Maailma ei toimi niin kuin EU-parlamentti ennen vaaleja kuvitteli. Jos toimisi, Euroopan unionin komissiota johtaisi pian baijerilainen maltillinen konservatiivi Manfred Weber.
Jäsenmaat kävivät kymmenien tuntien painin, jossa kärkiehdokasmenettely painettiin rapaan ja komission johtoon esitetään toista saksalaista konservatiivia, Ursula von der Leyeniä.
Johdettiinko äänestäjiä harhaan? Vai äänestikö ylipäätään joku jotakuta kärkiehdokkaan takia?
– On tämä ongelmallista. Itsekin olin kommentoimassa kärkiehdokkaiden keskustelua Ylellä, yliopistotutkija Timo Miettinen sanoo.
Kenen työnjälki nimityspaketissa näkyy ja onko kärkiehdokasmenettely lopullisesti ohi? Kysyimme tätä kolmelta EU-tutkijalta, Juhana Aunesluomalta ja Timo Miettiseltä Helsingin yliopistosta ja Teija Tiilikaiselta Ulkopoliittisesta instituutista.
Juhana Aunesluoma: Kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi
Oletko huomannut vaalien todellisen voittajan? Saksa otti upean vaikuttamisen paikan! Angela Merkel luottaa Leyeniin ja Leyen häneen. Komission johtaja tulee nyt suoraan Saksan vallankäytön sisäpiiristä, maalailee Juhana Aunesluoma, Eurooppa-tutkimuksen tutkimusjohtaja Helsingin yliopistosta.
– Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi, Aunesluoma sanoo.
Aunesluoma näkee, että nimityspaketissa ei ollut kyse vain yhden ihmisen – kuten Ranskan presidentin Emmanuel Macronin – suhmuroinnista, vaan syy on rakenteissa.
Ennen EU-vaaleja olisi voinut olla vaikea myydä äänestäjille ajatusta, että kaiken jälkeen komissiota johtaakin Saksa. Siis Merkelin oikea tai vasen käsi.
Juhana Aunesluoma
Kärkiehdokasmenettely oli nimittäin rakennettu oloihin, joita ei enää ole. Kun ajatus syntyi 2000-luvun alussa, Eurooppa oli eri kuin nyt. Euroopan maat ovat ryhmittyneet toisin, Brexitiä odotetaan, Visegrad-maat haluavat toisennäköistä Eurooppaa kuin muut, ja parlamentin puoluejako on sirpaloitunut.
Aunesluoma väittää, että uusi dynamiikka on olennaisesti mutkikkaampi kuin entinen ja siksi kärkiehdokasmenettelyn aika on ohi. Vahvaa vaalivoittajaa ei enää erotu, eikä parlamenttiin synny kunnon enemmistöä.
Kärkiehdokkaiden nimittäminen, johon europarlamenttiryhmät vaalien alla ryhtyivät, ei ole mikään virallinen systeemi.
– Lissabonin sopimus edellyttää, että parlamenttivaalien tulos pitää ottaa huomioon komission valinnassa. Menettely on vain tulkinta siitä. (siirryt toiseen palveluun)
Europarlamenttivaalien lopputulos näkyy tämänkertaisessa nimityspaketissa mutta jäsenvaltioiden kautta. Ja myös niin, että kärkiehdokasmenettely lensi näyttävästi roskikseen, Aunesluoma sanoo.
– Lopputulos ei ole ihan surkea. Keskeiset valtakeskukset ovat integroituneet, kun Saksa ja Ranska vaikuttivat lopputulokseen. EPP:n** Victor Orban** ei halunnut Weberiä. Samoin Visegrad-maat tulivat kuulluiksi, kun EU-komission varapuheenjohtajasta Frans Timmermansista ei tullut presidenttiä. Meillä on nyt kuitenkin konsensus.
Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa.
Juhana Aunesluoma
Eurooppa on pyrkinyt toisaalta luomaan parlamentarismia EU-parlamentin ja komission välille, toisaalta jäsenmaat ovat käyttäneet valtaa. Nyt mentiin taas valtioiden väliseen neuvotteluun. Aunesluoman mielestä olisi päätettävää, mitä halutaan.
– Tämä on vähän kuin Suomen ulkopolitiikka. Presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Tositilanteessa sitten jompi kumpi johtaa.
Aunesluoman mielestä kärkiehdokasmenettely kohtaa loppunsa myös käytännönläheisistä syistä. Kukaan varteenotettava nimi tuskin enää ryhtyy kärkiehdokkaaksi. Kiitoksena kampanjatyöstä EPP:n Manfred Weberin poliittinen ura on aika tavalla pilalla.
