AL-HOL, SYYRIA Suomalainen Minna istuu parakissa al-Holin leirin ulkopuolella. Äärijärjestö Isisin islamilaisen valtion eli niin kutsutun kalifaatin julistaminen kesällä 2014 oli hänelle iloinen asia, hän kertoo.
– Meidän uskontomme mukaan meidän täytyy noudattaa jumalamme antamaa lakia, eli shariaa. Ja se, että meillä on khilafa, islamilainen valtio, totta kai sen pitäisi olla kaikille muslimeille iloinen asia, hän sanoo.
Syyriassa ja Irakissa valtaa pitänyt Isis teki myös hyvin järkyttäviä asioita. Raakoja väkivallantekoja, kuvasi mestauksia. Oliko se Minnasta oikeutettua?
– Se on sharia-lakien mukaista. Jos on sharia-lain mukaan tuomittu, se on oikeutettua. Jos se menee sharia-lakia vastaan, se ei ole oikeutettua.
Suomessa on viime kuukaudet pohdittu, mitä al-Holin leirillä oleville suomalaisille pitäisi tehdä. Monet ovat olleet julkisessa keskustelussa huolissaan siitä, että äärijärjestön alueella eläneet naiset olisivat turvallisuusriski, jos heidät tuotaisiin Suomeen.
Minna asui pitkään Isisin alueella. Hän on hyvin perillä siitä, millaista keskustelua al-Holin naisista on Suomessa käyty.
– Ihan varmasti kansalaiset hyökkäävät kimppuumme, hän sanoo.
Minnan mielestä muslimin on hyvin vaikea elää Suomessa.
– Menen mieluummin sharia-valtioon kuin Suomeen, hän toteaa.
Yle on haastatellut yhteensä kuutta aikuista suomalaisnaista al-Holissa, osaa heistä jo ensimmäisellä vierailulla toukokuussa. Kukaan muu haastatelluista ei ole puhunut Isisin puolesta. Minnan puhetapa eroaa sekin muista: hän viittaa useasti Allahiin ja Koraaniin.
Kaikki muut Ylen tavoittamista aikuisista suomalaisista toivovat paluuta Suomeen. Haastateltujen lisäksi joiltakin naisilta on saatu tietoa myös heidän omaistensa kautta.
Eräs pelkää, että Minnan radikaalit puheet pilaavat kaikkien mahdollisuudet päästä kotiin. Toisen mukaan Isisin kritisoiminen voisi olla vaaraksi leirillä.
Al-Holin leirillä Syyrian aavikolla teltat ovat edelleen alkeelliset, vessat ovat hätäisesti kyhättyjä peltimajoja eikä pölyäviä kulkureittejä ole kunnostettu.
Leirissä ei saa enää kulkea yhtä vapaasti kuin vielä keväällä. Ulkopuolinen kävijä saa mukaansa kaksi aseistettua vartijaa. Aikaa vierailulle annetaan kaksi tuntia.
Ihmisiä näkyy vain vähän. Kuumuus on karkottanut asukkaat telttoihinsa.
Kurditaistelijat ovat eristäneet al-Holin leirin suljettuun osaan noin 11 000 ulkomaalaista naista ja lasta, jotka ovat eläneet Isisin alueilla. Valtaosa heistä, jopa kaksi kolmesta, on alaikäisiä.
Joukossa on kymmenkunta suomalaista naista ja heidän noin 30 lastaan.
Leirillä olevien naisten radikalisoituminen on riski, jonka esimerkiksi Isisin vastaisen liittouman yhdysvaltalainen varakomentaja, kenraalimajuri Alex Grynkewich on nostanut esiin kesällä julkaistuissa (siirryt toiseen palveluun) haastatteluissa (siirryt toiseen palveluun). Hän pitää sitä suurimpana pitkän aikavälin riskinä Isisin vastaisessa taistelussa.
Myös Yhdysvaltain puolustusministeriön elokuisessa raportissa (siirryt toiseen palveluun) arvioidaan, että Isis todennäköisesti koettaa värvätä uusia jäseniä al-Holissa. Yhdysvallat patistaakin Euroopan maita noutamaan kansalaisensa leiriltä.
Samoilla linjoilla ovat Syyrian kurdit.
– Al-Hol on aikapommi. Meillä ei ole resursseja leirin turvaamiseen ja leiriläisten deradikalisoimiseen. Alueellamme on monia turvallisuusuhkia, joihin meidän on varauduttava. Turkki uhkaa hyökätä ja Isis on alkanut tehdä pommi-iskuja, sanoo kurdijohtoisten SDF-joukkojen tiedottaja Kino Gabriel.
Ulkoisesti leiri ei ole juuri muuttunut toukokuusta, jolloin Yle kävi siellä edellisen kerran. Mutta leirin tunnelma on nyt erilainen.
Toukokuussa moni naisista vaikutti vielä uskovan, että he pääsevät pian pois leiriltä. Se usko on karissut. Tilalle on tullut turhautumista, ja suhtautuminen viranomaisiin on epäilevä.
Suomessa hallitus ei ole päättänyt, miten Syyrian kurdialueella olevien Suomen kansalaisten suhteen toimitaan. Toistaiseksi ketään ei ole autettu Suomeen.
Jotkut EU-maat ovat hakeneet leiriltä orpolapsia.
Leirissä naisia saapuu kyselemään, mitä heidän kotimaissaan tapahtuu. Aikooko Saksa tehdä jotain? Entä Hollanti? Pääsevätkö suomalaiset kotiin?
Eräs saksalaisnainen tuhahtaa, että tuskinpa heitä haetaan, poliitikot pelaavat vain aikaa.
Lähes kaikki kyselijät haluaisivat palata kotimaihinsa. Ainoastaan eräs pikkupoikaa perässään vetävä nainen huutaa ohimennessään venäjäksi, että hän ei tahdo takaisin Tadžikistaniin.
Moni al-Holin naisista pelkää Isisin islamilaista poliisia hisbaa, joka toimii leirilläkin, tosin varjoissa. Naisten ja leiriä vartioivien kurdien mukaan hisban asema al-Holissa on vahvistunut.
Jos hisban jäsenet esimerkiksi näkevät, että joku keskustelee kurdisotilaiden kanssa, seurauksena voi olla yöllinen hyökkäys telttaan, naiset kertovat. Naisia on pahoinpidelty ja telttoja on sytytetty tuleen.
Minnan äiti on odottanut tyttärensä paluuta Syyriasta jo vuosia. Hänen mukaansa Minna lähti Turkkiin ja edelleen Syyriaan vuoden 2012 lopussa.
Kotiin Suomeen jäi lapsia. Hoitoalalla työskennellyt Minna kertoi, että tarkoitus oli auttaa Syyriassa yltyvän sisällissodan uhreja.
Kapinallisten seassa oli tuolloin islamistisia ryhmiä, mutta terrorijärjestö Isis oli vasta hankkimassa jalansijaa niiden joukossa.
Minnan äiti kertoo, että tyttären lähtö oli yllätys.
– Hän laittoi viestiä, että äiti, älä ole huolissasi, tulen takaisin muutaman kuukauden päästä, äiti kertoo puhelinhaastattelussa.
Näin ei käynyt. Minna meni Syyriassa pian naimisiin portugalilaisen islamistin Nero Saraivan kanssa.
Äiti sanoo, että Minna ei kertonut miehestään juuri muuta kuin nimen ja sen, että mies oli asunut aiemmin Britanniassa ja jättänyt edellisen vaimonsa sinne.
Minna ei myöskään koskaan paljastanut, missä hän kulloinkin asui, vaikka äiti yritti sitä udella.
Parille syntyi kolme lasta. Saraivalla oli useita muitakin vaimoja.
Minnan aviomies Nero Saraiva oli yksi ensimmäisistä vierastaistelijoista Syyriassa. Ennen saapumistaan Syyriaan vuonna 2012 hän oli käynyt kahden viikon taistelukoulutuksen Somaliassa terrorijärjestö al-Shabaabin riveissä, portugalilainen tutkiva toimittaja Hugo Franco kirjoittaa (siirryt toiseen palveluun).
Alkuaikoina Minnan lähettämissä viesteissä näkyi kauniita puutarhoja, ja elämä näytti normaalilta. Yhteyttä pidettiin nettikahviloiden välityksellä. Vähitellen äiti alkoi ymmärtää, että tytär oli Isisin alueella.
Samoihin aikoihin Minnan aviomies nousi Isisin hierarkiassa. Saraivan uskotaan olleen Isisin panttivankeja videoilla mestanneen pahamaineisen Mohammed Emwazin eli Jihadi-Johnin oikea käsi, toimittaja Franco kirjoittaa.
Isisin teloitusvideot, siviilien ja vihollistaistelijoiden joukkosurmat sekä jesidivähemmistön kansanmurha saivat kansainvälisen yhteisön lopulta liikkeelle. Yhdysvaltain johtama kansainvälinen liittouma alkoi tukea Isisin vastustajia ja pommittaa sen alueita loppuvuonna 2014.
Minnakin jäi äidin mukaan ainakin kerran pommin voimasta romahtaneen talon raunioihin, mutta selvisi. Äidin arvion mukaan perhe joutui muuttamaan ainakin 30 kertaa, kun Isisin hallitsema alue kutistui taistelujen edetessä.
Yle tapasi al-Holissa myös Nero Sairaivan nykyisen, hollantilaisen vaimon. Minna kertoo eronneensa Saraivasta.
Monet Isisin alueelta kiinni otetut naiset ovat kertoneet halunneensa päästä pois Syyriasta, mutta Isis oli estänyt paon. Äiti kertoo, ettei Minna puhunut juuri koskaan paluuaikeista.
– Tunnen tyttäreni. Se ottaisi luonnon päälle. Ei hän äidilleen alkaisi ensimmäisenä valittaa, äiti kertoo.
Kun Minnalta itseltään kysyy tarkemmin, mitä hän ajattelee Isisin väkivallanteoista, kuten teloituksista ja jesidivähemmistöön kuuluvien ihmisten alistamisesta orjiksi, hän kääntää puheen toisaalle.
– No kuules, jos olisit ollut siellä paikan päällä todistamassa, minkälaista järkyttävää väkivaltaa tulee amerikkalaisten, ranskalaisten, belgialaisten, kaikkien näiden liittouman maiden koneista, kuinka paljon lapsia litistyy näiden pommien alle, hän aloittaa.
– Jos näkisit tämän, ymmärtäisit, minkä takia me myös taistellaan heitä vastaan.
Eli sinusta Isisin toiminnassa ja kalifaatissa ei ollut mitään vikaa, vaan se oli ihan hyvä paikka?
– Joo.
Minna sanoo kuitenkin ikävöivänsä Suomeen jääneitä lapsiaan. Hän ei täysin sulje pois Suomeen paluuta.
– Jos päädymme Suomeen, me myös yritämme sopeutua sinne, hän toteaa.
Minnakin sanoo, että monet muut leirin suomalaiset haluavat takaisin Suomeen.
– Heillä ei ehkä ole ihan niin radikaalit mielipiteet.
Minna valikoitui Ylen haastateltavaksi sattumalta. Kurdisotilaat olivat käyneet etsimässä suomalaisia leiristä etukäteen, ja ainoastaan pienten lastensa kanssa leirillä elävä Amina oli uskaltanut lähteä mukaan. Sotilaat eivät olleet kertoneet naisille, mistä on kyse.
Amina kävi sen jälkeen yksin etsimässä muita suomalaisia, sillä naiset eivät halua vartijoiden näkevän, missä heidän telttansa ovat. Naisten ja leiriä vartioivien kurdien välit ovat kireät.
Minnan lisäksi haastatteluun saapui alle 15-vuotias Mariam. He eivät ole sukua toisilleen.
Kukaan suomalaisista ei esiinny jutussa oikeilla nimillään. Yle ei kerro jutussa tunnistettavia yksityiskohtia heistä turvallisuussyistä. Aminalla ja Mariamilla on juuria ulkomailla, Minnalla ei.
Minna ja Mariam sanovat tulleensa al-Holiin Baghuzin kylästä, joka oli Isisin viimeinen tukikohta Syyriassa. Kurdijoukot valtasivat alueen länsiliittouman tuella keväällä.
Viimeiset päivät olivat verisiä. Isis oli tuonut alueelle kymmeniä tuhansia ihmisiä, joista monet olivat taistelijoiden perheenjäseniä. He jäivät keskelle taisteluita.
Mariam kuvaa, että pommituksia oli joka päivä. Tarkka-ampujilta ei saanut rauhaa, ja loppuvaiheessa myös perheen teltta paloi.
– Liittouma pommittaa yöllä, ja sä vaan istut ja mietit, osuuko se sinuun vai ei osu.
Suomesta hän ei omien sanojensa mukaan muista juuri muuta kuin sen, miten häntä syljettiin huivin käytön takia.
Mariam ehti käydä Suomessa sen verran koulua, että hän osaa lukea ja kirjoittaa. Hän sanoo yrittävänsä opiskella al-Holissa, mutta myöntää sen olevan käytännössä mahdotonta.
Tulevaisuudesta Mariamillakaan ei ole selvää kuvaa. Hänen mielipiteensä myötäilevät Minnan kertomaa.
– En halua mennä takaisin Suomeen, koska siellä ei ole sharia-lakia, Mariam sanoo.
Mariamia ja Minnaa haastateltiin yhdessä, Aminaa erikseen.
Sekä Amina että Minna ovat leirillä Syyriassa syntyneiden pienten lastensa kanssa. Jatkuva ripuli ja yksipuolinen ruoka heikentävät lasten vointia.
Lisäksi Aminan tytär tarvitsisi kuntoutusta aiemman vammansa vuoksi.
– Tytärtäni on ammuttu jalkaan. Siitä on aikaa. Hän voi hyvin. Mutta hänellä on lihasongelmia, lihas on kutistunut. Yksi jalka näyttää pienemmältä kuin toinen, mutta muuten hän voi hyvin. Pitäisi saada jonkinlaista fysioterapiaa, Amina sanoo.
Aminan mukaan leirillä hoidetaan kyllä hätätapaukset, mutta muuten apua joutuu odottamaan pitkään.
Minna puolestaan sanoo, että hänen viisivuotias tyttärensä oli äskettäin leirin sairaalassa keuhkokuumeen takia.
Nuorin, kohta kaksivuotias tytär oppi Minnan mukaan kävelemään vasta vuoden ja yhdeksän kuukauden iässä aliravitsemuksen takia. Hän tarvitsisi Minnan arvion mukaan erikoiskengät, sillä lapsen jalat kääntyvät sisäänpäin.
Al-Holissa toimivat järjestöt ovat raportoineet monista puutteista leirin oloissa.
Lapsia on kuollut ripuliin ja kuumetauteihin. Esimerkiksi juomavedestä ja leirillä myytävästä jäästä on löydetty taudinaiheuttajia. YK-järjestö OCHA (siirryt toiseen palveluun) varoitti jo kesäkuussa, ettei jäätä pitäisi myydä.
Ylen vieraillessa leirillä kahdesta kuorma-autosta kuitenkin myytiin metrin pituisia jäälohkareita, joita naiset kantoivat teltoilleen. Jäällä viilennetään juomavettä.
Amina arvelee juuri jään aiheuttaneen hänen lastensa sairastelua.
– Mutta on niin kuuma, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin juoda sitä. Muuten vesi on niin kuumaa, ettei se vie janoa.
Leirillä saa vettä auringossa lämpiävistä punaisista säiliöistä.
Amina sanoo, että hän ei usko kenenkään al-Holin naisista olevan uhka Suomen valtiolle. Hän toivoo pääsevänsä Suomeen.
– Meitä suomalaisia ei ole alun perin edes paljon täällä. Jos me mentäisiin takaisin Suomeen, Suomen viranomaiset pystyisivät pitämään meitä silmällä.
Minnan äiti kertoo puhelimitse tehneensä seitsemän vuotta työtä, jotta tytär ja lapsenlapset palaisivat Syyriasta.
Hän hyväksyy sen, että tytär voi joutua Suomessa vankilaan, jos tämän todetaan syyllistyneen johonkin.
– He sanovat, etteivät ole tehneet mitään. Mutta se pitää tutkia täällä.
Minnan äiti sanoo, että leirillä olevien naisten omaiset ovat olleet yhteydessä Suomen viranomaisiin, mutta myös Syyrian kurdeihin. Hän näyttää kurdihallinnon lähettämää viestiä.
– Olemme valmiit auttamaan lasten ja naisten kotiuttamisessa, mutta luovutamme kansalaisia vain heidän hallituksilleen. Ellei Suomen hallitus ole yhteydessä meihin, emme voi luovuttaa kansalaisia muille tahoille, vastauksessa lukee.
Aiemmin Minnakin oli halunnut leiriltä takaisin Suomeen, äiti sanoo.
– Siitä lähtien kun hän leirille tuli, joka päivä tuli kysymys, että milloin päästään pois.
Muutama viikko sitten Minnalta tuli kuitenkin uudenlainen viesti: "Äiti voit lopettaa yrittämisen. Ei ne ota meitä."
– Mummille se oli kauhea paikka, Minnan äiti sanoo.
Hän toivoo, että Minna muuttaisi vielä mielensä.
Al-Holin leiriltä raportoi Antti Kuronen.
Lue myös:
Suomalaisesta Mikaelista tuli kalifaatin lapsi: "En tiennyt, että mulle tulee käymään elämässä näin"
Satelliittikuvat: Planet Labs Inc. Kuvaa rajattu. Lisenssi: CC BY-NC 3.0 (siirryt toiseen palveluun)