Nykyään peruskoulu pohjaa ajatukseen, että oppilas hankkii tietoa ja oivaltaa. Puhutaan myös itseohjautuvuudesta, jossa oppilas ottaa itse vastuuta omasta oppimisestaan.
Samalla myös koulut uudistuvat rakenteellisesti. Luokkahuoneet muuttuvat oppimisympäristöiksi, joissa perinteisen koululuokan raja hämärtyy.
Viimeksi viime viikolla Yle kertoi lappeenrantalaisesta Pontuksen alakoulusta. Siellä on yksi iso oppimistori, jossa neljän opettajan johdolla opiskelee noin 80 lasta.
Opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta on huolissaan siitä, miten oppilaat pystyvät näin isoissa ryhmissä oppimaan kaiken tarvittavan. Hän pohtii oppilaan oikeusturvan toteutumista.
Lehtola viittaa Suomen lakiin, jossa taataan kaikille yhdenvertaiset sivistykselliset oikeudet riippumatta siitä, missä tai millainen koulu on.
–Koulun pitää taata terve kasvu ja hyvä oppiminen jokaiselle oppilaalle. Opettajan velvollisuus on varmistaa, että tämä toteutuu, sanoo Lehtola.
Osa on ihan pihalla
Kari Lehtola on itse ollut opettajana 16 vuotta ja 14 viime vuotta aluehallintoviraston ylitarkastajana. Hän muistuttaa, että kaikki oppilaat eivät ole samanlaisia ja että alakoulun ja yläkoulun taitteessa lapset voivat olla hyvinkin erilaisessa kehitysvaiheessa.
Suurissa ryhmissä heikkotasoinen oppilas ei Lehtolan mukaan ole vahvoilla.
– Todennäköisesti tulee käymään niin, että osa oppilaista on ihan pihalla koko touhusta.
Lehtolan mielestä on aina erityisen ansiokasta, että opetusta kehitetään ja eri tapoja kokeillaan. Oppivelvollisuuskoulun pitää hänen mielestään kuitenkin tiedostaa vanhempien oikeus odottaa, että heidän lapsensa saa omassa lähikoulussaan ikäkautensa ja edellytyksensä mukaista laadukasta opetusta ja tarvittaessa oppimisen tukea.
– Siinä kokeilussa on upea, kunnianhimoinen lähtökohta. Mutta kokeilussa pitää olla tietoisia siitä, että nämä oppilaat ovat koekaniineja.
Numero koostuu monista tekijöistä
Lapselle ja vanhemmille merkityksellisin on usein numero, joka todistukseen on painettu.
Vanhemmilla voi edelleen olla käsitys, että todistuksen numero määräytyy kokeen perusteella. Nykymaailmassa asia ei enää ole näin, vaan todistuksen numero koostuu useista tekijöistä.
Lappeenrantalaisen Lappeen koulun rehtorin Ville Laivamaan mukaan arviointitietoa pitää kerätä koko kouluvuoden ajalta, ja sen pitää ennen kaikkea olla monipuolista.
– Sitä kautta opettajalle muodostuu käsitys oppilaan osaamisesta.
Laivamaa kertoo, että koulussa tehdään nykyisin paljon erilaisia esityksiä, esitelmiä ja tutkielmia. Näissä onnistuminen on myös yksi arvioinnin perusteista.
Perinteisiä kokeitakin on, mutta ei niin paljon kuin ennen. Laivamaan mukaan kokeilla muun muassa katsotaan, millä tasolla oppilas on ja missä asiassa hän vielä tarvitsisi lisäharjoitusta. Ne ovat ikään kuin työkaluja opettajalle.
Todistusten numeroa määräävien kokeiden aika on Laivamaan mukaan ohi, mikä on hänen mielestään selkeä parannus entisaikoihin verrattuna.
– Oppilas voi olla jännittäjätyyppi tai hänen voi olla vaikea ilmaista itseään kirjoittamalla. Perinteinen koe suosii sellaisia oppilaita, jotka pystyvät suoltamaan ulkoa opettelemansa asian koepaperille.
Samalla osaamisella voi saada eri numeron
Numeroarvioinnin ongelma on ylitarkastaja Kari Lehtolan mukaan se, että yhden numeron pitäisi kertoa monta asiaa.
Numero ilmaisee, mikä on lapsen oppimisen ja osaamisen taso suhteessa oppiaineen tavoitteisiin. Samaan aikaan numeron pitäisi kuitenkin ohjata oppimista ja olla kannustava.
– Tämä on juuri se ongelma, jossa numero samalla osaamisella voi olla hyvinkin erilainen. Joku opettaja antaa seiskan ja toinen ysin, sanoo Lehtola.
Lehtola kertoo, että Opetushallitus yrittää vielä tarkentaa arviointikriteerejä, jotta samanlaisella osaamisella tulisi kaikille samat numerot todistukseen.
– Tämä on tärkeä asia saada kuntoon. Jos numero riippuu siitä, kuka on sattunut opettamaan ja arvioimaan, on kyseessä laiton tilanne. Kaikkien lasten pitää olla oikeudellisesti yhdenvertaisessa asemassa.
Yhdenvertaisuus on tärkeä siksikin, että peruskoulun päättöarvosanoilla haetaan jatko-opintoihin. Silloin arvosanat tulisi olla yhdenmukaisin kriteerein annettu ja opetuksen on pitänyt olla sellaista, että kaikille taataan mahdollisuus yrittää päästä haluamaansa opiskelupaikkaan.
Lehtola kertoo nähneensä myös tapauksia, joissa opettaja on antanut liian hyviä numeroita näyttääkseen muille, että hänen opettamansa oppilaat menestyvät hyvin. Toisaalta opettaja saattaa haluata näyttaa erityisen vaativalta pedagogilta, jolta korkeita arvosanoja tippuu vain harvakseltaan.
– Silloin ollaan juuri siinä tilanteessa, että numerot kertovat osaamisesta eri tavalla.
Lehtola kannustaakin opettajia antamaan sekä numeron että sanallisen arvion. Silloin todistus olisi lähempänä totuutta.
OAJ: Koulujen välillä eroja
Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo totesi Ylen aiemmassa jutussa, että oppilasarvioinnissa on isojakin eroja koulujen välillä.
– Koulutuksen kansallisen arviointikeskuksen selvityksestä tiedetään, että esimerkiksi matematiikassa eri koulujen oppilaat ovat saaneet samalla osaamisella neljää eri numeroa, Salo selventää.
Hän muistuttaa, että uusi opetussuunnitelma on Suomen kouluissa vasta käyttöönottovaiheessa ja siihen on mahdollista tehdä paikallisia viilauksia sitä mukaan, kun opettajat huomaavat muutokset tarpeellisiksi. Useita luokkia yhdistävän opetuksen onnistumisessa ratkaisevin tekijä on Salon mukaan opettajien lukumäärä.
– Suomessa kouluilla on paljon paikallista autonomiaa. Viime kädessä opettaja päättää, mitä pedagogiikkaa ryhmässä harjoitetaan, Salo sanoo.
Vitonen ei voi olla yllätys
Yleisesti todistuksen numeroiden ei pitäisi olla lapsille kovin suuria yllätyksiä, vaan lukukauden aikana pitäisi olla selvillä, millä tasolla lapsi on. Kari Lehtola ei esimerkiksi usko, että oppilaan numero voisi äkkiä tipahtaa esimerkiksi kolmella numerolla.
– Kyllä se on äärimmäisen harvinaista. Silloin on tapahtunut jotain omituista.
Lehtola kertoo, että lukuvuoden aikana oppilaan vanhemmille kerrotaan, jos oppiminen on jostain syystä mennyt alaspäin. Näin hänen mukaansa pääsääntöisesti tapahtuukin. Huono numero ei voi tulla yllätyksenä kotiin.
Samaa mieltä on myös lappeenrantalaisen Lappeen koulun rehtori Ville Laivamaa.
– Jos numero tulee täytenä yllätyksenä lapselle tai huoltajalle, niin jotain on mennyt pieleen. Lapsen pitää tietää, missä mennään.
Laivamaa myös muistuttaa myös inhimillisyydestä. Numeron antaa opettaja, joka omasta näkökulmastaan joutuu arvosanan antamaan.
Oppimisen ilon herättäjä
Pelkästään opettajan vastuulle oppimista ei voi kaataa, mutta suuri merkitys sillä Lehtolan mielestä on. Opettajan tulee herättää oppilaassa mielenkiinto oppimista kohtaan ja saada oppilas innostumaan uuden oppimisesta.
– Opettajan perustehtävä ei ole opettaminen, vaan hyvän oppimisen ja terveen kasvun edistäminen. Opettaminen on yksi tärkeä työkalu perustehtävän suorittamisessa, sanoo opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta.
Parhaimmillaan oppiminen luo oppimisen ilon. Se puolestaan johtaa toivottavasti siihen, että lapsi haluaa oppia lisää ja enemmän. Oppimisen pitäisi Lehtolan mielestä olla iloinen tapahtuma.
– Jokainen aikuinen tietää vaikka oman harrastuksensa kautta, että halu oppia pistää harjoittelemaan ja kun oppii, niin kokee puhdasta oppimisen riemua. Uuden oppiminen alkaa koukuttaa.
Yle pyysi tähän juttuun haastattelua myös Pontuksen koulusta Lappeenrannassa, mutta koulun rehtori ei halunnut kommentoida asiaa.