– Kuka hullu haluaisi enää lähteä, siinä tekee itsestään pellen.
Timo Miettinen: EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio
Kyllä, lopputulos on looginen. Nimittäin siitä näkökulmasta, miten EU on toiminut talouskriisin jälkeen. Jäsenmaat käyttävät enenevässä määrin valtaa, ja parlamentti jää sivuosaan lakeja säätämään. Näin arvioi yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
– Taustalla on parlamentin sirpaloituminen: kaksi suurinta ryhmää ei enää pysty sopimaan asioita kahden kesken, joten joudutaan vaikeampiin järjestelyihin.
Voi hyvin olla, että kärkiehdokasmenettelyn olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä.
Timo Miettinen
Enemmistöä eivät muodosta vain kokoomusryhmä ja sosiaalidemokraatit, vaan mukaan tarvitaan myös liberaaliryhmiä. Siksi nimityspaketti jouduttiin kasaamaan laajemmista aineksista. Ja kasaajana näyttää olevan Ranskan presidentti Emmanuel Macron.
Miettinen arvioi, että Macronin tavoitteet paketti täyttää täysin: Ranskalainen pankinjohtaja Christine Lagarde ei aja talouskuria vaan elvyttävämpää politiikkaa. Komission puheenjohtaja on saksalainen EPP:stä mutta puolustuspolitiikassa Ranskan takuunainen. Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on liberaali kuten Macron.
– Merkel oli sovitteleva ja äänesti tyhjää.
Parlamentti ei esitä komission nimittämisessä kuin sivuroolia. Tehtävä kuuluu neuvostolle, ja parlamentin työ on hyväksyä esitys. Ehkä kärkiehdokasmenettelyn tarina oli tässä.
– Voi hyvin olla, että sen olemassaolo perustui vain jäsenmaiden hyvään tahtoon. Jo pitkään näytti siltä, että Saksa ja Ranska eivät ole innostuneita siitä.
Jotenkin johtajat pitää silti nimittää. Miettinen ajattelee, että EU alkaa ehkä mieltää itsensä enemmän tavalliseksi kansainväliseksi organisaatioksi. Parlamentin tehtävä on valmistella lainsäädäntöä.
– EU on enemmän valtioliitto kuin liittovaltio.
Teija Tiilikainen: Hyvä että siellä vihdoin on naisia
On kokonainen kimppu tekijöitä, jotka pysäyttivät kärkiehdokkaiden etenemisen: ainakin Macron, Merkel ja parlamentin EPP-ryhmä. Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen.
Ranskan Macron ilmaisi selkeästi haluavansa johtopaikoille kaksi naista. Hän käytti valtaa koko nimityspaketissa, sillä hänen oma puolueryhmänsä liberaalit ei kärkiehdokasmenettelyllä olisi yltänyt tärkeimmille paikoille.
Merkel taas epäili menettelyä jo viisi vuotta sitten ja siksi Eurooppa-neuvoston papereihin tuli merkintä, että menettelyyn palataan.
EPP-ryhmä puolestaan ilmoitti, että jos Weber ei nouse komission johtoon, sinne ei nouse kukaan kärkiehdokkaista.
Saksa ja Ranska ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa.
Teija Tiilikainen
Jos Weber olisi valittu, systeemi olisi sillä sinetöity. Nyt kärkiehdokasmenettely veti vesiperän - mikä ei tarkoita vielä mitään, arvioi Tiilikainen.
- Mikä estää puolueita asettamasta jälleen kärkiehdokkaita? Ehdokkaita löytynee, koska se tuo eurooppalaista näkyvyyttä.
Tiilikainen näkee nimityspaketin lopputuloksessa paluun juurille. Johtajuutta tarvitaan nyt, kun arvoja kyseenalaistetaan, britit ovat lähdössä ja maahanmuuttopolitiikasta ei millään saada sovittua.
– Nyt siellä on saksalainen ja ranskalainen. Se symboloi, että alkuperäiset jäsenmaat asemoituvat ja näyttävät suuntaa. Ne ottavat vetovastuuta historiallisessa taitekohdassa, Tiilikainen tiivistää.
Mutta ensimmäisenä asiana kuitenkin: on hyvä, että siellä vihdoin on naisia, Tiilikainen sanoo.
Lue myös:
Suomi vetää nyt "EU-turisteja" – Testaa, nokittaisitko heidät tiedoillasi vai joutuisitko pulaan