Ydinvoima on ilmastonmuutoksen tuoman paineen takia jälleen esillä, ja suhteemme siihen on muutoksessa.
Ydinenergian ystäviä löytyy nyt jopa ympäristöliikkeestä, joka on perinteisesti suhtautunut aiheeseen varsin nihkeästi. Osa toivoo ydinvoimasta ilmastokriisin ratkaisijaa ja on pettyneitä siihen, miten ennakkoluuloisesti siihen suhtaudutaan. Ympäristöpiireistä löytyy yhä myös heitä, joille ydinvoima on vastenmielinen eikä ratkaise energiantarvettamme.
Tässä artikkelissa tarkastellaan väitteitä ydinvoiman vaikutuksesta ilmastokriisiin. Tekeekö ydinenergia autuaaksi – vai törmäämmekö ratkaisemattomiin kysymyksiin?
Tšernobyl – täysin ylimitoitettu paniikki?
Yle kysyi kesäkuun lopussa suomalaisilta, miten nämä ajattelevat Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vaikuttaneen heihin. 733 vastauksen joukossa oli lähes sata vastausta, joissa kuvailtiin asennemuutoksia ydinvoimaa kohtaan.
Nelisenkymmentä ihmistä kuvaili pelkäävänsä ydinvoimaa tai vastustavansa sitä pitkälti onnettomuuden takia.
(...) vihaan ydinvoimaa yli kaiken. Aivan järjettömän mielipuolinen sähköntuotantomuoto. Äärettömän kallis ja jättää helvetinmoisen perinnön tuleville sukupolville. –51-vuotias vastaaja
Mutta muutama vastaus enemmän tuli sellaisilta, jotka kaikesta huolimatta kannattivat ydinvoimaa – ja olivat huolestuneita sen maineesta.
Suomikin olisi ollut hiilineutraali jo hyvän aikaa sitten ilman onnettomuuden aiheuttanutta täysin ylimitoitettua ydinvoimapaniikkia. –28-vuotias vastaaja
Ydinvoiman kannattajien vastauksissa korostui seuraava ajatusketju: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus aiheutti pelkoa ja ennakkoluuloja, jonka seurauksena ydinvoimalateollisuus taantui. Vastaajat olettivat, että tilalle tuli lisää kivihiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä, joka puolestaan vaikeuttaa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua edelleen.
Toteamus huge if true, vapaasti käännettynä "valtavia uutisia, jos ne pitävät paikkaansa", sopii tämän ajatusketjun päätteeksi. Pitääkö logiikka merivettä, ja millaisia ovat ihmiset näiden ajatusten takana?
Ympäristömielisistä tuli ydinvoimamielisiä
Yksi kyselyyn vastaajista on 28-vuotias kuopiolainen Henri Hakkarainen. Hakkarainen on projektitutkija Itä-Suomen yliopistossa ja valmistelee ilmansaasteiden terveysvaikutuksia käsittelevää väitöskirjaa ympäristötieteiden alalla.
Pesunkestävä ympäristöihminen siis. Hakkarainen ajattelee, että ydinvoimalaonnettomuudet ovat lietsoneet turhia ennakkoluuloja ihmisissä.
– Mietin, miksi ydinvoimaan suhtaudutaan ympäristöpiireissä pääosin kielteisesti. Perehdyin asiaan ja lueskelin siitä lukioaikana, ja huomasin, että ydinvoimahan olisi tosi hyvä vaihtoehto energiantuotannossa, Hakkarainen toteaa.
37-vuotias Juho Laaksonen Kauhavalta vastasi Hakkaraisen tavoin Ylen kyselyyn. Laaksonen oli Tšernobylin onnettomuuden aikaan pikkulapsi ja muistaa, miten sienien ja marjojen käytön turvallisuudesta huolehdittiin tuohon aikaan.
Ympäristötietoinen Laaksonen huomaa muiden yllättyvän, kun hän paljastuukin ydinvoimamyönteiseksi.
– Ydinenergia on onnistuttu brändäämään nimenomaan ei-ympäristöihmisten valinnaksi, hän toteaa.
Laaksonen on todennut ilmapiirin kuitenkin muuttuneen: ydinenergian puolestapuhujien ääni kuuluu nyt myös ympäristöaktiivien joukossa. Siitä yksi esimerkki on vuonna 2015 perustettu Suomen Ekomodernistit ry, jonka jäsen Laaksonen on. Ryhmä kuvailee itseään ihmis- ja tiedemyönteiseksi ympäristöliikkeeksi – ja suhtautuu ydinvoimaan varsin avoimesti.
– On tavallista törmätä mielipidekirjoituksiin, joissa ihmiset kertovat suhtautuneensa ydinvoimaan pitkään kielteisesti. Sitten he ovat hyväksyneet sen tosiasian, että kaikki päästövähennykset tarvitaan, Laaksonen jatkaa.
Kyselytutkimusten perusteella Hakkaraisen ja Laaksosen arviot Tšernobylin mainehaitoista osuvat oikeaan. Aihetta avaa Jorma Aurela, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston yli-insinööri.
Aurela viittaa Energiateollisuuden tekemään kyselyyn suomalaisten energia-asenteista. Niitä on kyselty jo vuodesta 1983 – kolme vuotta ennen Tšernobylin onnettomuutta. Energiateollisuus ry on energia-alan elinkeino- ja työmarkkinapoliittinen etujärjestö.
Sen mukaan vielä vuosi ennen onnettomuutta noin 35 prosenttia vastaajista suhtautui ydinvoimaan myönteisesti. Onnettomuuden jälkeen vuonna 1986 suosio romahti hieman yli 20 prosenttiin.
Mutta vuosikymmenet ovat vierineet: vuonna 2018 myönteisesti ydinvoimaan suhtautuvia olikin jo lähes puolet vastaajista. Aurela otaksuu, että asennevaihdos johtuu ilmastonmuutoksesta.
Erityisesti Pariisin ilmastosopimus aloitti Aurelan mukaan uuden trendin, joka näkyy myös Suomen uusimmassa hallitusohjelmassa. Tuossa ilmastosopimuksessa väännettiin rautalangasta, kuinka päästöt on kerta kaikkiaan saatava laskuun. Suomen uusi hallitus päätti uudessa hallitusohjelmassaan kiristää ilmastotavoitteitaan reippaasti aiemmin sovitusta.
Jopa ydinvoimaa alun perin vastustaneista vihreistä löytyy nyt kannatusta ydinvoimaloiden käytölle.
– On tapahtunut todella merkittäviä muutoksia. OIin viime vuonna radiolähetyksessä, jossa Greenpeacen ilmasto-ja energia-asiantuntija Olli Tiainen kertoi, että he hyväksyvät vanhojen suomalaisten ydinvoimalaitosten käytön. Meinasin pudota tuoliltani, Aurela kertoo.
Atomivoimaako? Ei kiitos
Kaikki ympäristötietoiset eivät suinkaan ole kääntyneet ydinvoimaloiden ylimmiksi ystäviksi. Juhani Paavola on Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja – ja vanhan liiton ydinvoimavastustaja.
Hän oli osoittamassa mieltään Helsingissä atomivoimaa vastaan keväällä 1986, kun Tšernobylin saastepilvi oli jo lähtenyt leijailemaan kohti Suomea. Siitä ei vain vielä tiedetty tuona päivänä, sillä tiedot onnettomuudesta tulivat viiveellä.
40 vuotta ympäristöliikkeessä on antanut Paavolalle perspektiiviä. Hän kertoo, että mielipiteet ydinvoimaa kohtaan ovat olleet jakautuneita luonnonsuojelijoiden joukossa menneisyydessäkin.
– Kannatin ydinvoimaa alun perin. Uskoin siihen nuorena, kun YK:kin kannatti sitä. Sitten ymmärsin ydinvoiman yhteyden ydinaseisiin, ja aloin pohtia asiaa syvemmin, Paavola kertoo.
Esimerkiksi Vattenfall kertoo sivuillaan, että ydinvoimalat on mahdollista suunnitella siten, että niistä syntyvä ydinjäte on jalostettavissa ydinaseiden raaka-aineeksi. Yli-insinööri Jorma Aurela pitää kuitenkin mahdottomana, että tavallisen ydinreaktorin käytettyä polttoainetta voisi käyttää pommien tekemiseen.
Huoli ydinjätteestä ei kuitenkaan rajoitu sen väärinkäyttöön. Paavolan kollega Markku Nironen, Suomen Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piirin puheenjohtaja, nostaa esiin ydinjätteiden varastoimisen.
Pian avattava Onkalo-niminen luola on Eurajoella sijaitseva ydinjätteen loppusijoituspaikka. Se on käytännössä peruskallioon 400 metrin syvyyteen porattu koealue, jonka on määrä nielaista ydinjätettä ja pitää ne sisällään. Nironen ajattelee, ettei Onkalo tule riittämään kaikelle tulevalle ydinjätteelle eikä pidä jätteen kätkemistä kallioon hyvänä ratkaisuna maailmanlaajuisesti.
Ydinjätteiden on tarkoitus säilyä Onkalossa vähintään 100 000 vuotta (Tekniikka ja Talous). Se kuulostaa äkkiseltään pelottavalta, mutta toisaalta mikromuovi säilyy luonnossa ikuisesti, ja sitä päätyy ihmisen elimistöön pankkikortin verran viikossa. Muovit valmistetaan enimmäkseen fossiilisista raaka-aineista.
Paavola pitää ilmastonmuutoksen pysäyttämistä ydinvoimalla ylipäätään epärealistisena ajatuksena. Voimaloita tarvittaisiin moninkertaisesti nykyistä enemmän, ja rakentaminen on hidasta.
– Luonnonsuojeluliitto ry on linjannut, että nykyiset ydinvoimalat Suomessa voidaan käyttää loppuun, mutta uusia ei pidä tehdä, Paavola tiivistää.
Tuliko ydinvoimalle Tšernobylistä takapakkia?
Suhtautuipa ydinvoimaan tulisesti tai välinpitämättömästi, ilmastokriisi pakottaa miettimään erilaisia energiantuotantovaihtoehtoja nykyisten tilalle. Miten on väitteiden laita: sysäsikö Tšernobylin onnettomuus ydinvoima-alan taantumaan, ja kärsimmekö siksi lisääntyneistä päästöistä?
Yli-insinööri Jorma Aurelan mukaan on selvää, että eri energiamuodot kilpailevat osittain toistensa kanssa.
– Ja kyllä, esimerkiksi Tšernobyl vaikutti voimakkaasti ydinvoimateollisuuteen ja ydinvoiman käyttöön negatiivisesti. Se taas väistämättä lisäsi fossiilisten energiamuotojen käyttöä, Aurela summaa.
Hän muistuttaa, että asiaa on vaikea todistaa täsmällisesti. Tilastot näyttävät kuitenkin tukevan Aurelan arviota.
The Guardian on tarkastellut ydinreaktorien määrää vuosikymmenien varrella ennen ja jälkeen onnettomuuden. 32 vuotta ennen ydinvoimalaonnettomuutta reaktoreita oli avattu käyttöön maailmanlaajuisesti yli 400. Onnettomuuden jälkeisen 30 vuoden aikana niitä kytkettiin enää vajaa 200.
Kansainvälisen energiajärjestön tilastoista puolestaan näkyy, että globaalit hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet vuosi vuodelta jo 1980-luvun alusta asti. Tilasto ei kuitenkaan kerro, mistä päästöt johtuvat, joten niitä ei voi suoraan laittaa ydinvoimalateollisuuden taantuman piikkiin.
Kiintoisaa kyllä, into ydinvoimaa kohtaan vaihtelee melkoisesti Euroopan sisälläkin.
– Esimerkiksi Saksa on päättänyt luopua ydinenergian käytöstä parin vuoden kuluessa. Siellä on enää seitsemän laitosta, ja nekin ajetaan alas parissa vuodessa. Suomessa taas ydinenergian käyttöä lisätään, Aurela toteaa.
Voiko ydinvoimaa ja fossiilisia polttoaineita laittaa vaakakuppiin?
Jotkut Ylen kyselyyn vastaajista olivat kiukkuisia siitä, että ydinvoimalaonnettomuuksien aiheuttamaa tuhoa korostetaan.
Tšernobyl, historian pahin ydinvoimaonnettomuus, sai minut käsittämään asioiden suhteellisuuden. Joka ikinen viikko kuolee enemmän ihmisiä fossiilisen sähköntuotannon takia, aivan normaaleihin päästöihin, vaikkei tapahtuisi yhtään onnettomuutta. –37-vuotias vastaaja
On totta, että pelkästään fossiilisiin polttoaineisiin kuuluvasta kivihiilestä on laskettu koituvan satoja ennenaikaisia kuolemia pelkästään Euroopassa. Intiassa saasteet tappavat vuosittain miljoona ihmistä, pitkälti juuri hiilivoiman takia.
Tšernobylin onnettomuuden vaikutuksista on niin ikään useita eri tilastoja.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan viimeisten 30 vuoden aikana 11 000 lapsella on todettu kilpirauhassyöpä Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän alueilla. WHO pitää todennäköisenä, että murto-osa näistä syövistä johtuu juuri onnettomuudesta. Järjestön mukaan 99 prosenttia Valko-Venäjällä kilpirauhassyöpään sairastuneista selvisi sairaudesta.
Myös ympäristötuhojen vertailua voi yrittää. Enemmistölle on tuttua, kuinka Tšernobylin onnettomuuden jälkeen noin 300 000 ihmistä evakuoitiin voimalan läheltä, ja nyt sitä ympäröi 30 kilometrin suoja-alue. Kivihiili taas on ympäristön kannalta erittäin merkittävä ilmansaasteiden ja kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.
Kuinka mielekästä on ylipäätään vertailla fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman aiheuttamia tuhoja keskenään?
Yli-insinööri Jorma Aurela huomauttaa, että aiheesta voi saada hyvin erilaisia tuloksia riippuen siitä, kuka asiaa tutkii.
– Tulokset ovat edelleen aika debatoituja. Mutta neutraaleimmissa tutkimuksissa näkyy, että hiilivoima tuottaa aika paljon enemmän kuolemantapauksia, Aurela toteaa.
Se taas johtuu Aurelan mukaan pitkälti hiilikaivoksien vaarallisuudesta ja louhinnassa sattuvista kuolemantapauksista. Esimerkiksi Kiinassa kaivosonnettomuudet ovat melko yleisiä.
Yhtä kaikki, ei ole olemassa mitään yhteistä mittatikkua eri energiamuotojen ympäristövaikutuksille.
– Aiheesta on olemassa tietoa, mutta siihen on aina suhtauduttava kriittisesti, Aurela tiivistää.
Riittääkö ydinvoima täyttämään energiatarpeemme?
Hallitustenvälisen paneelin ilmastoraportti aiheutti kohahduksen vuosi sitten: aikaa ei juuri ole, ja päästöt pitäisi nollata ennätysnopeasti, jos ilmastonlämpeneminen halutaan rajata edes 1,5 asteeseen. Tuorein raportti syyskuulta 2019 ei ole yhtään mairittelevampi: jäätiköt sulavat, merenpinta nousee, ilmastopakolaisuus kasvaa.
1,5 asteen tavoite tarkoittaisi uusiutuvan sähkön osuuden nostamista jopa 80 prosenttiin koko maailman sähköntuotannosta. Uusiutuvia sähkötuotantomuotoja ovat esimerkiksi aurinko- ja tuulivoima. Myös ydinvoimaa lisättäisiin merkittävästi.
Markku Nironen ei pane tulevaisuuden toivoaan ydinvoimaan sen enempää kuin kollega Juhani Paavolakaan.
– Ratkaisu on ennen kaikkea energian säästäminen ja kulutuksen vähentäminen ylipäätään. Ei ole olemassa sampoa, jolla taotaan puhdasta energiaa jatkuvaan kasvuun, Nironen sanoo.
Nironen toteaa, että jos tuleva energiantarve haluttaisiin ratkaista ydinvoimalla, pitäisi Suomeen rakentaa 4–5 uutta Olkiluodon kokoista voimalaa. Professori Esa Vakkilainen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta on puolestaan laskenut, että koko planeetan muuttamiseksi hiilineutraaliksi tarvittaisiin karkeasti 1 500–1 600 uutta Olkiluoto 3:n kokoista suurta ydinvoimalaa (Tekniikka ja Talous).
Nironen nostaa esiin myös ydinvoimaloiden hinnan ja hitaan rakentamisen.
Olkiluodon piti valmistua jo 10 vuotta sitten. Vuosi sitten Yle Svenska kokosi tietoa siitä, että Olkiluoto 3 on kalliimpi rakennus kuin pyramidit ja melkein kaikki maailman luksushotellit.
Juhani Paavola Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piiristä nostaa esiin sen seikan, että ydinvoimaloilla tuotetaan tällä hetkellä pitkälti sähköä, ei lämpöä. Lämmöntuotanto on jätetty toistaiseksi fossiilisten polttoaineiden varaan, ja siksi Paavola ei pidä todennäköisenä, että ydinvoimalla saataisiin kaikkea energiantarvetta korvattua.
Siihenkin ollaan jo puuhaamassa mahdollista ratkaisua. Jorma Aurela nostaa esiin niin sanottujen pienien, modulaaristen ydinreaktoreiden käytön. Niillä voitaisiin Suomen olosuhteissa tuottaa kaukolämpöä.
Matalamman tehon vuoksi pikkureaktoreiden turvallisuuden arvioidaan olevan parempaa kuin nykyisissä suurissa reaktoreissa. Kiinnostus näitä pieniä ydinreaktoreita kohtaan on herännyt Suomessakin.
Mitä jää käteen?
Vaikka miten yrittäisi, ei tämäkään artikkeli kata kaikkia kysymyksiä ydinvoiman ja ilmastonmuutoksen suhteesta.
Jos olo on lähinnä ahdistunut ilmastokriisin puhjetessa ja haluaa eväitä oman mielipiteensä muodostamiseen, neuvoo Aurela etsimään tietoa mahdollisimman monipuolisista lähteistä.
– Ei olisi ollenkaan hassumpi idea tutustua suomalaisen ydinenergiateollisuuden antamaan tietoon tai mennä vierailukeskukseen. Greenpeacen sivuilta taas löytyy kriittistä suhtautumista, Aurela luettelee.
Hän arvioi ihmisten ydinvoimapelon johtuvan paitsi onnettomuuksista, myös huolesta atomipommeja ja säteilyn haittavaikutuksia kohtaan.
– Ne ovat ymmärrettäviä pelkoja, mutta osaa niistä voidaan lieventää, kun ihminen tuntee tosiasiat, Aurela toteaa.
Ydinvoimaa sitkeästi vastustava Juhani Paavola Suomen Luonnonsuojeluliitosta neuvoisi puolestaan mielipiteistään epävarmoja olemaan luottamatta sokeasti.
– On hyvä ottaa asioista selvää ja toimia sitten omien arvojensa mukaisesti, hän toteaa.
Voit keskustella aiheesta 28.9.2019 klo 22:00 saakka.
Korjaus 30.9.2019 klo 12:19: korjattu Markku Nirosen titteli yhdestä kappaleesta virheellisestä muodosta "toiminnanjohtaja" oikeaan muotoon "puheenjohtaja".