Emilia, 26, oli kärsinyt sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta teini-iästä saakka. Hän piti sitä luonteenpiirteenään, jolle ei voi tehdä mitään.
– En osannut edes ajatella, että taustalla olisi jotain sellaista, mihin voisi hakea apua, Emilia kertoo. Hän ei halua esiintyä haastattelussa sukunimellään mielenterveysongelmiin liittyvän leiman välttämiseksi.
Ensimmäisen yliopistossa vietetyn syyslukukauden jälkeen ahdistus kuitenkin yltyi niin rajuksi, että Emilia oivalsi kyseessä olevan jotain vakavampaa. Hän soitti Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöön (YTHS), vaikka ei osannut tarkasti edes kuvailla, mistä kiikasti.
– Halusin puhua esiintymisjännityksestä ja ahdistuksesta, mutta en tiennyt, mihin hain apua.
Emilia sai ajan sairaanhoitajalle, jonka vastaanotolla hän kävi muutamia kertoja. Emilia ei muista tarkalleen, mitä vastaanotoilla tapahtui tai kuinka monta kertaa hän sairaanhoitajaa tapasi.
Mutta kylpyhuoneensa lattialla istumisen ja itkemisen hän muistaa – tuskailun tehtävien suorittamisesta, elämässä pärjäämisestä ja vuosien päässä häämöttävän gradun esittämisestä.
Tulevaisuus tuntui kaatuvan päälle.
Hieman ennen yleislääkärin vastaanotolle pääsyä, Emilia oli löytänyt googlettamalla vihdoin selityksen oireilleen – sosiaalisten tilanteiden pelko. Emilia ympyröi lääkärille valmiiksi, mitkä kaikki oireista kuvasivat hänen olotilaansa. Se auttoi, sillä nyt hän pystyi kertomaan, mihin hän haki apua.
Jonot pitenevät, kun lukuvuosi etenee
Emilian kokemuksista on kulunut nyt viisi vuotta. Viime vuonna YTHS:n kaikista vastaanottokäynneistä joka viidennen taustalla oli psyykkinen oireilu – useimmiten erilaiset masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt.
YTHS:n johtavan ylilääkärin Päivi Metsäniemen mukaan hoitotakuu toteutuu kuitenkin hyvin ja hoitoa tarvitsevat opiskelijat saavat apua kolmen kuukauden sisällä ensimmäisestä vastaanottokäynnistä.
Alkavana syksynä jonot mielenterveyspalveluihin näyttävät vielä toistaiseksi kohtuullisilta. Metsäniemen mukaan ne kuitenkin pitenevät yleensä opintojen ja lukuvuoden edetessä. Myös kesä- ja joululomat pitkittävät jo alkaneita hoitopolkuja.
Metsäniemen mukaan mielenterveyspalveluiden saatavuus on kuitenkin täksi syksyksi parantunut.
– Olemme rekrytoineet paljon psykiatrisia sairaanhoitajia, joilla on erittäin hyvät valmiudet ottaa ensilinjassa vastaan mielenterveyden erilaisista ongelmista kärsiviä. Tällä olemme saaneet mielenterveyspalveluiden saatavuutta paremmaksi.
Lääkityksellä alkuun ja psykologin arviointijonoon
Yleislääkärin vastaanotolta Emilia sai lääkityksen, joka osui onneksi heti nappiin. Oireet helpottivat. Lisäksi lääkäri laittoi Emilian psykologin arviointiin vievälle jonotuslistalle. Jonossa hän odotti lähes vuoden.
– Siinä oli kesälomat välissä. Mutta jälkeenpäin olen miettinyt, että minun pitäisi sitä lääkäriä kiittää. Tapasin häntä jonossa odottaessa kerran kuussa. Minulla oli koko ajan jonkunlainen tuki ja tunne siitä, että asiat menevät eteenpäin.
Emilia kävi psykologin vastaanotolla muutaman kerran, minkä jälkeen hän sai arvion: terapiasta olisi hyötyä. Sen jälkeen Emilia tarvitsi vielä YTHS:n psykiatrin lausunnon, jolla hän voisi hakea Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan.
Emilia muistelee saaneensa psykiatrilta muutaman psykoterapeutin nimen ja yhteystiedot.
– Mutta muuten jäin yksin terapeutin etsimisen kanssa. Olen kuullut eri terapiasuuntauksista vasta sen jälkeen, kun olin itse jo aloittanut terapian. Etsiminen oli hakuammuntaa. Se on sellainen kohta, johon olisin tarvinnut enemmän apua. Jos ei ole voimavaroja lähteä etsimään heinäsuovasta yksin, se voi jäädä kokonaan tekemättä.
Emilia kävi tutustumassa kahteen terapeuttiin. Tutustumiskerrat piti maksaa itse, joten enempään ei ollut varaa. Eikä aikaakaan, sillä valitun terapeutin nimi piti saada YTHS:n psykiatrin lähetteeseen Kelalle ja kesälomat olivat taas ovella.
Hakemus ehti ennen kesälomia, ja Kelan tukema kolmen vuoden kuntoutuspsykoterapiajakso alkoi puolitoista vuotta ensimmäisen sairaanhoitajan tapaamisen jälkeen.
YTHS:n hoidettavien opiskelijoiden määrä tuplaantuu
YTHS:n osaaminen on pääsääntöisesti juuri lievien ja keskivaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoitamisessa. Vaikeiden häiriöiden hoidossa tarvitaan usein pidempiaikaisia hoitomuotoja, jolloin opiskelija ohjataan Emilian tavoin jatkohoitoon julkiselle puolelle.
Kelan pidempikestoiseen kuntoutuspsykoterapiaan ohjattiin vuonna 2018 noin 3 000 opiskelijaa.
Eduskunta päätti alkuvuodesta, että ammattikorkeakoulujen opiskelijat pääsevät YTHS:n palveluiden piiriin 1. tammikuuta 2021. Vaikka laajennus nähdään YTHS:llä pääasiassa hyvänä asiana, mielenterveyspalveluiden riittävyys herättää kysymyksiä: Mistä saadaan lisää resursseja, kun asiakasmäärä kaksinkertaistuu?
– Silloin hoidettava opiskelijamäärä kaksinkertaistuu yhdessä yössä. Mutta ei meidän heitä onneksi nykyisillä resursseilla tarvitse hoitaa, vaan saamme resursseja paljon lisää, Metsäniemi vakuuttaa.
Metsäniemen mukaan opiskelijoiden mielenterveys on yksi YTHS:n keskeisimmistä aiheista ja palveluiden saatavuutta pyritään parantamaan jatkossakin.
– Se ei aina tarkoita, että jokaisen pitäisi käydä pitkä reitti yleislääkärillä, psykologeilla, psykiatrilla ja sen jälkeen jonottaa terapiaan. Erityisesti matalan kynnyksen palveluissa hoito voi alkaa heti ensiarvion tekemisestä. Jotkut selviävät tosi vähällä tuella, itsehoidon apuvälineillä ja mobiiliterapioilla. Toiset tarvitsevat enemmän.
Mobiiliterapiaa masennuksen hoitoon
Metsäniemen mukaan tärkeintä olisi tunnistaa erilaiset hoidon tarpeet entistä paremmin ja pystyä tarjoamaan juuri oikeanlaista hoitoa mahdollisimman nopeasti. Yksi keino lievien ja keskivaikeiden tapauksien hoitoon on Metsäniemen mainitsema mobiiliterapia.
YTHS tekee parhaillaan kliinistä tutkimusta yhdessä digiklinikka Meru Healthin kanssa mobiiliterapian käytöstä opiskelijoiden masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidossa. Satunnaistetun verrokkikontrolloidun tutkimuksen tavoitteena on, että mobiiliohjelma voitaisiin ottaa laajempaan käyttöön opiskelijoiden masennuksen hoidossa ja näin myös hoitoon pääsy nopeutuisi.
Mobiilihoito-ohjelma kestää 12 viikkoa ja alkaa oitis yleislääkärin lähetteestä. Terapiaohjelma sisältää reaaliaikaisen digitaalisen yhteyden terapeuttiin ja anonyymin vertaistukiryhmän. Ohjelman aikana tehdään mindfulnessiin ja kognitiiviseen psykoterapiaan perustuvia harjoituksia itsenäisesti lähes päivittäin. Opiskelijat saavat pitää sovelluksen harjoitteet myös hoitojakson jälkeen. Näin hoito voi jatkua itseohjautuvasti esimerkiksi opintojen päätyttyä.
Parhaillaan on menossa testausvaihe, jossa puolet opiskelijoista testaa mobiiliterapiaa ja puolet perinteistä kasvotusten tapahtuvaa terapiamuotoa. Vaikka tutkimus ei ole vielä valmis, ensimmäiset tulokset vaikuttavat Metsäniemen mukaan lupaavilta.
– Tämähän on ihan mullistavaa, koska silloin yksi terapeutti tai mielenterveyden työntekijä voi hoitaa isomman määrän potilaita kerralla. Silti opiskelijat tuntevat saavansa apua paljon nopeammin ja paljon tiiviimmin kuin perinteisesti, kun tullaan kerran viikon välein tai kahden viikon välein käymään juhlallisesti vastaanotolla.
Lisäksi YTHS:llä on käytössä erilaisia etävastaanoton toimintamuotoja, joista opiskelija voi valita itselleen parhaiten sopivan vaihtoehdon. Etävastaanotot auttavat myös valtakunnallisen tarjonnan tasaamisessa eri paikkakunnille.
– Erityisen hyvin etävastaanottotyyppinen tai mobiiliterapia sopii juuri mielenterveyden käynteihin, joissa ei tarvitse koskettelemalla tutkia vaan vuorovaikutus on tärkeintä. Tämä vuorovaikutus pystytään etävälineilläkin toteuttamaan, Metsäniemi kertoo.
Terapia auttoi, lääkitys jatkuu
Emilia ei osaa selittää mekanismia sen taustalla, miksi terapia aikoinaan auttoi. Vuoden terapiassa käynnin jälkeen hän kuitenkin huomasi, että olo oli selkeästi muuttunut. Arkiset asiat sujuivat paremmin. Kaupassa käynti ei enää jännittänyt ja ihmisiin tutustuminen ei tuntunut enää niin kammottavalta.
Kelan tukeman kolmen vuoden hoitojakson päätyttyä Emilialla ei ollut varaa jatkaa terapiaa.
– Kun terapia päättyi, minulla oli viimeinen vuosi opintojani jäljellä. Kyllä se sujui. Valmistumiseni jälkeen jäin kuitenkin tyttömäksi ja kun työttömyys pitkittyi, mielenterveyteni alkoi rakoilla uudestaan.
Tällä hetkellä Emilia sanoo voivansa hyvin. Hän sai keväällä työkokeilupaikan.
– Se tunne, että on tekemistä ja teen jotain tärkeää arjessani, auttaa. Lisäksi teen vapaaehtoishommia eräässä mielenterveyteen liittyvässä projektissa. Se oli työttömyyteni aikana henkireikä, että pääsin viikoittain tai jopa useammin ihmisten pariin tekemään jotain, mikä tuntui tärkeältä.
Viimeisen YTHS:n terapialausunnon yhteydessä Emilia keskusteli psykiatrin kanssa SSRI-lääkityksen lopettamisesta hiljalleen – sitten, kun tulee tasaisempi elämänvaihe.
– Vieläkin odottelen sitä elämänvaihetta. Se ei ole vielä, mutta toivotaan parasta.
Vaikka mielenterveysongelmiin liittyvän stigman sanotaan vähentyneen, Emilia halusi esiintyä haastattelussa ilman sukunimeään leimautumisen välttämiseksi.
Lue seuraavaksi