuemenestyksen lisäksi naisten jalkapallon profiilia Ruotsissa nostavat julkisuuden hallitsevat suuret tähdet, kuten kokenut maalivahti Hedvig Lindahl.
– Ruotsissa on paljon kokeneita, tunnettuja pelaajia, jotka ovat pelanneet ulkomailla. He näkyvät paljon sosiaalisessa mediassa.
Naisten jalkapallo on Ruotsissa seuratumpi laji kuin Suomessa. Myös harrastajia on enemmän. Silti sama ilmiö olisi menestyksen osuessa kohdalleen mahdollinen myös Suomessa, Sjöholm otaksuu.
– Ero on siinä, että Ruotsi pelaa suurissa turnauksissa. Siksi jalkapallosta puhutaan Ruotsissa enemmän.
“Ihmiset todella elävät joukkueen mukana”
Tukholmalaisten kanssa puhuessa saa napakoita vastauksia jalkapallon tasa-arvosta.
Drottninggatanilla istuskellut maajoukkuepaitaan sonnustautunut Tina Mladenovic toteaa, ettei tasa-arvo ole vielä saapunut urheilun piiriin. Hän uskoo jalkapallomenestyksen kuitenkin parantavan asioita.
– Tasa-arvoon on pitkä matka. Emme ole tasa-arvoisia vielä missään, mutta jalkapallomenestys varmasti auttaa myös muita lajeja.
Mladenovic arvelee jalkapallon yhdistäneen ruotsalaisia. Hän sanoo olevansa iloinen siitä, että miehet seuraavat turnausta siinä missä naisetkin.
– Ilmapiiri on mahtava. Jättiruutujen ääressä on satoja ihmisiä katsomassa naisten jalkapalloa ja kannustamassa. Ihmiset todella elävät joukkueen mukana, Mladenovic kuvailee.
Itsekin jalkapalloa pelannut Ally Bixo puolestaan kehuu sitä, että naisvalmentajia on koko ajan enemmän. Hänen mielestään myös tyttöjen ja poikien sekajoukkueet ovat tasa-arvon kannalta hyvä asia lajille.
– Miehet ja naiset ovat mielestäni vähän erilaisia, mutta sekajoukkueissa voi oppia tulemaan paremmin toimeen.
Kaikki eivät Ruotsissakaan kuitenkaan arvosta naisjalkapalloa. Elitfotboll Damin johtaja Helene Nilsson käyttää ensin suorempaa adjektiivia, mutta muotoilee sitten:
– Yhä on, sanotaanko ei-niin moderneja ihmisiä, jotka sanovat, etteivät tytöt osaa pelata jalkapalloa.
Lue lisää: