Intiassa yli 600 miljoonaa ihmistä kokee pahimmillaan äärimmäistä veden puutetta ja Syyrian sodan taustalla oli pitkään jatkunut kuivuus.
Puolestaan Etelä-Afrikan Kapkaupungissa pelättiin keväällä veden loppuvan kokonaan ja Australiassa kymmenen kaupungin vesivarannot uhkaavat loppua seuraavan puolen vuoden aikana.
Veden saatavuuden turvaaminen ja veden puhdistaminen ovat olleet kehityspolitiikan ja humanitaarisen avun tärkeimpiä tehtäviä pitkään. Ilmastonmuutoksen takia vesipula haittaa jo Eurooppaakin.
Jo 1990-luvulla ennustettiin, että seuraavan vuosisadan sodat käytäisiin rajallisista resursseista kuten öljystä ja vedestä.
Ulkoministeriön vesiasioihin erikoistunut kehityspolitiikan neuvonantaja Antti Rautavaara totesi Radio Suomen Päivän haastattelussa veden olevan pahempi konfliktien aiheuttaja kuin öljy.
– Öljy on vain yksi mahdollisista energianlähteistämme. Vesi liittyy kaikkeen tuotantoon ja toimintaan ollen elämän ehdoton edellytys.
Rautavaara nostaa esiin Egyptin, joka on täysin riippuvainen Niili-joen vedestä. Joki virtaa Egyptiin Etiopian ylängöiltä. Egyptin valtion päämiehet ovat jo vuosia puhuneet ja uhkailleet sodalla, jos Etiopia alkaa rakentaa patoa Niilin ylävirralle.
– Etiopia on aloittanut rakentamaan kyseistä patoa ja arabimaatkin ovat sotkeutuneet tähän poliittiseen ongelmaan. Tämä tekee asiasta vielä isomman geopoliittisen riskin, Rautavaara pohtii.
Vesi on osa konflikteja
Rautavaara arvioi viime vuonna olleen käynnissä noin 50 aseellista konfliktia. Erityisesti maiden sisäisten ja paikallisten konfliktien määrä on ollut kasvussa. Hän haluaakin muistuttaa, että aseellisessa konfliktissa eniten kärsivät lapset.
– YK:n arvion mukaan alle viisi vuotiailla on kaksikymmenkertainen riski kuolla konfliktissa (likaisen veden aiheuttamiin) ripuliperäisiin tauteihin kuin aseellisessa tapahtumassa. Vesi on lapsille suurempi riski kuin aseet.
– Maailmassa on yli 220 miljoonaa lasta, jotka elävät tällaisissa olosuhteissa, Rautavaara kiteyttää.
Sodat vedestä ja veden riittämättömyys ovat vakavia aiheita, mutta ne hallitsevat Rautavaaran mukaan liian keskeisesti juomavedestä käytävää mediakeskustelua.
Hänen mukaansa on jo olemassa työkaluja ja keinoja, joilla voidaan parantaa maailmanlaajuisesti veden saatavuuteen liittyviä ongelmia
Rautavaara arvioi, että 2000-luvun aikana 1,8 miljardia ihmistä on saanut perustasoisen vesihuollon ja 2,1 miljardia toimivan sanitaation.
– Tärkeintä tässä on se, että vedensaatavuuden kasvu on ollut isompaa kuin väestönkasvu samana aikana. Eli olemme menossa oikeaan suuntaan, mutta emme tarpeeksi nopeasti, Rautavaara pohtii.
Suomi parantaa vedensaatavuutta innovaatioiden avulla
Suomi on kehityspolitiikassaan panostanut vesihuoltoon ja sanitaatioon maailman köyhiempien maiden maaseudulla, kuten Etiopiassa, Keniassa, Nepalissa ja Vietnamissa.
Ulkoministeriön vesiasioihin erikoistuneen kehityspolitiikan neuvonantajan Antti Rautavaaran mukaan Suomi on puhunut vesidiplomatian puolesta, jota voidaan hyödyntää osana ennakoivaa rauhanvälitystä.
Tästä esimerkkinä toimii Helsingin sopimus, jonka avulla yhteisen virran äärellä olevat maat sopivat säännöistä, joilla yhteistä vesivaraa jaetaan. Sopimuksen avulla luodaan hyötyjä molemmille maille.
– Esimerkiksi jos alavirralla on energiaa tuottava patoallas, se voi antaa energiaa myös ylävirran maalle. Tässä hyödytään enemmän, kun tehdään asioita yhdessä.
Suomen avustuksella edellisen neljän vuoden aikana 2,5 miljoonaa ihmistä on saanut vesihuollon, 6 miljoonalle ihmiselle saatiin käymälät ja 660 000 lapselle saatiin käymälät kouluihin.
Mitä parempaa on maan sosiaalinen kehitys, sitä vähemmän maailman väkiluku kasvaa. Esimerkiksi Aasiassa väestönkasvu on jo taittumassa.
– Tärkeintä on, että alle viisi vuotiaat, joilla on korkea riski kuolla ripuliperäisiin tauteihin, jäisivät henkiin.
Lue lisää:
YK: Joka kolmas ihminen elää ilman puhdasta vettä
Rajut sateet nostavat tulvia kuivuudesta kärsivässä Etelä-Afrikassa
Aiheesta muualla:
ABC: Country towns close to reaching 'day zero', as water supplies dry up in the drought