Poliittisten päätösten taustalla tapahtuu paljon sellaista, josta tavallisella tallaajalla ei ole mitään käsitystä. Taustalla häärivät myös lobbarit, joista säännöllisesti puhutaan, mutta joiden päällä häilyy silti salaperäisyyden verho. Ainakin joidenkin mielestä.
Kokosimme lobbauksesta eli vaikuttajaviestinnästä viisi pointtia, joiden jälkeen voit ymmärtää päätöksentekoa paremmin.
1. Lobbaaminen on olennainen osa poliittista päätöksentekoa
Lobbaaminen on poliittisiin päätöksiin vaikuttamista, tiivistää Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola. Se on olennainen osa päätöksentekoa, mutta ilman sitäkin päätöksiä syntyy.
Lobbaamisen kohteena voivat olla poliitikot tai virkamiehet. Usein lobbaamista tehdäänkin jo virkamiestasolla, sillä mitä aiemmassa vaiheessa lobataan, sitä tehokkaampaa se yleensä on.
Akatemiatutkija ja eurooppaoikeuden apulaisprofessori Emilia Korkea-aho kirjoittaa Valtiotieteellisen yhdistyksen Politiikasta-lehdessä, että elinvoimainen lobbaus on hyvinvoivan ja terveen demokratian merkki.
Kaikki lobbaus ei tapahdu Arkadianmäellä vaan helpommin lähestyttävää lobbausta voidaan tehdä esimerkiksi kuntapolitiikassa. Jos vanhempainyhdistys yrittää vaikuttaa asuinkuntaansa lakkautusuhan alla olevan koulun säilyttämiseksi, voidaan sitäkin kutsua lobbaukseksi.
2. Lobbareita on monenlaisia
Lobbausta tekevät monenlaiset henkilöt ja tahot. Kunnanjohtajan tehtäviin kuuluu lobata omaa kuntaansa. Maakuntaliitoissa on edunvalvontajohtajia, jotka lobbaavat maakunnan asioita. Ammattiyhdistykset lobbaavat, järjestöt ja muut yhdistykset voivat lobata.
Yrityksillä on henkilöitä, jotka ajavat yrityksensä asiaa. Sellainen on muun muassa lääkeyrityksen lobbari, joka kertoo Me Naisten haastattelussa tietävänsä, mistä naruista vetää.
Lisäksi on olemassa erilaisia viestintä- ja konsulttitoimistoja, joissa on niin sanottuja ammattilobbareita.
Lobbareina toimii jonkin verran entisiä poliitikkoja ja poliitikkojen erityisavustajia, jotka ovat vaihtaneet poliittisen uran lobbaamiseen. Heillä on kontakteja, jotka ulottuvat puolueiden sisälle, ja he käyttävät näitä apunaan, kun suunnittelevat lobbausstrategioita.
Tätä kutsutaan pyöröovi-ilmiöksi. Lobbaamisesta väitöskirjan tehnyt ja lobbarina itsekin toimiva Anders Blom on sitä mieltä, että se pitäisi pysäyttää. Runsaan vuoden takaisessa haastattelussa Blom kertoo kaipaavansa asiaan jonkinlaisia pelisääntöjä, ehkä palkallisia karenssiaikoja.
3. Lobbauksella erilaiset äänet pääsevät kuuluviin, mutta eivät aina kaikki
Lobbaus on hyvä osa päätöksentekoa, sillä siinä erilaiset äänet pääsevät päätöksenteon aikana kuuluviin. Siihen liittyy tosin myös lobbauksen mahdollinen epäkohta.
Ongelmia tulee, jos tietyt ryhmät jyräävät toisten yli. Jos esimerkiksi yrityksellä on rajattomasti rahaa käytettävissään, sen rooli päätöksenteossa voi korostua.
– Melkein puolet kontakteista tulevat virkamiehille elinkeinoelämän puolelta, mikä on todella paljon, sillä meillä on laaja kirjo kaikenlaisia erilaisia intressiryhmiä, professori Anu Kantola sanoo.
Kantola nostaa esimerkiksi sote-uudistuksen, jossa lobbareilla on ollut keskeinen rooli.
– Kun julkiselle sektorille aletaan tuoda yksityisiä toimijoita, puhutaan isoista rahoista. Silloin yritykset usein satsaavat lobbaamiseenkin perusteellisesti. Tällaisissa tapauksissa pitäisi pystyä kuulemaan myös muiden, esimerkiksi potilaiden ääniä, Kantola sanoo.
4. Läpinäkyvyys parantaisi lobbareiden mainetta
Lobbaamista ei tällä hetkellä valvota eikä siitä pidetä kirjaa. Ihmisten on siis käytännössä mahdotonta tietää, ketkä päätöksenteon taustalla vaikuttavat.
Eduskunnassa onkin jo jonkin aikaa puhuttu lobbarirekisterin perustamisesta, josta kansalaiset saisivat tietoa niistä toimijoista, jotka vaikuttavat päättäjiin ja päätöksentekoon. Päättäjät taas saisivat tarkempaa tietoa lobbarien rooleista.
Tällaista kannattaa myös professori Anu Kantola.
– Digitaalisuus tarjoaisi tähän mahdollisuuksia. Verkossa voisi olla esillä, ketkä ovat lobbareita ja mitkä heidän keskeiset tavoitteensa ovat. Silloin kaikki tietäisivät, ketkä pyrkivät vaikuttamaan.
5. Hyvä lobbari on sitkeä ja tuntee asiansa
Tunnin junaa Turun ja Helsingin väliin lobbaava Varsinais-Suomen liiton edunvalvontajohtaja Janne Virtanen kuvailee lobbausta vähän kuin myyntityöksi. Hän myy päättäjille Varsinais-Suomen elinkeinoelämälle ja asukkaille tärkeää asiaa.
Virtasen mielestä hyvä lobbari tuntee asiansa ja ymmärtää miten ja missä päätöksiä tehdään. Faktojen pitää olla kunnossa.
– Pitää tietää, mitä oman hankkeen suunnitteluun liittyy, mitä hyötyjä siitä saadaan, mikä on realistinen aikataulu, mistä voi saada EU-rahoitusta ja paljonko tarvitaan muuta rahoitusta.
Lisäksi tarvitaan tietysti hyviä kontakteja ja aimo annos periksiantamattomuutta. Tunnin junan lobbaaminen on Virtaselle tällä hetkellä käytännössä kokopäivätyö. Reissuja Eduskuntaan on tullut tämän vuoden aikana tehtyä jo kymmeniä, vaikka moni asia hoituu puhelimitsekin.
– Tämä on kuin pitkänmatkanjuoksu: harvoin tulee nopeita voittoja.
Lue lisää:
MOT: Lobbaamista ei Suomessa säädellä lainkaan
Väitöstutkimus: Taloudellinen eliitti saa sisäpiiritietoa, lobbaa lait ja hallitsee Suomea