Koulukeskustelu on käynyt kuumana jo reilun viikon ajan. Uuteen opetussuunnitelmaan ja uudenlaisiin kouluihin kohdistuva kritiikki ei tullut yllätyksenä kasvatustieteen professoreille.
– Ei todellakaan. Olen toivonut sitä, toteaa kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä yksmalkaan.
Kritiikki on kohdistunut muun muassa oppilaiden itseohjautuvuuteen. Uusikylän mielestä uusissa kouluissa on menty liian pitkälle itseohjautuvuudessa ja oppimaan oppimisessa.
– Se on selvää, että oppilaiden pitää olla oma-aloitteisia ja oppia itsenäisiksi, mutta tässä on nyt menty överiksi. Oppilaille annetaan nyt enemmän vastuuta kuin he pystyvät kantamaan, sanoo Kari Uusikylä.
Liikaa paineita?
Samoilla linjoilla on myös Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala.
– Pitää muistaa, että lapset ovat lapsia. Heillä on meneillään valtavasti kehitystä, joka liittyy maailman hahmottamiseen. Lapsen harteille ei saa sysätä liikaa oppimisen painetta ja vastuunottoa, Hakala sanoo.
Aikuiskouluttajana toimiva Hakala kertoo nähneensä äärimmäisen harvoin aikuisiakaan oppijoita, jotka olisivat itseohjautuvia.
– Ihminen on pohjimmiltaan aika laiska olento. Jos hän huomaa, että jossain on aita matalalla, niin sieltä mennään.
Lapsi tarvitsee turvaa
Kari Uusikylän mukaan itseohjautuvuus sopii vain pienelle joukolle oppilaita. Hänellä on selkeä linja, mitä lapsi tarvitsee: turvallisuuden tunnetta.
– Pysyvät rakenteet, pysyvät opettajat, jotka välittävät ja tuntevat oppilaan ja hyvät kaverit. Näiden päälle voidaan rakentaa opetussuunnitelman ajatuksia kuten itseohjautuvuutta ja ilmiöitä, sanoo Uusikylä.
Yle Uutiset kertoi toissa viikolla Lappeenrannassa sijaitsevasta Pontuksen koulusta. Neljä perhettä on valittanut koulun opetusmetodeista Itä-Suomen aluehallintovirastoon.
Vikaan on Uusikylän mielestä menty siinä, ettei enää puhuta opettamisesta vaan oppimisesta.
– Enää ei saa kertoa Kekkosesta vaan pitää sanoa oppilaille, että menkää ja ottakaa selvää kuka on Kekkonen ja katsokaa netistä, tuhahtaa Uusikylä.
Kritiikistä huolimatta emeritusprofessori Kari Uusikylä pitää uutta opetussuunnitelmaa hyvänä.
– Kyse ei ole opetussuunnitelman huonoudesta vaan siitä, miten sitä on tulkittu. Suunnitelmasta on otettu muutama kohta ja niitä on ruvettu rummuttamaan, sanoo Uusikylä viitaten ilmiökeskeisyyteen ja itseohjautuvuuteen.
Arviointitavan muutos hyvä asia
Myös Juha T. Hakala löytää opetussuunnitelmasta paljon hyvää. Yksi niistä on ilmiölähtöisyys. Hän ei kuitenkaan pidä sitä uutena ja vallankumouksellisena ajatuksena.
– Lähtökohtana on ollut, että koulumaailman pitäisi heijastaa koulumaailman ulkopuolella olevaa elämää. Tällaisia ajatuksia on esitetty suomalaisessa koululaitoksessa jo 1930-luvulla. Samantyyppisiä ajatuksia pulpahtelee pintaan uusilla käsitteillä, kuvailee Hakala.
Arviointitavan muutos on Hakalan mukaan toinen hyvä asia uudessa opetussuunnitelmassa. Hänen mielestään on hyvä, että lähtökohta arvioinnissa on oppilaan hyvissä ja positiivisissa puolissa.
– Perinteisesti meillä on arviointi lähtenyt siitä, että osoitetaan kehittämisen kohteita. Nyt uuden opetussuunnitelman hengessä puolestaan lähdetään positiivisen kautta, että mikä on mennyt loistavasti ja hienosti, kertoo Juha T. Hakala.
Positiivisen kautta annettu palaute auttaa Hakalan mukaan lasta itseään, vanhempia ja koulua huomaamaan persoonan vahvuudet.
Risuja avoimille solukouluille
Opetuksen lisäksi kasvatustieteen professorit Uusikylä ja Hakala kritisoivat uusia koulurakennuksia, joissa ei ole luokkatiloja.
– Meillä on pikkuisen liikaa hötkähdetty avoimiin oppimisympäristöihin, sanoo Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Hakala.
Hakala muistuttaa, että oppilaiden joukossa on paljon erilaisia lapsia. Osa oppilaista tarvitsisi ympärilleen rauhaa, jota uudet koulut eivät välttämättä suo.
– Ajatellaan, että suihkuverhotyyppiset tilanjakajat toimisivat. Eivät ne vain toimi. Meillä alkaa olla parsipihattokouluja. Siellä ollaan kuin naudat konsanaan, huokaisee Hakala.
Hän viittaa isoihin soluihin, joissa oppilaita voi olla 80–90.
Kari Uusikylän mukaan uusia kouluja tehtäessä on menty liian pitkälle.
– On hirvittävän hienot koulut, joita mainostetaan, ettei siellä ole seiniä, pulpetteja eikä vakituisia työtiloja. Siinä on käsitetty väärin, mitä on oppilaskeskeisyys ja yhteistoiminnallisuus.
Opettajat saavat soveltaa vapaasti uutta opetussuunnitelmaa
Haastatellut professorit painottavat opettajien ammattitaitoa uuden opetussuunnitelman soveltamisessa. Hakalan mukaan opettajat ovat maltillista väkeä ja ottaneet opetussuunnitelman hallitusti käyttöön.
OAJ:n kehittämispäällikkö Jaakko Salo muistutti Ylen aiemmassa jutussa, että uusi opetussuunnitelma on vasta käyttöönottovaiheessa. Siihen on Salon mukaan mahdollista tehdä paikallisia viilauksia sitä mukaa, kun opettajat huomaavat muutokset tarpeellisiksi.
Miten Suomessa voi olla vapaa linja, että opettaja saa soveltaa uutta opetussuunnitelmaa miten parhaaksi näkee?
– Sitä voidaan tulkita hyvinkin monella tavalla. Paikallinen opetussuunnitelma tarkentaa valtakunnallisen opetussuunnitelman sanoman, kertoo kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala Jyväskylän yliopistosta.
Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Tuula Keinonen näkee hyvänä juuri sen, että opettajat voivat hyvinkin vapaasti soveltaa opetussuunnitelmaa.
– Niinhän se aina on ollut. Ainakin kerran on kokeiltu täsmällisempää opetussuunnitelmaa, mutta ei se ollut sen parempi ratkaisu. Parempi antaa vähän väljyyttä, sanoo Keinonen.
Väljyyttä opetussuunnitelman soveltamisessa Keinonen perustelee sillä, että kouluissa on monenlaisia opettajia.
– Eivät kaikki opettajat ole samanlaisia. Olisi hankalaa, jos olisi tarkkaan sanottu miten pitää opettaa eikä se istuisi opettajan tapaan opettaa, pohtii Keinonen.
Ei suurta eroa vanhaan
Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Tuula Keinonen pitää uutta opetussuunnitelmaa muiltakin osin hyvänä. Hänen mielestään se ei eroa paljonkaan edellisestä opetussuunnitelmasta.
– Nyt on ehkä mediassa nostettu esiin, että uusi opetussuunnitelma on entistä vapaampi. Vapaus oli aiemmassa opetussuunnitelmassakin. Nyt ehkä on selvemmin sanottu asiat, jotka olivat jo olemassa, sanoo Keinonen.
Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala muistuttaa, että kaikki opetussuunnitelmat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Nyt muutos on ollut suurin.
Hän vertaa vanhoja opetussuunnitelmien muutoksia vanhan auton korjaukseen. Nyt auto on vaihdettu kokonaan uuteen.
– Viimeisin opetussuunnitelma on hyppäys toisentyyppiseen ajatteluun, kun painotetaan toiminnallisuutta, ilmiöpohjaisuutta ja digiharppausta, Hakala kuvailee.
Voit keskustella aiheesta klo 22.00 saakka.