Siileistä ollaan huolissaan. Jo pidemmän aikaa siilien kanssa työskentelevät vapaaehtoiset ovat sanoneet siilikantojen pienenevän ja mediassakin siilikanta nousee esille silloin tällöin. Esimerkiksi Aamulehti uutisoi heinäkuussa Pirkanmaan siilikannan pienentymisestä.
Kokkolalainen Rita Ylinen hoitaa kotitalonsa piharakennuksessa siilejä nyt kolmatta kesää yhdessä miehensä kanssa. Ylinenkin on huolissaan siileistä.
Ylinen kertoo nähneensä siilin liikkumassa puutarhassaan viimeksi vuonna 2008. Naapurin pihalla yksi piipersi viime kesänä.
Ylisen mukaan siili on varsin reviiriuskollinen eläin, joten jos semmoisen pihalla näkee, pienillä asioilla voi edesauttaa sen viihtymistä ja hyvinvointia. Jos siilin näkee päiväsaikaan, on se Ylisen mukaan jo merkki siitä, että se saattaa olla avun tarpeessa.
– Kesähelteiden aikaan vesikuppi auttaisi siiliä ja sinne voi laittaa vaikka hunajavettä tarjolle. Tietysti voi tarvittaessa myös ruokkia siiliä, joka esimerkiksi syksyllä näyttää liian pienikokoiselta. Kissan märkäruoasta ne tykkäävät ja jos kissan raksuja antaa, niitä pitää liottaa vedessä pari tuntia, Ylinen neuvoo.
Vesikuppi ja mahdolliset ruoat kannattaa laittaa pensaiden juurelle, hiukan pensaan suojaan.
Vähemmän havaintoja ympäri maan
Etelä-Pohjanmaan siiliringin toiminnassa aktiivisesti mukana olevat Virpi Aho ja Tanja Nevala ovat tehneet saman havainnon kuin Rita Ylinen: siilejä ei näy.
– Siellä, missä ennen on ollut 15 siiliä, niitä liikkuu nyt vain kaksi, Aho sanoo.
Myös siilikiikarissa.fi -sivustoa yhdessä Tuula Nyströmin kanssa ylläpitävä Tiina Kinnunen toteaa siilien vähentyneen.
Kinnunen on seurannut siilikantaa aktiivisesti toistakymmentä vuotta ja kertoo, että häneen otetaan yhteyttä siili-asioissa ympäri maan.
Kinnusen mukaan ihmiset kertovat siilejä olevan tutuilla ruokintapaikoilla nyt selvästi aiempaa vähemmän. Muutoksen mittaluokka on sama kuin Ahon puheissa: 10-15 ruokailemassa käynyttä siiliä on muuttunut muutamaksi siiliksi. Kinnusen mukaan myös kuolleina löytyneistä siileistä tulee aiempaa vähemmän ilmoituksia.
Määrästä vain arvioita
Siilikannasta on vaikea, ellei mahdoton, saada tarkkaa tietoa. Arviot perustuvat kansalaisten havaintoihin eikä luonnossa elävien siilien määrästä ole virallisia lukuja.
Kansalaishavaintoihin ja musta tuntuu -tietoon joutuu perustamaan arvionsa myös Luonnonsuojeluliitto.
– Siilien määrä tuntuu vähenevän, mutta tutkimuspuoli puuttuu. Kansalaishavaintojen perusteella ja yleistuntuma on, että siilejä näkee aiempaa harvemmin, sanoo viestintäpäällikkö Matti Nieminen.
Nieminen muistuttaa, että siilikannoissa on kuitenkin paljon myös alueellista vaihtelua.
Myös Tiina Kinnusen mukaan alueellinen kannanvaihtelu voi aiheuttaa sen, että siilit häviävät joltain alueelta lähes kokonaan ja jonkun ajan kuluttua kanta taas elpyy. Tästä ei Kinnusen mukaan kuitenkaan ole enää kyse.
– Siilikannan elpyminen on vähentynyt, Kinnunen toteaa.
Kinnunen pelkää siilien puolesta ja peräänkuuluttaa ihmisten vastuuta, etteivät siilit kokonaan häviäisi. Meillä vallalla ollut luonto pitää huolen itsestään -ajattelu on hylättävä, hän sanoo.
– Ei ole enää itsestäänselvää, että luonnonvaraiset eläimet pärjäävät "siinä sivussa". Emme voi enää ajatella niin, Kinnunen toteaa.
Monta syytä
Siilihavaintojen vähentymisen tai mahdollisen siilikannan pienentymisen taustalta siilituntijat löytävät muutaman tärkeän syyn.
Yksi on siilien elinympäristön muutos, missä ihmisen toiminnalla on tärkeä rooli. Meillä on liian siistiä.
– Ihmiset trimmaavat pihojaan niin, että niistä ei enää löydy rehevää kasvustoa, jossa siilit viihtyisivät, Virpi Aho sanoo.
– Pihoilla on robotti-ruohonleikkureita ja muita trimmereitä. Ne koituu joskus siilin kohtaloksi, Rita Ylinen toteaa.
Ihmiset trimmaavat pihojaan niin, että niistä ei enää löydy rehevää kasvustoa, jossa siilit viihtyisivät.
Virpi Aho
Siilejä jää paljon myös autojen alle. Lisäksi, kesän säästä ja olosuhteista riippuen siilejä voi vaivata ravinnon ja veden puute.
– Ei ole matoja eikä ötököitä, joita syödä tai vettä juotavaksi, Aho sanoo.
Siinä, missä viime kesänä siilit kärsivät helteestä ja nestehukasta, tänä vuonna viileät päivät ovat olleet niille haastavia.
– Päivällä on lämpötila jäänyt joskus 10 asteeseen. Siinä pienet vieroitusikäiset poikaset hyytyvät, Tiina Kinnunen sanoo.
"Toivossa eletään"
Rita Ylisen uusin hoitosiili löytyi viikonloppuna hoipertelemasta vaarallisessa risteyksessä. Se toimitettiin Yliselle hoitoon Kokkolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimesta.
– Se oli yllättävän reipas, vaikka oli vain 65-grammainen, hoiperteli ja sillä oli kova jano, Ylinen kertoo.
Pikkusiilille on nyt tarjottu kissanpennuille tarkoitettua äidinmaidon korviketta ja muutakin kissan ruokaa. Siili on pidettävä lämpimänä, ja se onkin saanut pötkötellä lämpötyynyn päällä. 65-grammainen siili on kasvanut jo 85-grammaiseksi.
Vaikka Ylisen pihalla ei ole vuosiin nähty muita kuin hoitosiilejä, talonväellä on tarkoitus varautua tulevaan talveen rakentamalla siilille talvipesä. Mahdollisia asukkaita varten.
Hoitosiilit vapautetaan takaisin luontoon, mutta toiveissa on, että oman pihan talvipesään joku muuttaisi horrostamaan.
– Vaikka siilejä ei ole näkynyt, niin toivossa eletään. Aina kannattaa yrittää.
Katso täältä Ylen jutusta vinkit, miten voit auttaa siilejä.
Ovatko siilihavainnot vähentyneet? Vieläkö siilejä näkyy? Aiheesta voi keskustella 17. heinäkuuta kello 22 asti.