Pitkä kukkavana kurottaa maanrajassa ruusukkeena kasvavien pyöreäkärkisten lehtien keskeltä. Lehdissä on punaisia pisarakärkisiä, tahmeita karvoja. Niillä rämeiden ja nevojen lihansyöjäkasvi, kihokki, pyydystää hyönteisiä.
Erikoisen näköisen kasvin parantaviin voimiin uskottiin jo vuosisatoja sitten – ja uskotaan edelleen.
Pohjois-Suomesta on vuoden 2019 satoa kuljetettu jo tuoreena ja pakastettuna Sveitsiin, Ranskaan ja Saksaan. Pääostaja on sveitsiläinen Bioforce AG, jonka toiminimi Suomessa on Vogel Oy.
Loput kihokeista pakataan Oulusta matkaan syyskuussa.
Kaikki menee, mitä jaksetaan poimia
Kotimainen teollisuus ei ole kovinkaan kiinnostunut suokasvista, mutta Keski-Euroopassa kihokki on lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-ainetta.
– 900:lle poimitulle kilolle löytyi heti ostajat. Meidän valtteinamme on puhdas luonto, pitkä valo ja hyvä laatu, hehkuttaa toiminnanjohtaja Sirkka Vahtola Oulun 4H-yhdistyksestä.
Yhdistys on pyörittänyt kihokkibisnestä jo yli 40 vuotta. Kysyntä on ollut tarjontaa suurempaa koko ajan. Vahtola arvelee, että tuplamäärä menisi kevyesti kaupaksi.
Kihokkia käytetään kosmetiikan lisäksi ravintolisissä ja esimerkiksi yskän ja hengitysteiden hoitoon suunnatuissa homeopaattisissa tuotteissa.
Keskieurooppalainen yrttiteollisuus käyttää kuivattua kihokkia vuosittain parhaimmillaan jopa 20 tonnia. Valtaosa kerätään tropiikista Madagaskarista.
Pyöreälehtisen kihokin osuus on 1–3 tonnia ja se tulee pääasiassa Suomesta sekä Espanjasta, Ranskasta, Ruotsista ja Norjasta, ilmenee Luonnonvarakeskuksen SUOKAS-hankkeen myötä syntyneestä Kosteikkokasveista uusia elinkeinomahdollisuuksia-raportista.
LUKE selvitti vuosina 2015–2017 suomalaisten suokasvien uusia elinkeinomahdollisuuksia. Raportin mukaan Euroopassa kihokkia käytetään 200–300 rekisteröidyssä lääkinnällisessä valmisteessa, mutta Suomessa kihokkeja ei ole luokiteltu lääkekasveiksi.
Yhteen kiloon tarvitaan satoja kasveja
Vajaat 200 km Oulusta etelään, Keski-Pohjanmaalla Kaustisella, kihokkien kerääminen on vielä elokuun lopussa täydessä käynnissä.
– Lähdimme Oulun 4H-yhdistyksen organisoimaan keräykseen mukaan ensimmäistä kertaa, ja taidamme olla eteläisin mukana oleva porukka. Tällä alueella on paljon turvenevoja eli kihokkeja löytyy, kun vaan olisi poimijoita, kertoo toiminnanjohtaja Kaija Lackström Kaustisen 4H-yhdistyksestä.
Oulun ympäristössä kihokkipaikkoja varjellaan enemmän kuin marja- tai sienikätköjä. Tieto kulkee poimijasuvuilla sukupolvelta toiselle.
Kihokkikilosta maksetaan vuonna 2019 poimijalle 48 euroa. Ahkerimmat ovat pohjoisessa tienanneet tuhansia euroja.
Hinta kuulostaa paljolta, mutta kihokki on kevyt kasvi.
– Kiloon menee ostoskassillinen eli satoja. Todella hyvältä kasvupaikalta voi kuitenkin saada tunnissa kassin täyteen, Vahtola kertoo.
Oulun 4H:n toiminnanjohtaja vetoaa liikesalaisuuteen, eikä kerro paljonko kihokeista maksetaan Keski-Euroopassa.
Jonkinlaista suuntaviittaa antaa Luonnonvarakeskuksen raportti, jossa siteerataan vuonna 2016 tehtyä tutkimusta. Sen mukaan kilosta kuivattua kihokkia maksettiin 1000–1200 euroa, ja tuoreesta 80–120 euroa.
Paras keräysaika on heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Kädet on puhdistettava ennen poimintaa, astioiden on oltava elintarvikemuovia. Moni käyttää kertakäyttökäsineitä hygienian ja kasvin tahmaisuuden takia.
Sääskiä vastaan on suojauduttava vaatteilla, koska hyttysmyrkkyjen käyttö on ehdottomasti kielletty.
– Ostajat tutkivat laboratorioissaan kasvit todella tarkasti, ja sanomista tulee heti, jos kihokeista löytyy vähäisintäkään jäämää hyttysmyrkyistä, Vahtola kertoo.
Poimintareissun päätteeksi kasvit on saatava kotona heti viileään kellariin tai jääkaappiin.
Kerääjistä suuri pula
Kihokit ovat harvinaistuneet monissa Euroopan maissa suoympäristöjen vähentymisen myötä.
Harvenemista on tapahtunut myös Suomessa. Oulun seudulla 4H-yhdistys on laatinut kestävän keruun ohjeistuksen.
Kihokit kerätään nyppäisemällä 10–15 cm korkeasta kukkavanasta. Poimimiseen tarvitaan maanomistajan lupa, koska kasvi kerätään juurineen.
Jokaiselle kerättävälle neliömetrille on jätettävä 5–10 kihokkia kasvamaan ja siementämään seuraavaa vuotta varten. Kasveja saa myös poimia vain kerran kesässä samasta kasvupaikasta.
– Nykyään haasteena ovat myös sääolosuhteet. Kuumat ja kuivat kesät heikentävät ja vähentävät satoa, kertoo Sirkka Vahtola.
Oulun 4H-yhdistyksen alueella kihokkeja kerää satakunta poimijaa.
– Uusia kerääjiä tarvitaan ja varsinkin nuoria, koska osa poimijoista alkaa jo olla ikääntyneitä, Vahtola toteaa.