Ennätyshelteitä Euroopassa, jättimäisiä metsäpaloja Siperiassa ja Kanadassa, Grönlannin jäätiköt sulavat vauhdilla.
Vastaavia uutisia kuultaneen jatkossa entistä tiuhempaan tahtiin.
Näin voi päätellä Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n tuoreesta raportista, joka julkaistiin Genevessä torstaina.
Yli tuhatsivuisen tiedejärkäleen mukaan keskilämpötila on noussut maa-alueilla jo lähes 1,5 astetta 1800-luvun loppuun verrattuna.
Maa-alueet ovat siis lämmenneet merkittävästi enemmän kuin mitä yleensä ilmoitettava globaali keskilämpötilan nousu antaa ymmärtää.
Ero selittyy sillä, että globaaliin keskilämpötilaan lasketaan mukaan myös merten pintalämpötilat. Meret kuitenkin lämpenevät hitaammin kuin maa-alueet.
Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen sanoo, että maa-alueiden lämpeneminen näkyy ihmisille konkreettisemmin kuin globaali keskilämpötilan nousu.
– Esimerkiksi vuoristojäätiköt sulavat ja erilaiset eliölajit siirtyvät uusille alueille. Myös helleaallot ovat yleistyneet, pidentyneet ja niistä on tullut aiempaa kuumempia, Korhonen kertoo.
IPCC:n raportin mukaan maa-alueiden lämpeneminen näkyy myös ikiroudan sulamisena, napa-alueiden kaventumisesta ja kuivuuden lisääntymisestä.
Raportti varoittaa myös vakavasti, että ilmastonmuutos vaikuttaa jo kasvavan ihmiskunnan ruokaturvaan ja jatkossa yhä voimakkaammin myös puhtaan juomaveden saatavuuteen.
Maankäytöstä jättimäiset päästöt
Raportti on tähän asti laajin katsaus paitsi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maa-alueilla myös siihen, kuinka ihmisen tapa käyttää maata kiihdyttää ilmaston lämpenemistä.
Maankäyttö, kuten maa- ja metsätalous, tuottaa arviolta jo neljäsosan ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.
Huolimattomalla käytöllä vaarannetaan myös maa-alueiden luonnolliset hiilinielut. Ne kykenevät sitomaan raportin mukaan kolmasosan vuotuisista fossiilisen energian ja teollisuuden päästöistä.
Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Luonnonvarakeskuksesta (Luke) sanoo, että raportin johtopäätös on selvä.
– Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista, ellei maankäytössä, ruokajärjestelmässä ja kulutustottumuksissa tehdä suuria muutoksia, hän sanoo.
Pariisin sopimuksella maailman maat pyrkivät rajaamaan globaalin keskilämpötilan nousun selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.
IPCC:n edellisessä suurraportissa viime syksynä esitettiin vankat perustelut lämpenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen.
Tuoreimman raportin mukaan ihmiskunta on valjastanut maapallon viljavat alueet käyttöönsä ennennäkemättömässä laajuudessa kasvavan väestön ruokkimiseksi.
- Luonnontilaista metsää ja maata on raivattu pelloksi ja karjan laidunmaaksi yli viisi miljoonaa neliökilometriä 50 vuodessa
- Määrä vastaa lähes 16-kertaisesta Suomen pinta-alaa
- Viljelymaat kattavat jo 12–14 prosenttia sulasta maa-alueesta
- Laidunmaana käytetään 37:ää prosenttia maa-alueesta
Taustalla on ihmiskunnan kasvun ohella vaurastuminen ja erityisesti lihansyönnin lisääntyminen.
Lihansyönti kiihdyttää ilmastonmuutosta kahta pääreittiä.
Erityisen haitallista on trooppisen sademetsän raivaus soijarehun kasvattamisen ja lihakarjan laiduntamisen tieltä.
Lisäksi märehtivä karja tuottaa mittavat metaanipäästöt. Ne ovat kaksinkertaistuneet 50 vuodessa.
Mäkipää huomauttaa, että globaalista peltopinta-alasta 70 prosenttia käytetään eläinten rehuksi ja laitumeksi.
– Ruokavaliolla on merkitystä. Peltopinta-alaa tarvitaan lisää, jos lihan kulutus jatkaa kasvuaan ja lihapainotteinen ruokavalio laajenee globaalisti entistä laajemmalle, Mäkipää sanoo.
Ruokahävikki ja metsäkato kuriin
Raportti piirtää äärimmäisen ristiriitaisen kuvan maailman ruokajärjestelmästä. Ruokaa tuotetaan yllin kyllin, mutta se jakautuu epätasaisesti.
Maailmassa on yli kaksi miljardia ylipainoista ihmistä, ja samaan aikaan 821 miljoonaa menee nälkäisenä nukkumaan.
Ruokaa myös haaskataan valtavia määriä, länsimaissa noin sata kiloa henkeä kohden vuodessa.
– Mikä on turhaa ja huolestuttavaa on se, että 30 prosenttia korjatusta sadosta hukataan jätteinä ja ruokahävikkinä, Mäkipää sanoo.
Hyvä uutinen toisaalta on se, että ruokajärjestelmän päästöjä voidaan laskea. Mäkipää nostaa esille kolme keskeistä reittiä:
- metsäkadon lopettaminen, turvemaiden hiilivarastojen suojelu ja hiilinielujen kasvattaminen
- ruokahävikin vähentäminen
- ruokavalion muutos kasvispainotteiseen suuntaan
Mäkipään mukaan maata käytetään liian usein holtittomasti.
Maan kunnosta ei huolehdita riittävän hyvin, maaperä köyhtyy ravinteista, ja metsää on raivattava uuden pellon tieltä tienestien takaamiseksi.
IPCC kiinnittää huomiota myös bioenergiaan, johon moni maa nojaa vahvasti päästövähennyksissään.
Raportin mukaan energiakasvien viljely voi pahentaa ilmastomuutosta, jos niiden tieltä kaadetaan luonnontilaista metsää. Toisaalta energiakasvit voivat vallata pinta-alaa, joka soveltuisi ruuantuotantoon.
"Metsäkadon loputtava myös Suomessa"
Mäkipään mukaan myös Suomella on runsaasti tehtävää maankäyttösektorin päästöjen leikkaamisessa.
Ensinnäkin pitäisi pysäyttää metsäkato.
Vuoden 1990 jälkeen tapahtunut metsäkato aiheuttaa noin 3–4 miljoonan tonnin vuosittaiset päästöt. Määrä vastaa Suomen kuorma-autoliikenteen päästöjä.
Suomessa katoaa metsäpinta-alaa peltojen raivauksen ja kaupungistumisen tieltä.
Mäkipään mukaan erityisen haitallista on turvemailla sijaitsevien metsien kaataminen uusien peltojen tieltä.
– Turvemaapeltojen raivaaminen pitäisi pysäyttää kiireesti, koska turpeen hajoamisesta tulee suuret päästöt, hän sanoo.
Keskeinen syy pellonraivaukseen turvemailla on kasvavien karjatilojen tarve löytää lisää maapinta-alaa lannanlevitykseen.
Viljelijöitä tulisi myös kannustaa heikkotuottoisten turvepeltojen metsitykseen. Nykyisin maatalouden tukipolitiikka ja lannanlevityksen pinta-alavaatimukset kannustavat säilyttämään pellot peltoina niiden päästöistä riippumatta.
Mäkipään mukaan tukia pitäisi muuttaa niin, että ne ohjaavat turpeen hiilivaraston suojeluun päästöjen tuottamisen sijaan.
Myös ojitettujen suometsien aiheuttamiin päästöihin tulisi puuttua. Yhteensä suometsät ja turvepellot aiheuttavat noin 15 miljoonan tonnin päästöt maankäyttösektorilla.
Suomen kokonaispäästöt ovat noin 56 miljoonaa tonnia.
IPCC:n raportti lisää painetta myös Suomen metsien hiilinielun vahvistamiseen. Myös EU:n tuore maankäyttösektoria koskeva asetus (ns. LULUCF-asetus) kannustaa hiilinielujen säilyttämiseen.
Yhtälö on hankala, sillä metsäteollisuuden hakkuut ovat nousseet viime vuosina ennätystasolle erityisesti sellun vahvan kysynnän vuoksi.
Hallitus aikoo kehittää kannustimia metsien hiilinielujen vahvistamiseksi. Käytännön toimet ovat kuitenkin vasta piirustuspöydällä.
Lue myös: