Kiinan kysyntä, biotalouden nousu ja Suomen metsävarat vauhdittavat nyt metsäteollisuutta.
Esimerkiksi muovipakkauksia korvataan kartongilla, ja kiinalaiset kuluttavat yhä enemmän wc-paperia.
Vireillä on ainakin viisi suurta metsäteollisuuden hanketta: neljä sellutehdasta ja yksi biopolttoainetehdas. Kaikki tuskin mahtuvat Suomeen – ainakaan samaan aikaan.
Lappiin on tulossa kaksi sellutehdasta. Metsä Group aikoo korvata vanhan tehtaansa Kemissä uudella suurella tehtaalla. Boreal Biorefin on tarkoitus rakentaa tehdas Kemijärvelle kiinalaisella rahoituksella.
Kemiin on vireillä myös kiinalaistaustainen Kaidin biopolttoainetehdas.
Kainuun Paltamossa on tekeillä Kaicellin ja Kuopiossa Finnpulpin sellutehdas – sekin kiinalaisella rahalla.
Käynnissä on kilpajuoksu. Yksikään hanke ei ole saanut vielä tehdasrahoitusta. Kun joku saa investointipäätöksen, perässätulijat joutuvat miettimään, menevätkö kannattavuuslaskelmat uusiksi.
Kaikki hankkeet tuskin rahaa saavatkaan. Vastaan tulee jo puun riittävyys.
– Kyllä se hyvin epätodennäköiseltä vaikuttaa. 2–3 uutta tehdasta on realismia, Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne sanoo.
Kyse ei ole vain Suomen puuvarojen riittävyydestä, vaan kilpailun lisääntyessä erityisesti puun saatavuudesta ja hinnasta. Se vaikuttaa hankkeiden kannattavuuteen.
– Puun hankinta ja rahoituksen varmuus ratkaisevat. Suomi on ollut hyvin houkutteleva investointikohde selluhankkeille, mutta nyt kun aletaan kilpailemaan, niin se karsii osan toimijoista, Horne arvioi.
Paljonko metsää pitää hakata?
Neljän uuden sellutehtaan puuraaka-aineen tarve olisi yhteensä jopa 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Se tarkoittaisi Suomen metsien ylihakkuita.
Niin paljon metsiä ei tarvitsisi silti kaataa. Osa puusta tuotaisiin ulkomailta. Tehtaat voivat käyttää raaka-aineena myös metsäteollisuuden sivuvirtoja, kuten sahojen haketta.
Vanhoja metsäteollisuuden tehtaita voidaan myös sulkea, mikä vapauttaisi puuvaroja uuteen käyttöön.
Silti kotimaista puuta pitäisi hakata uusien sellutehtaiden tarpeeseen yli 10 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne arvioi.
Ainakin teoriassa puuta riittäisi silloin kaikille.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa hakattiin metsää noin 78 miljoonaa kuutiometriä viime vuonna.
Luke on laskenut, että vuosina 2015–2024 kestävä hakkuumäärä olisi 84 miljoonaa kuutiometriä eli noin 6 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin viime vuonna hakattiin.
Vuosina 2025–2034 kestävä hakkuumäärä nousisi 92 miljoonaan kuutiometriin. Siinä olisi viime vuoden hakkuisiin verrattuna 14 miljoonaa kuutiometriä lisää.
Se alkaisi jo riittää kaikille neljälle uudelle sellutehtaalle.
Yhtälö ei ole silti näin yksinkertainen. On katsottava myös, missä päin Suomea hakkaamatonta havukuitupuuta eniten riittää ja millä hinnalla se saadaan tehtaille.
Kiistaa kestävästä hakkuumäärästä luo myös ilmastopolitiikka. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu huomioon näissä Luonnonvarakeskuksen laskelmissa.
Tuleeko Lapin puumarkkinoille liian ahdasta?
Kun puun kysyntä kasvaa, myös sen hinta nousee. Uusien tehtaiden kannattavuuslaskelmat voivat mennä silloin uusiksi.
– Puun hinnan nousu voi huonontaa koko metsäteollisuuden kannattavuutta Suomessa. Sitten nähdään, mitkä yhtiöt ja tehtaat jatkavat toimintaansa, jos puuta ei ole tarjolla järkevään hintaan riittävästi, Finnpulpin projektijohtaja Timo Piilonen sanoo.
Kaksi uutta sellutehdasta sijoittuisi Lappiin, Metsä Group Kemiin ja Boreal Bioref Kemijärvelle. Lapin puuapajilla on myös Kemiin suunniteltu biopolttoainetehdas Kaidi.
Lapin puumarkkinoille tulisi ahdasta, sillä lisäksi Kemin Veitsiluodossa on ennestään Stora Enson paperi- ja sellutehdas.
– Ilman muuta nämä hankkeet kilpailevat samasta puumäärästä Lapissa, mutta Kemiin voidaan tuoda etelämpääkin puuta, erikoistutkija Matleena Kniivilä Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Metsä Group tuo puuta myös ulkomailta, koko Itämeren alueelta. Silti pääosa yhtiön uuden tehtaan raaka-aineesta hankittaisiin Lapista.
Metsä Group tarvitsisi Kemissä puuraaka-ainetta 7,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Siitä 4,5 miljoonaa on uutta tarvetta vanhan tehtaan päälle.
Kemijärven tehdas kuluttaisi raaka-ainetta 2,8 miljoonaa kuutiometriä, josta 2,3 miljoonaa olisi kuitupuuta ja loput haketta.
Lapissa on metsähakkuissa eniten kasvunvaraa. Pohjoisen metsiin on kertynyt paljon käyttämätöntä puuta. Myös ilmaston lämpeneminen kiihdyttää Lapin metsien kasvua.
– Lapissa tehtiin 1950–60-luvuilla voimakkaita metsätalouden kehitystöitä. Sieltä on tulossa näiden alueiden puuta markkinoille, Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä sanoo.
– Lapissa voidaan vuodesta 2025 merkittävästi kasvattaa hakkuita, erityisesti nuorten metsien osalta. Lisähakkuumahdollisuudet ovat 4,5–5 miljoonan kuution luokkaa vuodessa, Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala sanoo.
Erityisesti kuitupuuta on kertynyt metsiin Itä-Lapissa, jossa Stora Enso lakkautti Kemijärven tehtaansa vuonna 2008.
–Nythän tämän alueen metsänomistajat maksavat kuljetuksen kauempiin tehtaisiin, meren rantaan. Silloin metsänomistajalle jäävä kantohinta on heikompi ja metsätalous kannattamatonta, Boreal Biorefin toimitusjohtaja Nivala sanoo.
Metsä Groupin etu on vahva puunhankintaorganisaatio. Metsäliittoon kuuluu noin 100 000 metsänomistajaa, jotka omistavat yhteensä lähes puolet Suomen yksityismetsistä.
Boreal Bioref vakuuttaa, että sen puunhankinta Kemijärvelle on jo järjestetty.
– Meillä on pitkäaikaiset sitovat sopimukset raaka-aineen toimituksesta. Niihin eivät vaikuta sen paremmin Metsä Groupin kuin muidenkaan ilmoitukset mitään, toimitusjohtaja Heikki Nivala sanoo.
Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä sanoo, että puumarkkinoiden toimintaa pitää katsoa kokonaisuutena.
– Miten puu saadaan metsästä liikkeelle. Metsänomistajat haluavat tuottaa tukkeja. Tukin ja kuitupuun hankinnan pitää olla tasapainossa.
Pieni ja kaunis vai suuri ja tehokas tehdas?
Kuopion Finnpulpin tarkoitus ei ole kilpailla Lapin puuvaroista, yhtiön projektijohtaja Timo Piilonen sanoo.
Finnpulpin raaka-aineen päähankinta-alue olisi Pohjois-Savo. Lisäksi puuta tuotaisiin ympäröivistä maakunnista.
Finnpulp kilpailee erityisesti samoista metsävaroista kuin Metsä Groupin sellutehdas Keski-Suomessa Äänekoskella. Se käynnistyi vuonna 2017.
Pohjoiseen päin mentäessä tulisi vastaan Kainuuseen Paltamoon suunniteltu Kaicellin tehdas.
–Se on sitten normaali kilpailutilanne, jos kaikki hankkeet lähtevät liikkeelle, Finnpulpin Timo Piilonen sanoo.
Finnpulpin vahvuus on Piilosen mukaan tehtaan suuri koko ja sen tuoma kilpailukyky. Kuopion tehdas tuottaisi 1,2 miljoonaa tonnia sellua vuodessa. Raaka-ainetta se kuluttaisi lähes 7 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Samassa luokassa on Metsä Groupin uusi Äänekosken tehdas ja Kemiin suunniteltu tehdas.
Kemijärvelle ja Paltamoon suunnitellut tehtaat ovat selvästi pienempiä. Niiden tuotanto olisi puolen miljoonan tonnin luokkaa vuodessa.
– On selvää, että mitä suurempi tehdas, sitä parempi kilpailukyky. Jossain tulee Suomessa tietysti se raja vastaan, kuinka kaukaa puuta joudutaan hankkimaan, Finnpulpin Piilonen sanoo.
Paltamoon vireillä olevan Kaicellin toimitusjohtaja Hannu Heikkinen sanoo, että tehtaan koko olisi sopiva ajatellen puun saatavuutta. Päähankinta-alue olisi reilun 100 kilometrin säteellä.
– Tämän hankkeen koko on mitoitettu lähiseudun raaka-ainevaroihin. Kun vältytään pitkiltä kuljetusmatkoilta, niin se on kustannustekijä. Ja kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, niin kuljetukset aiheuttavat myös päästöjä.
Mihin kiinalaiset rahansa sijoittavat?
Sellubisnes vaatii suuria pääomia. Kaikkien hankkeiden kustannusarvio on miljardin euron molemmin puolin.
Kallein on Metsä Groupin hanke Kemissä, 1,5 miljardia euroa. Yhtiön mukaan se olisi Suomen metsäteollisuuden historian suurin investointi.
Metsä Groupilla on etulyönti rahoituksen suhteen, sillä rahaa löytyy omasta takaa. Yhtiöllä on myös tuore kokemus vastaavan kokoisen tehtaan rakentamisesta Äänekoskelle.
– Olemme tosissamme. Tavoitteena on, että meillä olisi valmius tehdä Kemin tehtaasta investointipäätös loppukeväästä 2020, Metsä Groupin pääjohtaja Ilkka Hämälä sanoo.
Useimpien hankkeiden toteutuminen on kiinni kiinalaisten rahoista.
Boreal Biorefin suurimmiksi omistajiksi Kemijärvellä olisivat tulossa kiinalainen paperijätti Shanying ja valtionyhtiö Camce. Nykyisten suunnitelmien mukaan ne omistaisivat yhdessä enemmistön, 51 prosenttia, Boreal Biorefista.
Onko Metsä Groupin ilmoitus uudesta Kemin-tehtaasta vaikuttanut Kemijärven suunnitelmiin?
– Ehkä sen verran, että pyrimme pitämään aikataulusta kiinni. Pyrimme etenemään rivakasti ja saamaan päätöksiä aikaan, Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala sanoo.
Myös Kuopioon suunnitellun Finnpulpin suurin omistaja tulisi Kiinasta. Se on pehmopaperin valmistaja Hengan. Sillä on mahdollisuus 49 prosentin omistukseen yhtiöstä.
Paltamoon suunnitellun Kaicellin rahoittajiksi ei ole tulossa näillä näkymin kiinalaisia sijoittajia, yhtiön toimitusjohtaja Hannu Heikkinen kertoo.
Kiinalaiset yhtiöt ovat luonnollisia sijoittajia suomalaisiin selluhankkeisiin, koska sellun tarve kasvaa Kiinassa muun muassa pehmopaperin kulutuksen kasvaessa.
Riippuvuus kiinalaisesta rahasta luo kuitenkin epävarmuutta hankkeisiin. Kauppasota Yhdysvaltain kanssa on käynnissä, ja Kiinan talouden vauhti on hidastunut. Myös sellun hinta on viime kuukausina laskenut.
Kuopion Finnpulpin mukaan epävarmuus kiinalaisen sijoittajan suhteen ei ole kasvanut, koska pehmopaperin valmistaja Hengan hyötyy sellunhinnan laskusta.
– Hengan tekee itse parempaa tulosta, joten heillä on sitä kautta paremmat mahdollisuudet sijoittaa pääomaa Finnpulpiin, projektijohtaja Timo Piilonen sanoo.
– Kiinalaiset tarvitsevat raaka-aineen jostain kysynnän kasvaessa. Uskon, että he johonkin tehtaaseen Suomessa investoivat, Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne sanoo.
Ratkaiseeko lobbaus?
Kuopion ja Kemijärven selluhankkeet ovat olleet tiedossa jo vuosia. Niillä on jo myös ympäristöluvat, joskin valituskierros niistä on käynnissä.
Metsä Group ilmoitti Kemin-tehtaasta viime keväänä samaan aikaan, kun hallitusneuvottelut alkoivat. Poliitikkojen huomio saatiin suunnattua Kemin hankkeeseen.
Mediassa arvioitiin, että yhtiö löi muille hankkeille luun kurkkuun ja vie puut niiden käsistä.
Boreal Biorefin edustajat ovat sanoneet julkisuudessa, että Metsä Group kampittaa Kemijärven hanketta muun muassa lausunnoillaan puun riittävyydestä.
Pääjohtaja Hämälä sanoi keväällä, että Metsä Groupin puuntarve on niin suuri, että merkittäviä volyymin lisäyksiä ei Pohjois-Suomeen mahdu. Sen voi tulkita niinkin, että muille uusille tehtaille ei ole tilaa.
– Metsä Group ja sen edustajat eivät ole ottaneet kantaa siihen, montako sellutehdasta mahtuu Lappiin tai muualle Suomeen, pääjohtaja Ilkka Hämälä sanoo Ylelle.
– Kuka hyvänsä näkee julkisista tilastoista, paljonko Suomessa ja Lapissa on puuvaroja. Niistä arvioista voi kuka tahansa tehdä omia johtopäätöksiään, Hämälä sanoo.
Onnistuuko Metsä Group tiedotuspolitiikallaan kaatamaan Kemijärven hankkeen?
– En usko, mutta kyllähän osa tiedotusvälineistä on mennyt siihen mukaan, Boreal Biorefin toimitusjohtaja Heikki Nivala sanoo.
Isoilla metsäyhtiöillä on tietysti enemmän lobbausvoimaa median ja valtion suuntaan. Asiantuntijat eivät silti usko, että valtio ratkaisisi, mitkä hankkeet toteutuvat. Puunhakkuita ei säädellä lailla.
– Sen pitää olla markkinalähtöinen päätös. Valtion rooli on siinä, että metsien käyttö on kestävää, Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Paula Horne sanoo.
Toki selluyhtiöt odottavat valtion rahaa satoja miljoonia teihin ja muihin väyliin. Ainakin Metsä Groupin osalta Antti Rinteen hallituksen edustajat ovat jo tällaisia lupauksia antaneetkin.