Wilma Murto istuu 33 neliön suuruisessa rivitaloasunnossaan Kuortaneella.
Pienen piha-alueen kunnostamista hän ei vielä ole ehtinyt miettimään, ja seinällä riippuu yksi ainoa taulu. Se esittää vanhaa kotikaupunkia Turkua, jonka seiväshypyn kuusinkertainen arvokisakävijä jätti taakseen viime syksynä. Turku vaihtui Lahteen, mistä matka jatkui Etelä-Pohjanmaalle vain kuusi kuukautta myöhemmin.
Asunnosta pyöräilee noin viidessä minuutissa Kuortaneen urheiluopistolle. Läpi metsien ja lakeuksien. Hiljaisuuden.
Seesteisyyttä levoton sielu onkin kaivannut elämäänsä. Salon Kuusjoen maatilan tyttö on takaisin maaseudulla.
– Olen kaukana läheisimmistä ystävistä ja perheestä, ja se ei ole mulle mikään kevyt juttu. Mutta se ei ole nyt prioriteetti. Täällä ollaan siksi, että tämä on urheilulle hyväksi, Murto kertoo Ylen Sportliv-ohjelmassa (katso minidokumentti klikkaamalla jutun pääkuvaa).
– Olen käynyt läpi tosi isoja muutoksia ja semmoinen jatkuva stressi on ollut päällä. Mutta nyt olen pari kuukautta saanut olla täällä ihan rauhassa, ja nyt on sellainen olo, että hetkeen ei tarvitse muuttaa mitään. Kyllä mä tätä olen kaivannut.
ME:n jälkeinen kevät yhtä usvaa
Tammikuu 2016. Zweibrücken lounais-Saksassa. Wilma Murto hyppää uuden junioreiden maailmanennätyksen 471 ja kuin salamaniskusta hän nousee yleisurheiluhullun kansan silmissä Suomen seuraavaksi supertähdeksi.
17-vuotiaan lukiolaisen elämä muuttuu täysin.
– Se talvi on käänteentekevin ajanjakso koko elämässäni. Se on tuonut hirveästi positiivista ja tavallaan mahdollistanut ihan kaiken sen jälkeen, mutta samalla se oli tosi rankka kokemus, Murto muistelee.
– Se on tietyllä tavalla hämärä ajanjakso, olin aika omissa maailmoissani. Tiedän, että olen ollut koulussa koko sen kevään, mutta ei siitä ole jäänyt mitään muistikuvia. Kaikki on ruvennut pyörimään urheilun ympärillä.
Murto tunnistetaan kaupan kassalla ja tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan kadulla. Ja vaikka Murto sosiaalinen nuori nainen onkin, kokemus on hämmentävä.
Maailmanennätys tuo mukanaan myös ammattimaisen urheilu-uran mahdollistavan taloudellisen turvan. Murto on pystynyt pistämään seiväshypyn etusijalle vaikeiden viime vuosienkin aikana.
– Mutta senkin tiedän, että ei se ME vuodelta 2016 loputtomiin kanna. Täytyy löytää uusi tie eteenpäin.
2016 oli kokonaisuutena nappivuosi. Talven maailmanennätyksen lisäksi Murto voitti pronssia alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Bydgoszczissa, saalisti yhä parhaan arvokisasijoituksensa (7.) Amsterdamin EM-kisoissa ja teki olympiadebyytin Riossa.
Sen jälkeen onkin sitten ollut raskaampaa.
Seuraava talvi meni vielä mainiosti ja Murto lähti suurin odotuksia kohti kesää 2017. Kunnes yllättävä takaisku pysäytti.
– Kipu ilmestyi ihan puskista eikä millään mennyt pois. Jalkaan sattui tosi paljon, mutta kun mikään ei ollut rikki, niin ei muuta kuin särkylääkettä naamaan ja kentälle, Murto muistelee kesää, jonka aikana hän kilpaili vain kerran: alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa Italian Grossetossa.
