Suomen 43-henkinen alle 23-vuotiaiden EM-joukkue palasi takaisin Suomeen saaliinaan vain yksi mitali. Gävlen kovatasoisessa korkeushyppykilpailussa Ella Junnila onnistui ottamaan pronssia.
Suomen Urheiluliiton valmennusjohtaja Kari Niemi-Nikkola kertoo Yle Urheilulle, että kovin kolaus menestystoiveisiin tuli jo ennen kisoja, kun Suomen ainut ikäluokan Euroopan tilastokärki, keihäänheittäjä Oliver Helander, kertoi jäävänsä pois kisoista kylkivamman takia.
– Ennen lähtöä tuli Jobin postia ja Oliverin loukkaantuminen tietysti himmensi vähän niitä odotusarvoja. Mutta kyllä meillä oli Oliverin lisäksi urheilijoita, joilla olisi ollut mahdollisuudet hyvään menestykseen. Maria Huntingtonin ja Taika Koilahden kohdalla niitä hyviä odotusarvoja ei ihan saavutettu, Niemi-Nikkola toteaa ja myöntää, että joukkueen tulostaso oli kokonaisuudessaan lievä pettymys.
Seitsenottelun sähäkästi aloittaneen Huntingtonin urakka päättyi keskeytykseen kolmen lajin jälkeen reisivamman takia. Koilahti sen sijaan astui pituushypyn finaalissa kaikki kolme hyppyään yli ja jäi ilman tulosta. Myös moukarinheittäjien Krista Tervon ja Aaron Kankaan tilastosijoitukset enteilivät hyviä mitalisaumoja, mutta he jäivät metrikaupalla kauden parhaistaan.
Kisojen päätöspäivä oli erityisen alavireinen: mitalisuosikiksi nostettu Koilahti joutui pettymään ja lisäksi aiemmissa nuorten arvokisoissa mitaleja napsinut Wilma Murto oli seipäässä viides jääden 31 senttiä tammikuussa hyppäämästään kauden parhaastaan.
– Kuten joukkueenjohtaja Tapio Rajamäki sanoi ennen kisoja, mitaliodotuksia leivottiin lähinnä ulkopuolelta. Isoja pettymyksiä ei ollut kovin montaa, Niemi-Nikkola sanoo.
Virallista mitalitavoitetta joukkueella ei ollut.
Wilma Murron nostamista mitalisuosikiksi Niemi-Nikkola kertoo ihmetelleensä. Tulos 420 oli hänen mukaansa lähellä aiemmin kesällä nähtyä tasoa, neljän ja puolen metrin ylitys sen sijaan toiveajattelua.
– En ihan ymmärtänyt niitä mitaliodotuksia ja mitä hänelle ladattiin. Hän meni itsekin siihen vuoropuheluun mukaan. Jos katsoo hänen tämän kesän tilannettaan ja kevään muutoksia, katsoin, että 430 on taso, johon hän pystyy.
Nuorten maailmanennätyksen 471 kolme vuotta sitten hypännyt Murto on vaihtanut alle vuoden sisällä kahdesti valmentajaa ja asuinpaikkakuntaansa. Viimeisin muutto venyi lähelle kilpailukauden alkua, kun hän muutti keväällä Kuortaneelle Mikko Latvalan valmennukseen. Isot elämänmuutokset näkyvät väkisin tulostasossa.
– Kun puhutaan näin suuresta lahjakkuudesta, niin odottaa sopii, milloin seuraava tason hyppäys tai vakiintuminen tapahtuu. Mutta tällä hetkellä luotan tähän uuteen kuvioon, mikä hänelle on rakennettu. Kun Mikko Latvalan työ jatkuu, on tässä vielä mahdollisuuksia, Niemi Nikkola toteaa.
Epäonnistuminen ei muuta Koilahden potentiaalia mitenkään
Ulkoratojen ennätystään tällä kaudella peräti 35 senttiä 664:ään parantanut Taika Koilahti ei päässyt keräämään työnsä hedelmiä Gävlessä. Niemi-Nikkolan mukaan kolme raksia tulostaululla kertoo siitä, että nopealla Koilahdella on pitkä hyppy varastossaan.
Voidaan puhua myös huonosta tuurista, sillä Koilahden toinen hyppy oli vain niukasti yliastuttu ja kolmanteen hyppyyn tuli harmillisesti kaksi metriä myötätuulta, mikä sai askelmerkin osumaan jälleen lankun väärälle puolelle.
– Tuloksetta jääminen finaalissa on toki valitettavaa, mutta niitäkin sattuu. Taika Koilahden potentiaali on todella raju, eikä tämä kisa sitä mihinkään muuttanut. Hänestä kuullaan vielä, myös tänä kesänä.
Tällä kaudella 20-vuotias on lyönyt läpi hyppäämällä kahdeksan sentin päähän syksyllä kilpailtavien yleisen sarjan MM-kisojen tulosrajasta 672. Jos kehitys jatkuu samanlaisena, on osallistuminen Dohaan mahdollinen. Uran ensimmäinen MM-kisareissu olisi nuorelle urheilijalle tutustumista.
– MM-kisojen mitalitasolle ei kehitytä yhdessä kesässä. Koilahti on juuri sellainen urheilija, jolla on rajaton potentiaali. Meidän tehtävämme on varmistaa, että kehitys jatkuu, Niemi-Nikkola sanoo.
Lue myös: