Kansanedustaja, psykiatri ja runoilija Claes Andersson on kuollut, omaiset kertovat STT:lle.
Andersson kuoli pitkäaikaiseen sairauteen 82-vuotiaana.
Andersson nousi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran eduskuntavaaleissa 1987 SKDL:n ehdokkaana. Andersson oli yhdistämässä kansandemokraattista liikettä ja kommunisteja nykyiseksi Vasemmistoliitoksi.
Hän toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa Andersson oli kulttuuriministerinä kolme vuotta 1990-luvulla.
Andersson johti Vasemmistoliittoa vuoteen 1998 saakka. Tilalle valittiin Suvi-Anne Siimes, ja Andersson joutui jättämään ministeripaikkansa hänelle.
Andersson palasi eduskuntaan vielä keväällä 2007, mutta luopui terveydellisistä syistä paikastaan kesken vaalikauden.
Andersson on kirjoittanut romaaneja sekä runoja ja esittänyt jazzmusiikkia. Hän on myös käsikirjoittanut elokuvia. Hänelle myönnettiin kuusi kertaa taiteen valtionpalkinto.
Huono-osaisten näkeminen vei politiikkaan
Nuorena psykiatrina Andersson aloitti uransa Tammisaaren, Hesperian ja Veikkolan sairaaloissa. Veikkolassa hän lähti ajamaan modernia epähierarkkista, terapiaan perustuvaa hoitoa.
– Tavoitteenamme oli, että lääkkeillä ei hoidettaisi vaan inhimillisellä kanssakäymisellä ja terapialla, hän kertoi Ylelle 2013.
Työssään Andersson näki yhteiskuntamme väkivaltarakenteet, jotka löivät huono-osaisia. Nämä kokemukset veivät Anderssonin mukaan niin kutsuttuun Marraskuun liikkeeseen, joka ajoi vähemmistöjen oikeuksia.
Liike kyseenalaisti vallitsevia valtarakenteita ja osoitti epäkohtia muun muuassa vankien, vammaisten ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien asemissa. Marraskuun liikkeen kautta Andersson päätyi mukaan politiikkaan.
– Rupesin miettimään, että minkälainen tämä yhteiskunta on, kun jotkut ihmiset joutuvat kärsimään kun toiset taas porskuttaa. Siinä syntyi luontevalla tavalla vasemmistolainen suhtautuminen asioihin, hän kuvasi poliittista heräämistään.
Mies joka ei mahdu muottiin
Andersson tarttui yhteiskunnallisiin epäkohtiin myös runoissaan. Muistelmissaan hän yritti kertoa omassa elämästään kaunistelematta.
– Muisti on epäluotettava kaveri. Varsinkin varhaisimmat muistot saattavat poiketa siitä mitä on tapahtunut. Tärkeintä on kuitenkin yrittää muistaa. Ajatellen terveyttämme ja tulevaisuuttamme on tärkeää miettiä missä olemme onnistuneet, mikä on toteutunut ja missä on tullut katkeruutta ja pettymystä, hän sanoi Ylelle 2013.
Andersson pelasi nuorena jalkapalloa ja seurasi lajia lopun elämäänsä. Hän oli niin monipuolinen ihminen, että Helsingin yliopisto kirjoitti hänestä vuonna 2017 jutun otsikolla Mies joka ei mahdu muottiin (siirryt toiseen palveluun).
Lue lisää:
Elävä arkisto: Yhteiskunnan kahtiajaon näkeminen ajoi Claes Anderssonin politiikkaan
Psykiatri Claes Anderssonin joulumietteet: "Ihminen ei ole mitään ilman toista ihmistä"