– Mietin vielä karsinnan jälkeen, että pystynkö oikeasti vetämään sitä finaalia. Päätettiin kuitenkin, että kyllä mä sen vedän, ja sieltä tuli pronssi. Siitä olen aika ylpeäkin: otin mitalin, vaikka kaikki todennäköisyydet olivat sitä vastaan.
Lontoon MM-kisat jäivät vamman takia väliin. Murto kävi kesän aikana lääkärin juttusilla viitisentoista kertaa, mutta mitään yksiselitteistä syytä ongelmalle ei ikinä löytynyt.
– Loukkaantuminen ei sinällään ollut mitenkään vakava, mutta se loi henkisen taakan. En ole pystynyt luottamaan siihen, että kipu ei tule takaisin. Olen ollut tosi herkkä, että jos jalkaterissä tuntuu jotain ihan pientäkin, olen heti liinat kiinni.
Kasaa itselleen paineita
2018 oli Murron paluuvuosi. Mystinen jalkavamma pilasi hallikauden, eikä hän tiennyt yhtään mitä kesältä voi odottaa.
Alussa hän tuuletti villisti jopa 425:n ylityksiä, yksinkertaisesti siitä syystä, että kisaaminen tuntui niin upealta. Vähitellen rimaa hinattiin ylöspäin ja heinäkuun Kalevan kisoissa Murto ylitti 460, mikä on hänen uransa paras ulkona hypätty tulos.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Murto karsiutui loppukilpailusta Berliinin EM-kisoissa, mutta kokonaisuutena kausi jäi selvästi plussan puolelle.
Hän pääsi jo lähelle huipputasoaan. Perille asti oli – ja on – kuitenkin vielä matkaa.
– Odotan edelleen, että palaan sille omalle tasolle. Just vähän aikaa sitten puhuin äidin kanssa ja hän sanoi että "nuo tuloksethan näyttää ihan hyviltä", ja mä olin että "ei, siitä puuttuu 20 senttiä ainakin". Olen hirveän malttamaton, Murto sanoo purskahtaen samalla nauruun.
– Haluaisin jo takaisin sinne missä olin, ja huomaan, että kasaan siitä itselleni paineita koko ajan enemmän ja enemmän. On turhauttavaa, kun tiedän, että pystyn niin paljon parempaan.
Mikä saa sinut uskomaan, että parempaa on vielä luvassa?
– Nuorena tehty ME-tulos osoittaa, että potentiaali hypätä korkealta löytyy sieltä jostain. On usko välillä horjunut, ja kun nyt olen hypännyt 440–460-tuloksia pari vuotta putkeen, niin tietynlainen epäilys iskee: onko musta oikeasti tähän? Mutta silloin tiimistä tulee viesti, että "hei, kai sä nyt oikeasti ymmärrät, että sä pystyt siihen".
Uuteen loikkaan vaaditaan nyt aikaa ja töitä. Tämän tietää sekä Murto että hänen nykyinen valmentajansa Mikko Latvala.
– Olen tosi tyytyväinen siihen, miten Mikko on asennoitunut, että siihen 17-vuotiaaseen ei pääse takaisin. Nyt on löydettävä se 21-vuotiaan reitti samaan tulokseen. Ei saa liikaa miettiä sitä, mitä oli, vaan minne on menossa ja millä keinoin sinne päästään.
Oikeita keinoja ja reittejä on etsitty urakalla viimeisen vuoden aikana.
Latvala on Wilma Murron kolmas valmentaja ja Kuortane kolmas kotikunta vajaan vuoden sisään. Takana on uran myrskyisin ja vaiherikkain vuosi.
Mitä oikein tapahtui?
Joo, oli siinä viisi heittoa. Laskit kerrankin oikein! Vau…
Kiusoittelevat letkautukset sinkoilevat Wilma Murron ja Mikko Latvalan heitellessä kuntopalloa Kuortaneen uudenkarheassa jalkapallohallissa. Valmentaja ja valmennettava näyttävät viihtyvän, ja muuten tyhjä sali täyttyy tasaisin väliajoin naurunremakoista.
Murto saapui Kuortaneelle maaliskuisena perjantaina. Ensimmäinen tapaaminen uuden valmentajaehdokkaan kanssa kesti neljä tuntia, ja kaksi päivää myöhemmin hän jo muutti Pohjanmaalle.
– Itse ajattelin ensin, että mitäköhän tästä tulee. Että onpas huono ajankohta vaihtaa kaikkea ympärillä olevaa – valmentaja, harjoituspaikat, asuminen, kaikki vaihtui kerrasta, entinen huippuhyppääjä Latvala toteaa.
– Mutta toisaalta ensi vuotta ajatellen saattoi olla parempikin, että muutokset tulivat tässä vaiheessa kautta, eikä jääty odottelemaan. Wilman pitäisi pystyä olemaan huippu-urheilijana seuraavat kymmenen vuotta. Kaikkemme tehdään, että tämä oli hyvä muutos.
Ei mikään helppo tapaus valmentajalle
Ensimmäisen askeleen kohti tuntematonta Murto otti syksyllä. Hän löysi seiväshypyn yhdeksänvuotiaana nappulaleiriltä, jota veti Jarno Koivunen. Viime kauden jälkeen pitkäaikainen valmennussuhde päättyi.
Murto ei sen lähemmin halua avata eron taustoja, mutta kehitys oli polkenut paikallaan ja ura tarvitsi uutta nostetta.
Uusi valmentaja löytyi Lahdesta. Yhteistyö Steve Ripponin kanssa ei kuitenkaan kestänyt kuin kuusi kuukautta, kun australialaisen valmennusfilosofia erosi siitä, mitä Murto haki.
– Siinä oli aika selkeitä näkemyseroja urheilusta ja valmentamisesta ylipäätään. Steve antoi tosi paljon tilaa tehdä mitä halusin, mutta kaipasin enemmän yksilöllistä seurantaa, että mikä ominaisuus prakaa ja miten sitä pitäisi kehittää.
– En varmaan urheilijana ole mikään helppo tapaus siinä mielessä, että vaadin valmentajalta aika paljon. Haluan tietää, mitä tehdään ja miksi. Siinä pitää olla joku teoria takana.
– Kyllä mä tiedostan, että en ole valmentaja, mutta mä tunnen oman hypyn paremmin kuin kukaan muu. Olen Mikollekin sanonut, että en mä epäilyjäni ja pahuuttani kysele, haluan vain ymmärtää, miksi me tehdään tätä.
Kaksi valmentajanvaihdosta puolen vuoden sisään, kadutko nyt jälkikäteen jotain päätöstä?
– En mä kadu mitään. Tosi moni on kysynyt, että kannattiko sinne Lahteen lähteä, kun olit siellä niin vähän aikaa. Mun mielestäni on ihan äärettömän tärkeää, mitä siellä puolen vuoden aikana opin. Voi olla, että se on vienyt tästä kesästä jotain pois, mutta koko uran näkökulmasta se on ollut valtavan iso kokemus.
Nämä ovat sellaisia päätöksiä, jotka voit tehdä vain itse. Kukaan muu ei voi tietää, mikä on sulle parhaaksi.
Wilma Murto
– Molempien vaihtojen yhteydessä olen kokenut, että mulla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa. Sitten joku lähipiiristä on sanonut, että "aika hurja veto" tai "aika rohkeasti menty". Vasta jälkeenpäin olen ajatellut, että ovat ne olleet aika rajuja vetoja.
– Eihän valmentajanvaihto koskaan ole helppo tai miellyttävä tilanne, ja varsinkin Turusta lähtö pelotti aika paljon, mutta olen sekä Jarnolle että Stevelle kauhean kiitollinen mun kanssa tehdystä työstä.
Kaikkien kanssa ei tule toimeen
Murto sanoo, ettei ole olemassa hyviä ja huonoja valmentajia, ainoastaan eri urheilijoille sopivia ja epäsopivia. Henkilökemioiden on kohdattava, ja jos urheilija huomaa että jokin asia ei toimi, hänen on uskallettava tehdä kipeitäkin päätöksiä.
– Siinä kohtaa kun tuntuu, että tämä ei enää vie siihen suuntaan mihin haluaa, niin asioita täytyy muuttaa. On löydettävä just se paikka, missä haluaa olla.
– Neuvoja kannattaa aina kuunnella, mutta nämä ovat sellaisia päätöksiä, jotka voit tehdä vain itse. Kukaan muu ei voi tietää, mikä on sulle parhaaksi, Murto korostaa.
Murrolle parasta juuri nyt on Kuortaneen rauha. Hän viihtyy hiljaisen ja analyyttisen Latvalan seurassa. Kommunikaatio on avointa, ilmapiiri leppoisa.
– On tosi iso asia, miten yleensä synkkaa. Tämä on ihmissuhde siinä missä mikä tahansa muukin, ja on tärkeää, että syntyy aito luottamussuhde.
– Joidenkin kanssa tulee toimeen, joidenkin kanssa ei. Ja Mikon kanssa on kyllä tosi helppo tulla toimeen. Mulle sanottiinkin, että jos Mikon kanssa saat jotain kinaa aikaiseksi, niin saat kyllä todennäköisesti peiliin katsoa. Toivottavasti minäkin olen sen verran mukava, että hän jaksaa katsella mua, Murto nauraa.
Vain kulta kelpaa EM-kisoista
Takaisin kuortanelaiseen rivitaloyksiöön.
Murto ei ole vielä löytänyt sopivaa paikkaa mitaleilleen, jotka roikkuvat toistaiseksi eteisen kaapissa.
Kyseessä on Wilma Murron uran kolme tärkeintä mitalia. Useimmat palkinnot hän antaa äidilleen säilytettäväksi, mutta viime vuoden Kalevan kisojen kulta sekä kaksi junioreiden arvokisapronssia hän on pitänyt itsellään.
– Mutta näitä pronsseja lähden kyllä kirkastamaan heinäkuussa, hän sanoo tiiraillessaan kädessään lojuvia arvometalleja.
Wilma Murto hakee elokuussa toista peräkkäistä SM-kultaansa ja toivoo kauden aikana selvittävänsä syksyn MM-kilpailujen karsintarajan 456, mutta päätavoite koittaa jo myöhemmin tällä viikolla.
Murto lähtee mitalisuosikkina alle 23-vuotiaiden EM-kisoihin Gävleen. Kun Sportliv tapasi Murron kesäkuussa, hän keikkui vielä ikäluokan tilastokärkenä, mutta nyt Sveitsin Angelica Moser on sysännyt suomalaisen kakkoseksi. Kotimaan kärkitulos 451 syntyi Australiassa jo tammikuussa, kesän paras noteeraus on 445.
– Kyllä mä sitä kultamitalia lähden hakemaan, vaikka onkin ollut epävakaa vuosi ja vähän vajavainen valmistautuminen.
Sinua ei pelota sanoa ääneen, että haluat kultaa?
– Niin, kun olen sanonut sen ekaa kertaa jossain, niin olen miettinyt, että voinko mä sanoa näin? Että lataanko itselleni ihan typerän paineen? Mutta jos kerran olen tällä hetkellä Euroopan paras alle 23-vuotias, niin miksi mä haluaisin olla toka tai kolmas? Kyllä mä lähden voittamaan!
– Toisaalta täytyy hyväksyä se, että tavoite ei välttämättä toteudu, mutta ei se ainakaan toteudu, jos sitä ei lähde hakemaan.
Entä sitten tulevaisuus?
Keväällä 2016 silloin 17-vuotias tuore maailmanennätyksen haltija sanoi haluavansa saavuttaa urallaan ”kaiken mahdollisen”. Ja vaikka Wilma Murron elämässä on tapahtunut paljon viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana, unelmat ovat ennallaan.
– Olen joskus sanonut, että haluan hypätä viisi metriä ja olla maailman paras, enkä mä ole siitä yhtään suostunut tinkimään. Kyllä tätä hommaa on ihan tappiin asti lähdetty tekemään.
Janne Isaksson
Lue myös:
Tässä Suomen mitaliehdokkaat nuorten EM-yleisurheiluun – “Iso ja iskukykyinen joukkue”
Aiemmin julkaistut Sportliv-sarjan henkilöjutut: