Hännät heiluvat ja hätistelevät kärpäsiä pois. Vaaleanruskea lehmä nyhtää ruohoa suuhunsa. Äkkiä koko joukko alkaa liikkua kohti laitumen toista reunaa.
Etelä-Karjalassa Rautjärvellä simpeleläisen lypsykarjatilan laitumella käyskentelee noin 50 lypsylehmää. Maanviljelijä Helena Pesonen tuntee jokaisen lehmän nimeltä.
Tilan hoito on ollut hänen ja hänen miehensä vastuulla vuoden 2007 alusta lähtien. Lypsylehmien lisäksi Pesosilla on nuorta karjaa noin 50 eläintä. Sivunelinkeinona he pitävät lampaita.
Pesoset kokevat tekevänsä tärkeää työtä. Julkisessa keskustelussa maanviljelijät kuulevat kuitenkin yhä enemmän syytöksiä ja negatiivisia kommentteja, joissa viljelijöitä syytetään ilmastonmuutoksen lisäämisestä.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin mukaan esimerkiksi karjan tuottamat metaanipäästöt ovat kaksinkertaistuneet 50 vuodessa.
Maatalouden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 6,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Tilastokeskuksen mukaan maatalous voi kohta olla pahempi saastuttaja kuin energiateollisuus.
Trooppisia sademetsiä raivataan karjan laiduntilaksi ja eläinten lannassa oleva fosfori rehevöittää järviä.
Ja viimeksi lauantaina Yle uutisoi, että Suomi on parhaillaan uudistamassa ravitsemussuosituksia. Niissä tullaan entistä tiukemmin suosittelemaan lihansyönnin vähentämistä ilmastosyistä.
–Syytöksistä tulee voimaton olo. Haluaisin vain sulkeutua omaan pieneen kuplaani ja olla kuuntelematta, Helena Pesonen huokaa.
"Kuka tulee toimeen ilman ruokaa?"
Lappeenrantalainen Anni Kekki on auttanut reilun kahden vuoden ajan vaikeissa elämäntilanteissa olevia maanviljelijöitä.
Kaakkois-Suomen alueella toimiva Kekki on huomannut, että yksi uusimmista viljelijöille stressiä aiheuttavista asioista on ilmastonmuutoksen edistämistä koskevat syytökset.
– Syytökset aiheuttavat painetta ja stressiä niillekin viljelijöille, joilla ei vielä ole muita hankaluuksia.
Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melan Välitä viljelijästä -projektissa työskentelevän Kekin mukaan syytökset tuntuvat maanviljelijöistä pahalta, koska ne ovat ristiriidassa viljelijöiden työn arvostuksen kanssa.
Viljelijät itse kokevat Kekin mukaan tekevänsä tärkeää työtä.
– Toisaalta puhutaan, että lähiruokaa arvostetaan, ja yhtäaikaa syyllistetään, Kekki toteaa.
Maanviljelijä Helena Pesosen mielessä vilistävät ristiriidat.
– Kaikki tulevat toimeen ilman lentomatkailua, mutta kuka tulee toimeen ilman ruokaa. Punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää, mutta tilalle otetaan soija, joka tuodaan ulkomailta ja jonka viljelyn tieltä hakataan sademetsiä, Pesonen pohtii.
.
Kekin ja Pesosen mukaan ympäristöasiat kuitenkin kiinnostavat myös maanviljelijöitä.
– Jokainenhan näkee, että ilmasto on muuttunut. Sään ääriolosuhteita on joka toinen vuosi, ja se ei mene normaalin vaihtelun piikkiin. 20 vuotta sitten ei puhuttu Suomessa esimerkiksi maissinviljelystä karjan ruuaksi. Nyt se on varteenotettava vaihtoehto ainakin Etelä-Suomessa, Pesonen pohtii.
Voimistuva keskustelu
Suomen Luonnonsuojeluliiton viestintäpäällikkö Matti Nieminen ymmärtää hyvin, että aihe nostaa karvoja pystyyn.
– Usein maatalousyrittäjät ovat myös metsänomistajia, ja varsinkin hakkuukeskustelut käyvät nyt kuumina. Eettinen keskustelu haastaa viljelijöitä, mutta niin se haastaa kaikkia muitakin.
Nieminen ei sanoisi, että erityisesti maanviljelijät on nostettu tikunnokkaan. Niemisen mukaan ilmastoasioista on keskusteltu jo vuosia, mutta keskustelun sävy on voimistunut.
– Toivottavasti kuluttajat palkitsevat viljelijöiden kovan työn ja valitsevat kaupassa suomalaisia tuotteita.
Ilmaston hyväksi tehty konkreettisia asioita
Maatalouspiirit ovat Suomessa pienet. Syytökset ahdistavat maatalousyrittäjiä, vaikka ne eivät olisikaan henkilökohtaisia.
– Eräs viljelijä sanoi, että tänä aamuna tuli uutinen, että lehmistä tulee metaanipäästöjä ja nyt on koko päivä pilalla. Siinä menee herkästi puolustuskannalle, Anni Kekki toteaa.
Helena Pesonen on käsitellyt ahdistusta muiden viljelijöiden kanssa.
– Usein uusi tutkimustulos keskustellaan viljelijöiden kanssa läpi ja mietitään, olikohan se nyt ihan näin ja oliko näkökulma ihan oikea.
Pesosen tilalla on yritetty tehdä paljon konkreettisia asioita ilmaston hyväksi. He esimerkiksi kierrättävät kaiken mahdollisen.
– Kaikki kasvavat kasvit kuluttavat hiilidioksidia ja tuottavat happea, kuten meille jo alakoulussa opetetaan. Mitä enemmän saadaan viljeltyä hiilidioksidia sitovia kasveja, sitä parempi.
Helena Pesonen myös osallistuu syksyllä hiiliviljelykoulutukseen, jossa opetellaan hiilineutraalia viljelyä. Hänellä on myös mielessään paljon asioita, jotka hän haluaisi tulevaisuudessa toteuttaa.
– Olisi aivan mahtavaa, jos jokaisella maatilalla voisi olla oma biokaasulaitos. Biokaasulla voisivat ajaa autot ja traktorit. Haaveilen myös aurinkopaneeleista.
Aurinkopaneelien ja biokaasulaitoksen kustannukset ovat kuitenkin Pesosen mukaan tällä hetkellä vielä liian korkeat. Helena Pesosen mukaan ilmastonmuutos on tärkeä aihe ja siitä pitää puhua.
Pesonen silti toivoisi, että ilmastonmuutoskeskustelut olisivat monipuolisia.
– Haluaisin, että aiheesta keskusteltaisiin enemmän yhteisvastuullisesti. Jokainen voi kuitenkin tehdä jotain ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Lue myös:
Ilmastonmuutokselle on pakko tehdä jotain, mutta mitä se olisi – tarjolla vain ikäviä vastauksia
Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos