Se lähti liikkeelle sähköpostista. Samuli Virtanen oli valmistunut muutama vuosi aiemmin Helsingin yliopistosta kielenkääntäjäksi ja hänellä oli "villi haave" työskennellä perussuomalaisten silloiselle puheenjohtajalle Timo Soinille.
– Ajatus ei jättänyt minua rauhaan. Totesin, ettei Soini tule hakemaan minua kotoa, vaan minun pitää olla asiassa aloitteellinen.
Virtanen lähetti sähköpostia Soinille, joka työskenteli siinä vaiheessa Euroopan parlamentissa. Puheenjohtaja vastasi, ettei puolueessa ole pestejä auki juuri sillä hetkellä.
Eduskuntavaalit pidettäisiin kuitenkin keväällä 2011, jolloin Virtasen kannattaisi olla uudelleen yhteydessä Soiniin.
Vaalien tulos oli iso jytky paitsi perussuomalaisille, myös Virtaselle. Perussuomalaiset sai vaaleissa 34 lisäpaikkaa, minkä seurauksena puolue alkoi nopeasti vahvistaa organisaatiotaan.
Siitä alkoi Virtasen rakettimainen urakehitys puoluekoneistossa. Virtanen nousi ensin eduskunta-avustajaksi, sitten eduskuntaryhmän kansainvälisten asioiden sihteeriksi ja lopulta puolueen ykkösavustajaksi, valtiosihteeriksi, kun puolue nousi kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen.
– Perussuomalaisilla ei ollut tuolloin etujärjestöissä tai kolmannella sektorilla poolia, joista erityisavustajia tai valtiosihteereitä olisi voinut rekrytoida, Virtanen sanoo.
Hän jäi avustajaksi senkin jälkeen, kun perussuomalaiset kesällä 2017 hajosi. Puolue vaihtui siniseen tulevaisuuteen.
Yle selvitti erityisavustajien urakehityksen
Valtiosihteerien ja erityisavustajien ympärillä on riittänyt puhetta. Merkittävin yhteiskunnallinen keskustelu avustajien ympärillä on käyty pyöröoviongelmasta.
Tällä on viitattu keskeisten avustajien siirtymiseen joko yritysten, etujärjestöjen tai viestintätoimistojen lobbaajiksi, jolloin heidän on pelätty vievän hallituksen sisäpiiritietoa yrityksiin. Esimerkiksi sote-uudistuksen toteuttamiseen liittyvistä tiedoista on voinut olla hyötyä monelle yritykselle.
Yle selvitti, minne viime kauden lopussa Juha Sipilän (kesk.) hallitukselle työskennelleet valtiosihteerit ja erityisavustajat ovat menneet hallituskauden jälkeen.
Suurin osa avustajista jatkoi tavalla toisella puolueen leivissä. Osa keskustalaisista erityisavustajista jatkoi tehtäviään uudessa hallituksessa ja osa palkattiin suoraan puolueiden työntekijöiksi.
Lobbaustoimintaan puolestaan siirtyi kahdeksan ihmistä. Eri etujärjestöihin lobbareiksi palkattiin neljä ihmistä, ja toiset neljä ihmistä siirtyi harjoittamaan edunvalvontaa suoraan yritysten palkkalistoille.
Yllättävän iso joukko avustajista on vailla töitä. Joka neljäs entinen avustaja joko etsii töitä, suorittaa opintojaan loppuun tai on siirtynyt hoitamaan kotiin lapsiaan.
Yksi näistä on Virtanen, joka siirtyi perhevapaalle ja ryhtyi hoitamaan lapsiaan "neljän rankan vuoden jälkeen".
– Minulla on kaksi pientä lasta, joista ensimmäinen syntyi hallitusneuvotteluiden aikana. Nyt on ollut hyvä aika hieman levähtää ja tutustua jälkikasvuun.
Ylen selvityksestä käy ilmi, että yllättävän moni nimenomaan perussuomalaisten ja myöhemmin sinisten riveistä rekrytoitu erityisavustaja etsii yhä töitä tai on jättänyt poliittisen vaikuttamisen taakseen.
Tampereen yliopiston professori Ilkka Ruostetsaari pitää tilannetta ymmärrettävänä.
– Uskon, että puolueiden välillä on eroja. Sinisethän käytännössä putosivat poliittiselta kartalta. Koska sinisiä ei enää puolueena ole, niin erityisavustajilla ei ole niin paljon käyttöä tänä päivänä.
Ruostetsaari perustelee näkemystään sillä, että eri etujärjestöt ja vaikuttajaviestintäyritykset palkkaavat usein tietyn puolueen jäseniä pitämään yhteyttä oman puolueensa päättäjiin.
Lobbarin pitää tuntea oikeat henkilöt, joihin eri asioissa pitää vaikuttaa. Ja toisaalta tunnistaa hetket, jolloin oma viesti pitää saada päättäjien korviin. Tiedot tuoreista uudistuksista vanhenevat Ruostetsaaren mukaan nopeasti.
Virtanen on alkanut viikko sitten etsiä uutta työpaikkaa. Hän toivoo, että voisi käyttää kertynyttä osaamistaan ja verkostojaan hyödyksi tulevassa työssään.
– Toivoisin, ettei olisi niin tärkeää, minkä puolueen ministeriryhmässä on toiminut. Toivottavasti keskeisempää olisi se, että on ollut keskeisissä paikoissa mukana.
Yhteen asiaan puolue kuitenkin vaikuttaa. Siniset erityisavustajat eivät voi palata takaisin puolueen leipiin, sillä se kutistui lähes olemattomaksi eduskuntavaalien jälkeen.
Erityisavustajat otsikoissa
Antti Rinteen (sd.) hallituksen aikana ei ole vielä ehditty kohista avustajien siirtymisestä muihin tehtäviin, koska se on ollut vallassa vasta kolme kuukautta.
Sen sijaan otsikoihin on päätynyt avustajien määrä. Rinteen hallitus kasvatti avustajien määrää reilusti verrattuna Sipilän hallitukseen.
Nykyministereillä on yhteensä 83 avustajaa, kun taas Sipilän hallituksella oli viime vuoden vuodenvaihteessa 47 avustajaa.
Ylen selvityksestä huomaa, että Rinteen hallitukseen avustajia on tullut eniten puolueen palkkalistoilta, julkiselta sektorilta ja työntekijäjärjestöistä.
Tässä on yksi keskeinen ero Sipilän ja Rinteen hallituksien välillä. Sipilän hallituksesta on menty enemmän työnantajajärjestöihin ja yritysten edunvalvontaan töihin, kun taas Rinteen hallituksessa työntekijäjärjestöt ovat hyvin edustettuina.
Yksi Rinteen hallituksen erityisavustajista on Jenni Karjalainen, joka tuli työministeri Timo Harakan (sd.) erityisavustajaksi Insinööriliitosta.
– Pääministeri ja valtiosihteerit ovat perustelleet meille määrän kasvattamista kahdella syyllä. Ensinnäkin päätökset eivät saa jää tekemättä sen takia, ettei ministeri tai hänen esikuntansa ehdi linjata asioita. Toiseksi tarkoituksena ei ole tappaa ketään työnteolla, Karjalainen sanoo.
Sipilän hallituksen kaudella otsikoihin nousivat paitsi ministereiden mutta myös virkamiesten jaksaminen. Ministerit Jari Lindström (sin.) ja Juha Rehula (kesk.) kertoivat avoimesti julkisuudessa työuupumuksestaan.
Myös eri ministeriöiden erityisavustajat kertoivat viime kaudella taustakeskusteluissa kovasta rasituksesta.
Erityisavustajien vähentämisen taustalla oli Sipilän vaalilupaus. Sipilä linjasi ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja, että hallitus voisi pärjätä 12 ministerillä.
Lopulta Sipilän hallitus aloitti 14 ministerillä ja 35 avustajalla, mutta heidän määräänsä lisättiin loppukaudesta.
Katainen kaksinkertaisti avustajien määrän
Sipilä käänsi pitkään kestäneen kehityksen suuntaa. Pääministerille palkattiin ensimmäinen poliittinen sihteeri 1930-luvulla ja 1970-luvulla määrät alkoivat vähitellen kasvaa.
Edellinen iso loikka määrissä nähtiin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen aikana, jolloin määrä kaksinkertaistui 48 avustajaan.
Avustajien määrän kasvattamista on perusteltu sillä, että poliittiset kysymykset ovat muuttuneet entistä vaikeammiksi ja ne ovat pirstaloituneet yhä hienosyisemmiksi erikoiskysymyksiksi.
Toisaalta taustalla on ollut myös komiteatyöskentelyn loppuminen. Isot yhteiskunnalliset uudistukset vietiin läpi vielä 1980-luvulla komiteoissa, joissa eri puolueet, etujärjestöt, tutkijat ja virkamiehet olivat laajasti edustettuina.
Komiteatyön sisälle oli siis rakennettu poliittinen ohjaus, jota erityisavustajat nyt harjoittavat ministeriöissä ministerinsä antamalla mandaatilla.
Politiikka on myös nopeutunut, mikä on tarkoittanut ministerin avun tarpeen nousua.
Perusteluiden lisäksi avustajajärjestelmää kohtaan on myös esitetty kritiikkiä.
Työntekijäliitosta erityisavustajaksi
Erityisavustajien taustat ovat herättäneet arvostelua. Useat avustajat tulevat töihin muun muassa työmarkkinajärjestöistä, mikä on synnyttänyt epäluuloa eri eturyhmien liiallisiin vaikutusmahdollisuuksiin valtion hallinnossa.
Karjalainen tuli Harakan avustajaksi palkansaajien edunvalvontajärjestöstä, jossa hän työskenteli johtavana asiantuntijana. Karjalainen pitää itseään enemmän työmarkkina- kuin ammattiyhdistysosaajana.
– Minun järjestötaustani tarkoittaa sitä, että tunnen palkansaaja- ja työnantajapuolen näkökulmat. Nyt, kun olen tässä, hoidan Suomen asioita hallitusohjelman mukaisesti.
Karjalaisen mukaan lopulta kyse on ertyisavustajan rehellisyydestä ja moraalista, säilyttääkö hän riippumattomuuden suhteessa entisiin työnantajiin.
Yksi erityisavustajan vallankäytön tapa liittyy portinvartijan rooliin, jossa avustaja suodattaa ministerille tietoa ja vaikuttaa siihen, keitä ministerit tapaavat.
Avustajan vallankäyttö tosin perustuu ministerin luottamukseen ja luottamuksen voi menettää yleensä vain kerran.
Professori Ruostetsaari ei pidä suurena ongelmana sitä, että erityisavustajien taustoissa näkyy kulloisenkin hallituksen kokoonpano.
– Pidän sitä positiivisena asiana, että ministereiden avuksi hankitaan asiantuntevaa henkilöstöä. Esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeestä tai elinkeinoelämästä voidaan tuoda asiantuntemusta ministeriön esikuntaan.
Lue lisää: