– Olin lähellä totaalista loppuunpalamista vuonna 2011, kun tein blogia päivätyön ohessa, suosittua Pupulandia-blogia pitävä Jenni Rotonen muistelee.
Kyseessä ei ole ainut hetki, jolloin bloggaajan työ on tuntunut raskaalta.
Tänä kesänä Rotonen piti lähes kuukauden kesäloman, ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Loman lopun lähestyessä burnoutin oireet palasivat, hän kärsi univaikeuksista ja oli ahdistunut.
– Tajusin, että jos sisällöllisesti kivan työn pariin palaaminen ahdistaa niin paljon, on tehtävä muutoksia arkeen.
Niinpä Rotonen päätti tehdä tietoisen elämänmuutoksen. Työnarkomaaniksi itseään kuvaileva Rotonen vaatii nyt itseltään vähemmän. Hän on myös leikannut kaupallisten yhteistöiden määrää, jotta voisi tehdä sisältöjä halutessaan harvemmin kuin ennen.
Rotosen reilu 12 vuotta sitten perustama blogi on palkittu Suomen parhaana muotiblogina vuonna 2016. Se kerää Rotosen mukaan noin 50 000 kävijää kuukaudessa.
Somevaikuttajat uupuvat työssään
Jenni Rotonen ei ole ainut sosiaalisen median vaikuttaja, joka on kokenut uupuvansa työssään. Keskiviikkona julkaistun somevaikuttaja 2019 -barometrin mukaan lähes joka kolmas somevaikuttaja on harkinnut lopettamista. Syyksi kyselyyn vastanneet bloggaajat, vloggaajat, tubettajat ja Instagram-vaikuttajat kertoivat työn olevan uuvuttava, ansaintamallin haastava ja kärsivänsä ajanpuutteesta.
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun väitöskirjatutkija Hanna Reinikainen tunnistaa ilmiön.
– Tavallisesta seuraajasta tai varsinkin sellaisesta henkilöstä, jolle somemaailma ei ole tuttu, saattaa tuntua tosi oudolta, miten sellainen mikä ei vaikuta edes työltä, voi olla jollain tavalla raskasta, Reinikainen kertoo.
Useat tubettajat ovat kuitenkin kertoneet viime vuosina kokevansa suoranaista burnoutia.
Voi miettiä, miltä tuntuisi lukea jatkuvasti itsestä tai omasta työnjäljestä jotain negatiivista.
Jenni Rotonen
Yleistölle näkymätöntä työtä on paljon, kertoo Jenni Rotonen. Aikaa kuluu sähköposteihin, viesteihin ja kommentteihin vastaamiseen, kirjanpitoon, asiakaspalavereihin sekä asioiden suunnitteluun ja organisointiin. Työpäivät venyvät usein pitkiksi.
– Olen joskus sanonut, että tämä on kuin yhden ihmisen mediatalo: kuvaan ja editoin itse, ideoin sisällöt ja tuotan ne, Rotonen luettelee.
– Someammattilaisena on varmasti vaikeaa tehdä töitä toimistoaikojen puitteissa, Reinikainen vahvistaa.
Koko ajan saatavilla
Hanna Reinikaisen mukaan sosiaalinen media kuluttaa, koska siellä tapahtuu jatkuvasti. Jenni Rotonen on samaa mieltä.
– Ajan henki on, että pitäisi olla koko ajan saatavilla. Jos et ole, voi myrsky nousta esimerkiksi väärinkäsityksestä hetkenä minä hyvänsä.
Myös loman pitäminen on vaikeaa, vaikkeivät seuraajat katoaisikaan.
– Kun ansainta perustuu siihen, että esittelet omaa elämääsi, voitko olla kokonaan offline tiettyjä aikoja? Reinikainen pohtii.
Rotonen on monien muiden someammattilaisten tavoin joutunut pohtimaan samaa. Joillakin bloggaajilla on assistenttejä, mutta Rotonen kokee vaikeaksi delegoida töitä, henkilöityyhän tekeminen häneen itseensä.
– Tällaisessa työssä ei voi palkata lomasijaista. Samaan aikaan tuntuu huonolta ratkaisulta bisneksen näkökulmasta, jos pitää taukoa päivittämisestä.
Ei helppoa rahaa
Jenni Rotosen ei ole tarvinnut enää aikoihin stressata rahapuolesta. Tähän pisteeseen pääseminen on kuitenkin vaatinut vuosien varrella suuren määrän ilmaisia työtunteja.
Moni somevaikuttaja joutuu silti miettimään, pystyykö työllä elättämään itsensä. Tulot kertyvät useista palasista: esimerkiksi kaupallisista yhteistöistä, Youtube-mainoksista ja tapahtumista.
Hanna Reinikaisen mukaan vaikuttajat tekisivät mielellään pidempiaikaisia yhteistöitä. Ne ovat kuitenkin vielä harvinaisia.
Rotonen tietää, että yrittäjänä menestys on pitkälti omissa käsissä: tulot ovat usein suoraan verrannollisia siihen, miten paljon ja hyvin tekee.
– Ihmiset helposti ajattelevat, että bloggaaminen on helppoa rahaa, mutta jos haluat ansaita rahaa niin suosittelen tekemään jotain ihan muuta. Mitä enemmän on rahaduuneja, sitä enemmän pitää tuottaa myös omaa ei-kaupallista sisältöä.
Kriittistä arvostelua
Somevaikuttaja 2019 -barometrin mukaan somevaikuttajia uupumuksen partaalle ajavat kiire sekä paineet laadukkaasta sisällöstä, eikä tilannetta helpota sisällön julkisuus ja alttius kriittisellekin arvostelulle.
Väitöskirjatutkija Hanna Reinikaisen mukaan seuraajat saattavat kritisoida somevaikuttajia ankarastikin. Monen kohdalla voidaan puhua jo kiusaamisesta.
Hänen mukaansa etenkin keskustelupalvelu Jodel on aiheuttanut vaikuttajille pahaa mieltä viime vuosina.
– Siellä puhutaan tosi rumasti melkein kaikesta, mikä liittyy vaikuttajiin. Jopa iloitaan, jos vaikuttaja saadaan kiinni sanomisten ja toiminnan ristiriidasta.
Lisäksi vaikuttajat saavat epäasiallisia kommentteja ja jotkut epäasialliset lähestymiset saavuttavat vaikuttajan yksityisviestein.
Yli 12 vuotta bloganneen Jenni Rotosen mukaan yleisöstä on tullut yhä vaativampaa.
– Välillä tuntuu, että teit niin tai näin, joku on aina tyytymätön.
Palaute on suoraa, raadollista ja hetkittäin julmaakin. Ihmisillä on voimakkaita mielipiteitä. Netissä käytävä keskustelu kantautuu usein myös bloggaajan korviin. Se on kuluttavaa.
– Voi miettiä, miltä tuntuisi lukea jatkuvasti itsestä tai omasta työnjäljestä jotain negatiivista.
Aito mutta virheetön
Hanna Reinikaisen mukaan kiinnostus somevaikuttajaa kohtaan kumpuaa siitä, että tämä on aidosti oma itsensä ja avaa elämänsä seuraajilleen. Näin he voivat kokea samaistuvansa vaikuttajaan.
Tällainen elämänsä avaaminen tekee vaikuttajan hyvin haavoittuvaiseksi, kertoo Reinikainen.
– Seuraajamäärien kasvaessa vaikuttajan tajuntaan voi äkkiä iskeä tietoisuus siitä, että tuhannet ihmiset tietävät minusta kaiken, vaikken itse tiedä heistä juuri mitään.
Jenni Rotosen mukaan bloggaajalta kyllä odotetaan aitoutta ja ihmillisyyttä, mutta myös virheettömyyttä. Ne ovat ristiriidassa keskenään.
Ihmiset helposti ajattelevat, että bloggaaminen on helppoa rahaa, mutta jos haluat ansaita rahaa niin suosittelen tekemään jotain ihan muuta.
Jenni Rotonen
Someraivo voi nousta mistä ja milloin tahansa. Ihmiset ovat herkkiä pahastumaan ja tuloksena saattaa olla kärkkäitäkin kommentteja.
– Oma ilmaisu on puutteellista. Vaikka kuinka yrittää miettiä kaikkia mahdollisia näkökulmia ja potentiaalisia väärintulkintoja, se on mahdotonta. Jokainen lukee tekstejä omista lähtökohdistaan ja aina joku ymmärtää väärin, Rotonen selittää ja myöntää kokevansa jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa siitä, ettei voi tietää, mistä nousee haloo.
Bloggaajia muistutetaan nykyään paljon heidän vastuustaan esikuvana ja suunnan näyttäjänä. Rotosen mukaan heidät nostetaan esiin etenkin vastuullisuus- ja ekologisuuskeskusteluissa.
– Bloggaajat nähdään symbolina sille, mikä maailmassa on pielessä: kulutuskeskeinen kulttuuri ja elämäntavat. Odotetaan, että bloggaaja ottaisi kantaa. Sitten kritisoidaan, ettet voi ottaa kantaa, koska et itse elä täydellisesti, Rotonen kuvaa seuraajien odotusten ristitulessa olemista.
Herättikö juttu ajatuksia? Keskustele aiheesta klo 22 asti.
Lue lisää: