Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Pesäkarhut hakee tutusta pudotuspelivastustajasta revanssia – porilaisten peli-ilo ja rohkeus löytyivät henkisestä valmennuksesta

Porin Pesäkarhujen kapteeni Susanna Puisto uskoo, että välieräsarjasta Manse PP:tä vastaan tulee tasainen.

Susanna Puisto
Kuva: Tomi Natri / AOP
Antti Yli-Saunamäki
Avaa Yle-sovelluksessa

Naisten Superpesiksen välieräsarjasta löytyvät jälleen toisilleen tutut pudotuspeliparit. Runkosarjan suvereenisti voittanut Porin Pesäkarhut pääsee hakemaan Manse PP:tä vastaan revanssia kahden edellisvuoden kirpeille välierä- sekä finaalitappiolleen.

Pesäkarhujen kapteenille sekä ykköstykille Susanna Puistolle Manse sopii vastustajana erittäin hyvin.

– Siistiä päästä pelaamaan juuri Mansea vastaan. Sen verran tarkassa muistissa on kahden edellisvuoden pudotuspelitappiot, joten ylimääräistä energiaa ei tarvitse etsiä, Puisto sanoo.

Tamperelaisseura pysäytti Pesäkarhujen mestaruustoiveet vuonna 2017 finaalitappioon ja viime vuonna välieriin.

– Vaikka Manse ei nyt olekaan pelannut tällä kaudella välttämättä niin hyvin kuin odotettu, niin uskon, että tulossa on tasainen välieräsarja.

– Toisaalta ollaan nyt neljästi Manse tänä kesänä voitettu, niin en näe syitä, miksi alkaisimme yhtäkkiä pelejä myöskään häviämään. Varsinkin ulkopeli on kehittynyt joukkueella tänä vuonna paljon.

Viime kauden hopeajoukkue Manse PP:n kesä on ollut paikoin hankala. Joukkue jäi runkosarjassa viidenneksi, mutta kellisti puolivälierissä Seinäjoen Maila-Jussit melko vaivattomasti otteluvoitoin 3–1.

– Tampereella on nopea ja vaarallinen ykköskärki Henna Peltokangas ja Ida Lähde, jotka on saatava kiinni. Lisäksi jokeripelaaja Susanna Kylä-Kause on ollut tosi hyvä omissa vaihtotilanteissaan. Lisäksi omassa sisäpelissä pitää olla tarkkana Senni Sallisen kanssa, joka on hyvä lukkari.

Henkinen valmennus tuonut rauhallisuutta

Porin Pesäkarhut lukeutuu naisten Superpesiksen suurseuroihin ja kestomenestyjiin. Vaikka 2000-luvulla seura on juhlinut viittätoista SM-mitalia, on mestaruus karttanut Pesäkarhuja, sillä vain kertaalleen (vuonna 2002) joukkue on päässyt juhlimaan seurahistoriassaan Suomen mestaruutta.

Viime kesä vesittyi Porissa loukkaantumissotkuihin. Esimerkiksi lukkarin tontilla kävi nostelemassa seitsemän eri pelaajaa ja kokoonpanossa kauden aikana peräti 22. Tälle kaudelle seurassa oli tehty kotiläksyt, ja joukkueessa panostettiin fysiikkavalmennukseen sekä huoltavaan harjoitteluun. Fysiikkavalmennuksen painopisteitä on muutettu ja huoltavia harjoituksia tehdään ohjatusti fysioterapeuttien opeilla.

Useammalla aikaisemmalla kaudella Pesäkarhut on materiaalin puolesta ollut mestaruusainesta. Syystä tai toisesta porilaiset eivät ole aikaisempina vuosina pystyneet ulosmittaamaan joukkueen potentiaalia ja parastaan syksyn peleissä.

Merkittävänä muutoksena Puisto haluaa nostaa syksyllä joukkueen valmennustiimiin tulleen henkisen valmentajan Katja Pasasen.

– Olemme löytäneet omaan tekemiseen tietyntyyppisen rentouden ja omanlaisen tavan suhtautua asioihin. Aikaisempina vuosina peli-ilon puute ja paineet ovat näkyneet suorittamisessa ja samalla pelirohkeus on puuttunut. Nyt ollaan osattu pitää hauskaa ja uskallettu suorittaa tässä hetkessä. Tämän myötä jokaisen pelaajan itseluottamus ja samalla luottamus pelikaveriin on kasvanut.

– Katja on auttanut meitä varsinkin yksilötasolla aivan valtavasti. Samalla hän on tuonut meille ajattelutavan muutoksen. Ennen kuvittelimme, että syksyisin pitää olla periksiantamaton ja kova. Nyt fiilis on sellainen, että lähdemme nauttimaan pesäpallon pelaamisesta eikä niinkään oteta stressiä turhista asioista. Jopa Sami (pelinjohtaja Österlund) on nykyään paljon rennompi ja pystyy menemään asioissa eteenpäin, Puisto naurahtaa.

Puisto myöntää, että aikaisempina vuosina tietyntyyppinen rentous on puuttunut joukkueen pelaamisesta ratkaisuhetkillä.

– Mitä hauskaa siinä on, jos vaikka voittaa, mutta ei osaa nauttia siitä? Pesis on ja pitää olla ennen kaikkea kivaa ja sen pitää näkyä meistä jokaisesta. Se ei edelleenkään poista sitä, että asioista puhutaan ja pelillisistä asioista pitää olla kriittinen niin itselle, kuin myös joukkueen sisällä.

Mainiosti sujunut kesä ja hyvä ilmapiiri ovat nostanut myös pelaajan omaa motivaatiota ja ura on tällä tietoa saamassa jatkoa.

– Voitetaan mestaruus tai ei, niin en minä mihinkään ajatellut lopettaa. Miksi minä niin tekisin? Pelaaminen on kivaa ja olen pysynyt suhteellisen ehjänä. Eipä tässä elämässä ole muuallekaan kiire.

Lue myös:

Lapuan Janette Lepistö ylsi viidennen kerran peräkkäin Superpesiksen lyöjäkuningattareksi, Porin Susanna Puisto jäi jälleen kakkoseksi – "Kaljakatsomo yritti psyykata"

Viimein kotivoitto! Manse PP viimeisen sisävuoron juoksujuhlilla Naisten Superpesiksen välieriin

Pesäpalloseura Manse PP:n tarina on turhan tuttu suomalaisesta urheilusta: buumi ja toiveet kasvusta johtivat yt-neuvotteluihin ja toiminnanjohtajan irtisanomiseen

Suosittelemme sinulle