Sen piti olla My Kippilän seurajoukkueuran suurin päivä. Porvoolaisen edustama KAIS Mora oli selvittänyt tiensä Ruotsin Superliigan finaaliin huhtikuun 27. päivä. Vastassa oli ylivoimaisen ennakkosuosikin, Veera ja Oona Kaupin IKSUn välierissä sensaatiomaisesti yllättänyt Täby FC. Pöytä oli katettu Globenin salibandyjuhlassa lähes 11 000 katsojan edessä Moralle ja Kippilälle.
Kaikki meni kuitenkin toisin. Toisessa erässä suomalaispuolustaja lähti haastamaan pallon kanssa laidasta keskelle, vastustaja tuli vastaan, Kippilä jarrutti ja vasen polvi vääntyi.
– Polvi ei ollut kipeä, vähän puutunut ennemminkin. Kävelin vaihtoon, testasin pari kyykkyä ja polvi tuntui ihan normaalilta. Yritin kerran vielä kentälle, otin pari sivuaskelta ja sitten ei enää pelattukaan, Kippilä muistelee hetkeä Yle Urheilulle naisten maajoukkueleirillä Eerikkilässä.
Huonot uutiset eivät jääneet siihen, vaan päivästä tuli täysi painajainen. Ilman tärkeintä puolustajaansa pelaamaan joutunut Mora hävisi finaalin 4–7, ja Täby pääsi juhlimaan koko salibandymaailman ällistyttänyttä mestaruutta.
Kippilä hakeutui pikaisesti lääkäriin, ja polven magneettikuvan diagnoosi oli monelle salibandypelaajalle valitettavan tuttu: eturistiside poikki, ja edessä pahimmassa tapauksessa jopa vuoden kuntoutusprojekti. Joulukuun MM-kisoihin Sveitsissä olisi aikaa enää noin seitsemän kuukautta.
Pettymys oli musertava. Maailman parhaisiin puolustajiin kuuluva Kippilä kuvailee ensimmäisten päivien olleen hirveitä. Hän ei halunnut aluksi puhua asiasta lainkaan.
– Kävin läpi tosi isoja tunteita. Rakastan tätä lajia ja haluan pelata sitä, joten olihan se tosi iso pettymys. En ole kokenut koskaan mitään suurempaa loukkaantumista, joten kyllä se tuntui, äskettäin 23 vuotta täyttänyt Kippilä muistelee.
Nopeasti leikkauspöydälle
Maajoukkueen päävalmentaja Lasse Kurronen kuuli ikävän uutisen lomamatkallaan Espanjassa. Pyörät laitettiin heti pyörimään, ja kuntouttamista alettiin suunnitella.
– Alkushokki oli hurja, eikä My pystynyt itse kertomaan asiasta. Ensimmäinen puhelu tuli hänen äidiltään, mutta jo noin tunti puhelusta oli tehty päätös, että My lentää samana päivänä Suomeen ja maajoukkue vastaa kuntoutuksesta. Järjestimme huippuortopedi Jan Lindahlille leikkauksen, ja maajoukkue hoitaa Kippilän kuntoutuksen.
– Kyllähän se tietysti ennen kaikkea Myn kannalta harmitti, sillä tuollainen on aina henkilökohtainen tragedia. Vielä kun kyseessä on ensimmäinen kerta, Kurronen sanoo.
Jälleen kerran niukkaan hopeaan päättyneiden edellisten Bratislavan MM-kisojen jälkeen useampi kokenut pelaaja päätti uransa sinivalkoisessa paidassa, ja viime kauden jälkeen lopettamisuutisia tuli lisää. Koska Suomen kärki on kapea, Kippilän kaltaiselle tähdelle olisi paljon tarvetta.
Lappeenrantalaisluotsi ei kiertele puhuessaan Kippilän suuresta merkityksestä joukkueelle, mutta hän myös vakuuttaa, että Suomella on mahdollisuus voittaa himoittu MM-titteli ilman tähtipakkiakin. Vaikeampaa se tosin tulisi olemaan.
– Totta kai se on meidän projektille myös merkittävä kolaus, sillä jos hän ei ole mukana, meiltä puuttuu ykköspakki. Meillä on suunnitelmat olemassa sen varalle, että hän pelaa, mutta myös sen varalle, että hän ei pelaa. Yritetään nyt olla vain kärsivällisiä ja katsotaan tapahtuma kerrallaan, mikä hänen tilanteensa on. Kyllä meillä on myös ihan hyviä paikkaajia.
Myös Kippilää itseään tieto melko ripeästä leikkausaikataulusta auttoi ikävässä tilanteessa. Operaatio tehtiin onnistuneesti 7. toukokuuta Helsingissä.
– Laskin kyllä heti, että paljonko MM-kisoihin on aikaa ja onko sinne mitään mahdollisuuksia. Pääsin leikkaukseen aika nopeasti, ja sen tilanteen pystyi sitä kautta kääntämään positiivisempaan suuntaan.
Ei kristallipalloa
Kuntoutusvaihetta on takana nyt noin kaksi kuukautta. Kippilän kuntoutuksesta vastaava maajoukkueen fysioterapeutti Niko Iivonen on ollut toistaiseksi tyytyväinen näkemäänsä.
– Leikkauksen jälkeen ensimmäinen kesäleiri ajoittui loistavasti, sillä pääsimme siinä aloittamaan heti asentotunnon harjoittelun, jotta jalka ei olisi vain perässä vedettävä puujalka. Startti on ollut hyvä, ja sen mukaan on menty, kuinka paljon jalka on turpoillut rasituksen lisääntyessä.
– Kun lähdimme kävelystä liikkeelle, se ehkä realisoitui hänellekin, että kuinka paljon tässä joudutaan tekemään hommia. Yleensä kuntoutusvaiheessa tulee joku takapakki, mutta vielä sellaista ei ole tullut. Voimatasoja on saatu nostettua, ja kova into olisi päästä juoksemaan lähiaikoina, Iivonen kertoo.
Iivonen on realisti, eikä hän ole voinut luvata sitä, milloin Kippilä on taas pelikunnossa. Polvivammat ovat yksilöllisiä tapauksia.
– Kaikkemme me yritämme tehdä, mutta ei minulla ole sitä kristallipalloa, mistä sen tulevaisuuden näkisi. Hän varmasti tekee kaiken mahdollisen, mutta aika näyttää, missä vaiheessa olemme joulukuussa.
Monipuolisesti lapsesta asti urheilleella Kippilällä on vahva tausta muun muassa jalkapallosta sekä suunnistuksesta, ja Iivosen mukaan kova pohjakunto ja vammaton tausta ovat avuksi kuntoutumisen nopeutumisessa. Mikäli Kippilä ei pysty pelaamaan loka-marraskuussa, silloin myös MM-kisat kannattaa jättää tällä kertaa väliin.
– Kun päästään lisäämään iskutusta ja juoksuharjoituksia, nähdään, miten jalka alkaa reagoida. Suorajuoksua hän pystyy varmasti tekemään, mutta mitä peli vaatii, on kokonaan toinen juttu. Loka-marraskuussa pitäisi pystyä saamaan jotain pelejä alle, ei täysiä, mutta jotain. Silloin ollaan viisaampia.
Järki käteen, jos muu ei auta
Katkeraan rangaistuslaukauskilpailun finaalitappioon päättyneissä vuoden 2015 kotikisoissa debytoinut Kippilä on kahden MM-hopean nainen, Ruotsin kaksinkertainen kakkonen, viisinkertainen SM-mitalisti ja Suomen mestari SB-Pron paidasta keväältä 2014. Hän tiedostaa, että uraa on paljon jäljellä, vaikka nämä kisat jäisivätkin väliin.
– Olen miettinyt sitä kyllä. Kuntoutus on mennyt tähän asti tosi hyvin, ja toivottavasti marraskuussa pystyisin pelaamaan. Jos se ei kuitenkaan mene, olen kuitenkin niin nuori, että kisoja on toivottavasti vielä edessäkin.
Maajoukkueessa Kippilällä on kohtalotovereita, sillä esimerkiksi juuri Kaupin kaksoset ovat myös käyneet läpi polvivammoja. Vertaistuki on ollut tarpeen raskaiden viikkojen aikana.
– Aluksi se kuntouttaminen tuntui todella raskaalta, mutta nyt on vähän muuttanut jo ajatusta sen suhteen, miten sen ottaa. Nyt pyrin näkemään vain positiivisia juttuja, ja nyt pystyy ehkä sitten kehittämään muita ominaisuuksia.
– Veeran ja Oonan kanssa on tullut juteltua ja muutaman muunkin, joilla on myös ollut ristisidevammoja.
Päävalmentaja Kurronen on halunnut Kippilän sekä muut loukkaantuneena olevat pelaajat, kuten Ella Sundströmin ja Alisa Pölläsen mukaan kesän maajoukkueleireille. Aika tiimalasissa juoksee kovaa kohti MM-kisoja, ja kaikki yhteiset päivät halutaan käyttää hyödyksi.
– Yleensä maajoukkueleireillä ovat vain terveet pelaajat, mutta kyllä me olemme siitä puhuneet joukkueen kanssa, että miksi meillä on nyt myös kuntoutusosasto mukana. Joulukuu tulee nopeasti, ja meillä on ison roolin pelaajia loukkaantuneena.
Oma usko tärkein
Puoliammattilaisena Ruotsissa urheilevalla Kippilällä on sopimus Moran kanssa myös tulevasta kaudesta, mutta siitä ei ole vielä tietoa, milloin hän palaa Taalainmaalle. Kuntoutuksen onnistuminen on nyt ensisijainen asia.
– Siellä olisi joukkue ja haluaisin olla tietysti myös siellä, mutta MM-kisoihin yrittäminen on nyt tärkein asia. En osaa sanoa, miten ja missä kuntoutus viedään päätyyn saakka.
Vaikka suunnistusintoilijalta jäikin Jukolan viesti väliin, eikä rasteille ole tänä kesänä asiaa, kotitalon omassa pikkusalissa Porvoon Hinthaarassa on mahdollisuus kehtittää pallotaitoja entistäkin korkeammalle tasolle. Samalla voi vaikka käydä läpi mielikuvaharjoitteita siitä, miten Neuchatelissa 15. joulukuuta MM-finaalissa My Kippilä on ratkaisemassa peliä Suomelle.
Kilpajuoksu aikaa vastaan on armoton, mutta taistelutahto on korkealla.
– Kyllä mä uskon siihen tällä hetkellä, että pelaan MM-kisoissa joulukuussa. Tärkeintä on se, että itse uskoo, eikä ajattele niin sitä, mitä muut ajattelevat. Kun itse teen töitä täysillä sen asian eteen, uskon että olen siellä, Kippilä sanoo.
Lue myös: