Vanhankaupungin vesivoimala on Helsingin vanhin käytössä oleva voimalaitos. Nyt paikalliset kalastusjärjestöt ovat aikeissa tehdä kantelun vuonna 1876 valmistuneen, sen jälkeen sata vuotta toimineen ja vuonna 2000 uudelleen käyttöön otetun padon purkamiseksi. Asiasta uutisoi Svenska Yle.
Kantelun perimmäiseksi syyksi Vaelluskalan, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Virtavesien hoitoyhdistyksen edustajat kertovat voimalaitoksen ja padon vahingollisuuden vaelluskaloille.
– Vesivoimalaitoksen turbiinit ovat erityisen ongelmallisia – ne murskaavat kalat pieniksi paloiksi. Kalat eivät myöskään pysty uimaan vapaasti ylä- ja alavirtaan, Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä toteaa Svenska Ylen haastattelussa.
Lisäpontta kalastusyhdistysten mahdolliselle kantelulle tuo voimalan vesitalousluvan puute.
Svenska Ylen tietojen mukaan voimalatoiminnan aloittaminen uudelleen vuonna 2000 näyttäisi perustuvan 1800-luvun puolivälissä laadittuun lupakirjeeseen ja sen perusteella vuonna 1999 tehtyyn Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli elyn päätökseen. Kirjeestä kuitenkin selviää, että lupa on myönnetty ainoastaan padolle, ei sähköntuotannolle.
Näin ollen voimala on saattanut pyöriä vuosikymmeniä luvatta.
Professori: "Ely-keskuksen lausunto ei kelpaa"
Viranomaiset ja etujärjestöt voivat tehdä kantelun, jos ne epäilevät jonkun tahon rikkovan vesilakia. Tällöin aluehallintovirasto selvittää tilanteen ja antaa tarvittaessa huomautuksen lakia rikkovasta toiminnasta.
Myös tutkija vahvistaa, että vankkaa pohjaa ja siten lupaa sähköntuotantoon ei Vanhankaupungin voimalaitoksella näillä näkymin ole.
– Toimijalla pitää olla vesitalouslupa vesivoimalaa varten. Jopa 150 vuotta vanha päätös voi olla voimassa ja vastata lupaa, se on vesilain perusperiaate, toteaa ympäristöoikeuden professori Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta.
– Ely-keskuksen lausunto ei kelpaa, hän lisää.
Helen: "Päätöksen perustuttava kulttuurihistoriallisiin ja ekologisiin arvoihin"
Vielä on epäselvää, voidaanko noin 150 vuotta vanhaa patolupaa katsoa oikeudeksi sähköntuotantoon. Avoimeksi jää myös kysymys siitä, onko vesivoimala lainmukainen.
Voimalaitos on Helsingin kaupungin omistama: energiayhtiö Helen vuokraa sitä ja ylläpitää sen toimintaa. Voimalaitoksen yhteydessä sijaitsevaa patoa hallinnoi sen sijaan Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY.
Helenin vastuullisuusasioista ja edunvalvonnasta vastaava Maiju Vestergren myöntää, ettei vesitalouslupaa ole.
– Mutta meillä on ely-keskuksen lausunto vuodelta 1999. Siinä todetaan, että voimme käyttää vesivoimalaa ilman toimilupaa niin kauan kuin vedenkorkeus ja virtaukset eivät muutu. Olemme hyvin tarkkoja lupa-asioista ja tuolloin on varmasti katsottu, että tämä ely-keskuksen lausunto riittää, Vestergren sanoo.
Vestergrenin mukaan padon ja voimalaitoksen tulevaisuutta koskevan päätöksen tulisi perustua kulttuurihistoriallisiin ja ekologisiin arvoihin.
Varsinainen energiantuotanto on Vanhankaupungin vesivoimalaitoksella vaatimatonta: voimalan sähköteho on vain 0,2 megawattia, kun esimerkiksi Salmisaaren voimalaitoksen teho on 800-kertainen. Kaukolämmön tuotantoa ei ole laskettu tähän vertailuun mukaan.
Vanhankaupungin vesivoimalan yhteydessä toimii myös Helenin ylläpitämä Voimalamuseo.
– Mielestämme voimalaitos itsessään on melko merkityksetön sähköntuotannolle. Olemme valmiita myös sulkemaan voimalaitoksen, Vestergren kertoo.
Näillä näkymin Helen ei ole hakemassa vesitalouslupaa voimalalleen. Vestergrenin mukaan toimenpiteistä päätetään vasta sitten, jos kantelu todella tehdään.
Vanhankaupungin kalastusperinteet ulottuvat 1300-luvulle
Myös kalastusjärjestöjen edustajat pitävät vesivoimalaitoksen rakennuksia kulttuurihistoriallisesti merkittävinä mutta muistuttavat, että kalastusperinteet ulottuvat alueella jo ajalle ennen vesivoimalaa.
– Kalat ovat nousseet Vantaanjoelle kymmenentuhatta vuotta – ei sitäkään historiaa sovi unohtaa. Vaikka voimalaitos otettaisiin pois käytöstä, historialliset rakennukset voisivat silti jäädä, Virtavesien hoitoyhdistyksen Kari Stenholm sanoo.
Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön Markku Marttisen mielestä kulttuurihistoria ja Museovirasto ovat saaneet asiaa tutkittaessa liian paljon painoarvoa.
– Kalastushistoria on unohdettu. Täällä on kalastettu jo 1300-luvulla. Ajatelkaa, miten kaunista täällä olisi, jos koski olisi täysin auki.
Henrik Kettunen Vaelluskala ry:stä viittaa puolestaan ankeriaan historiaan.
– Ankeriaat ovat luonnollisesti nousseet Tuusulaan saakka. Jo 100 vuotta sitten on todettu, että ankeriaat menevät palasiksi, kun ne vaeltavat alas Vanhankaupunginkosken ääreen, Kettunen kertoo.
Vanhankaupunginkosken itäisessä haarassa virtaa kuitenkin koski, jossa kalat voivat vapaasti uida ylös ja alas. Kettusen mielestä se ei riitä.
– Vaelluskalat, kuten taimen ja lohi, suosivat uomaa, jossa virtaa eniten. Tässä tapauksessa ne suosivat läntistä uomaa, jossa vesivoimala sijaitsee, hän toteaa.
Alkuperäinen juttu on luettavissa Svenska Ylen sivuilla. Toimittajana Lukas Rusk.
Juttu korjattu 22.7.2019 kello 15.23: Kalat ovat nousseet Vantaanjoelle kymmenentuhatta vuotta eikä kymmeniätuhansia vuosia, kuten jutussa oli aiemmin virheellisesti kirjoitettu.