Nikola Jokic oli elämänsä tärkeimmässä näyttöpaikassa kaudella 2014-2015.
Tuolloin hän pelasi vielä kotimaassaan belgradilaisseura Mega Basketissa, mutta oli lähellä merkittävää askelta eteenpäin.
Jokicin leiri oli jo jonkin aikaa neuvotellut Barcelonan kanssa mahdollisesta siirrosta yhteen Euroopan parhaista joukkueista. Ennen sinettiä jäljellä oli enää muutama pieni yksityiskohta sekä viimeiset ottelut.
Juuri ennen lähtöään Serbiasta Barcelonan edustajat jäivät katsomaan vielä yhtä ottelua.
Siinä Jokic teki neljä pistettä ja pelasi kaikin puolin laiskasti – yksinkertaisen surkeasti. Niin surkeasti, että katalaanit kohottelivat kulmiaan. Seurajohto katseli toisiaan epäilevin ilmein, miettien, ollaankohan nyt sittenkään investoimassa oikeaan kohteeseen.
Epävarmuuden myötä neuvottelut seisahtuivat, koska Barcelona pyysi lisäaikaa.
Neuvottelupöytään ei palattu enää koskaan.
Jokic oli pelannut vuosikaudet piilossa julkisuudelta. Hän oli isokokoinen ja loisti pelikäsityksensä ansiosta kentällä, mutta 17-vuotiaana hänellä ei ollut edes agenttia. Myöskään serbialaisseurojen edustajat, ammatikseen kykyjä etsivät asiantuntijat, eivät tunteneet Jokicia.
Hän nautti koripalloilusta ilman sen suurempaa sitoutumista. Pienen seuran kakkosjoukkueen kanssa ei ollut kirjallista sopimusta. Suunnasta ei ollut tietoa, mutta koripallotähteydeltä se ei ainakaan näyttänyt.
Ilman agenttia Jokicista ei ehkä olisi kuultu koskaan.
50 pisteen otteluista vakuuttuneet edustajat kuitenkin alkoivat rakentaa uraa, tai edes näyttöpaikkaa. Sen myötä Jokic siirtyi Mega Basketiin, joka ainakin mahdollisti kunnollisen harjoittelun - jos pelaaja itse niin haluaisi.
Sekään ei ollut itsestäänselvyys. Jokic oli iso, muutenkin kuin pituudensa puolesta. Makeanhimo, loputon nälkä ja rajaton ruokavalio olivat resepti järkälemäiselle ulkomuodelle, joka ei kehonkoostumuksen puolesta sopinut huippu-urheiluun.
Jokic joi kolme litraa limsaa päivässä, eikä kyennyt tekemään ainuttakaan punnerrusta. Pituutta oli 213 senttiä, painoa yli 130 kiloa.
Mega Basketissa Jokic pakotettiin terästäytymään, ainakin yrittämään. Häntä valvottiin tarkkaan ja hänen kanssaan tehtiin ylimääräisiä harjoituksia. Edustusjoukkueen harjoituksiin ei ollut asiaa ensimmäiseen kuukauteen.
Kuntokuuri teki hänestä paremman ja selvästi urheilullisemman. Silloin miehelle uskallettiin antaa merkittävä rooli, joka teki uurastuksesta kaiken tuskan arvoista.
Denver uskalsi ottaa riskin
Euroopasta oli aiemminkin tullut raakileita, jotka hioutuivat muutaman vuoden kovalla ja suunnitelmallisella työllä arvokkaiksi NBA-pelaajiksi.
Silti Jokicin leirissä jouduttiin turhautumaan NBA:n varaustilaisuuden lähestyessä kesällä 2014. Kiinnostusta oli jonkin verran, mutta useimmat seurat eivät suostuneet uskomaan pelaajaan, joka hävisi urheilullisuudessa pelaajille Euroopassakin, NBA:sta puhumattakaan.
Jokic harkitsi jopa varaustilaisuudesta vetäytymistä, kunnes Denveristä kuului rohkaisevia sanoja. Nuggets varasi serbialaisen numerolla 41.
Samaan aikaan Jokic itse makoili kotonaan Serbiassa, sikeässä unessa. Hänen tarkoituksenaan oli keskittyä uraan Euroopassa, missä koko, peliäly ja syöttötaidot riittäisivät varsin mainioihin tienesteihin ilman silmiinpistäviä lihaksia.
Nuggets uskoi potentiaaliin jopa enemmän kuin pelaaja itse. Seura oli myös oikeassa, sillä seuraava – ja viimeinen – kausi Euroopassa oli Jokicin paras. Silloin Barcelonakin tuli haaskalle. Denverin ja Jokicin onneksi sopimusta ei kuitenkaan syntynyt, vaan serbialainen suuntasi kesällä 2015 Pohjois-Amerikkaan.
Lentokoneessa hän joi oman kertomansa mukaan viimeisen limsatölkkinsä.
Mukaansa Jokic sai kaksi veljeään. Heidän roolinsa oli yhtä lailla viettää aikaa uuteen kulttuuriin lähteneen pelaajan kanssa kuin katsoa tämän perään.
Nemanja ja Strahinja Jokic ovat molemmat yli kymmenen vuotta pikkuveljeään vanhempia. Heidän kanssaan Jokic pelasi koripalloa pienestä pitäen kodin läheisellä kentällä ja jopa kotona pienen korin ympärillä.
– He näyttävät sarjamurhaajilta, mutta ovat oikeasti todella mukavia ihmisiä, Jokic naureskeli ESPN:lle.
Nikola itse viihtyi kuitenkin paremmin luonnon parissa tai eläimien seurassa ja kaavaili enemmän tallipojan uraa. Perheen isälle koripallo oli kuitenkin niin tärkeää, että hän käytännössä pakotti kuopuksenkin ainakin kokeilemaan pelaamista seurassa.
Siellä Jokicin pituus oli alusta alkaen eduksi ja poiki paikan pelintekijänä.
Onnistumiset saivat hänet itsensäkin innostumaan enemmän, vaikka tyyli olikin edelleen varsin vapaa. Jokic jakeli lähes vaikeimpia mahdollisia syöttöjä vain omaksi huvikseen. Hän luki peliä niin hyvin, syötti niin tarkasti ja oli niin kookas, että nopeille liikkeille ei edes ollut tarvetta alasarjoissa.
Senkin vuoksi hän oli fyysisesti vielä niin raakile siirtyessään Belgradiin.
Nousevan seuran keulakuva
Maajoukkue-edustus tarkoittaa Jokicille tervetullutta paluuta juurille. Hän on Serbian paidassa kuin kotonaan, ainakin paljon enemmän kuin NBA:n loistossa.
MM-kisat tulevat sopivaan saumaan, sillä takana on toistaiseksi paras NBA-kausi. Sentteri teki keskimäärin 20 pistettä ottelua kohden, kaksinkertaisen määrän verrattuna neljän vuoden takaiseen tulokaskauteensa.
Niitä herkullisempia ovat yleensä hänen kekseliäät syöttöratkaisunsa. Viime kaudella Jokicille kertyi 580 syöttöä, kuudenneksi eniten NBA:ssa. Kaikki muut yhdeksän parhaan joukossa olivat pelintekijöitä ja toiseksi eniten koreja syöttänyt sentteri oli Marc Gasol, joka jäi 231 syötön päähän.
Samalla Denver Nuggets käänsi katseita aivan uudella tavalla. Sekä tulosten että yleisömäärien kanssa tuskaillut seura palasi pudotuspeleihin viiden vuoden tauon jälkeen.
Nuggetsin joukkue ei vieläkään loista nimekkyydellään. Yksi mies on kuitenkin nostanut sen otsikoihin, ja hän on luontaisen karismaattinen serbialaisjätti.
Jokic on tullut takavasemmalta yllätyslöytönä ja kivunnut vastoin yleisiä odotuksia jopa supertähden asemaan. Tulokassopimuksensa päätyttyä hän teki viime vuonna viiden vuoden jatkosopimuksen, joka nostaa hänen vuosipalkkansa parhaimmillaan yli 32 miljoonaan dollariin.
Nykyään Jokic on 213-senttinen ja 130-kiloinen, mutta kilot ovat toisenlaisia kuin ennen. Paino kävi hetkellisesti vielä useita kiloja alempana, mutta siinä kohtaa Jokic huomasi olevansa jo ongelmissa kentällä.
– Aiemmin ei ollut lainkaan lihaksia. Nyt on pari lihasta, Jokic kuvaili kehittymistään omaan tapaansa ESPN:n haastattelussa toukokuussa.
Ennen kaikkea hän on löytänyt itselleen oikean suunnan. Elämäntavat ovat kunnossa, ja joukkue ympärillä täysin riippuvainen Jokicista. Vieläkään hän ei kirmaa kentällä kuin varsa, mutta se on osa hänen tyyliään. Viime talvena esimerkiksi Lauri Markkanen katseli hölmistyneenä, kun raskasrakenteinen serbi suurin piirtein rynnisti hänen lävitseen laittamaan pallon koriin.
Serbian suosikki
Korin alla Jokic päihittää vaikka kolme köykäisempää vastustajaa.
Löntystelevällä ja raskasjalkaisella etenemisellään hän hidastaa peliä ja ottaa nopeammilta vastustajilta vahvuudet pois. Samalla aivot raksuttavat hirmuvauhtia.
Niissä tilanteissa ulkomuoto on sivuseikka.
– Tästä on puhuttu koko elämäni. Välillä se on minusta jopa hassua, koska se pitää paikkansa, mutta pelaan silti NBA:ssa, hän jatkoi ESPN:lle.
Jokic ei ota sanoja turhan vakavasti, kuten ei itseään muutenkaan. "Jokerina" tunnettu jätti on kuitenkin Serbiassa tämän hetken toiseksi suosituin urheilija tennistähti Novak Djokovicin jälkeen. Taitojen ja persoonan yhdistelmä on kasvattanut kannattajakuntaa myös Pohjois-Amerikassa.
Harva pelaaja on saanut jännetuppitulehduksen nimikirjoitusten jakamisesta, mutta Serbiassa pelatessaan Jokic onnistui siinäkin, ja oli sen vuoksi viikon sivussa pelikentiltä.
Hänen johdollaan kiinnostus Nuggetsia kohtaan on paisunut ja vasta tulevat vuodet näyttävät, minne Jokic itse voi vielä päästä. Vasta 23-vuotiaana hän pelasi viime kaudella ensimmäistä kertaa NBA:n tähdistöottelussa, jossa ei ollut nähty ainuttakaan Denverin pelaajaa kahdeksaan vuoteen.
Serbi kuitenkin päätti kuivan kauden. Hänelle ura huipulla on rakentunut monin tavoin leikin kautta, mutta kentällä hymy muuttuu usein kovaksi kilpailuhengeksi. Silloin Jokic väläyttää oikeaa osaamistaan.
– Hän tekee mitä haluaa. Kyse ei ole vain pisteistä, vaan kaikesta. Reboundit, pelintekeminen... Mitä ikinä hän haluaakaan tehdä, hän pystyy siihen, joukkuetoveri Will Barton sanoi The Ringerille.
– Hänen on vain oltava päättäväisempi ja ymmärrettävä täysin, kuka hän on – yksi NBA:n parhaista pelaajista.
Lue myös: