Tässä on suomalainen lypsylehmä Aula, joka tuottaa maitoa Luonnonvarakeskuksen Maaningalla sijaitsevassa tutkimusnavetassa. Aulan ja sen lajitovereiden avulla tutkitaan suomalaisen naudan ympäristö- ja ilmastovaikutuksia.
Suomessa yli 80 prosenttia naudanlihasta tulee ruokapöytiin maidontuotannon sivutuotteena. Aula on poikinut 9 kertaa. Sonnivasikat on lähetetty kasvamaan lihakarjatilalle, lehmävasikoilla uudistetaan karjaa. Myös Aula päätyy aikanaan ruokalautaselle.
Aula on tämän jutun päähenkilö, sillä naudanlihaan ja maitotuotteisiin liittyvä ilmastokeskustelu on käynyt viime vuodet kuumana.
YK:n alainen Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi elokuussa raportin, jossa korostetaan lihansyönnin vaikutusta ilmastonmuutokseen. Erityisen haitallisena pidetään nautojen metaanipäästöjä ja sademetsän raivausta soijarehun kasvattamisen ja lihakarjan laiduntamisen tieltä.
Brasilia on maailman toiseksi suurin naudanlihantuottaja heti Yhdysvaltojen jälkeen. Maa on lisäksi maailman suurin naudanlihan viejä. Maa on isossa roolissa, kun puhutaan naudanlihan ilmastovaikutuksista.
Finnwatchin raporttissa kirjoitettiin jo vuonna 2011, että karjankasvatus ja soijanviljely ovat suurimmat syyt Amazonin sademetsätuhoihin. Nautojen ja soijan tarvitsemat viljelypinta-alat ovat myös Brasiliassa parhaillaan roihuavien metsäpalojen taustalla.
Samaan aikaan suomalaiset maanviljelijät ovat tuoneet esille toista näkökulmaa. Viljelijöiden mukaan suomalaista nautaa ei voi syyttää globaaleista ympäristöongelmista, kuten sademetsien hakkuusta tai soijan syöttämisestä. Julkisuudessa käytyä keskustelua on pidetty maanviljelijöitä syyllistävänä.
Suomessa kulutetun naudanlihan kotimaisuusaste on noin 75 prosenttia. Eniten lihaa tuodaan Puolasta, Tanskasta ja Saksasta. Brasilialaista naudanlihaa tuodaan hyvin vähän.
Marketin kylmäaltaan edessä seisova kuluttaja on ison valinnan edessä. Onko naudanlihasta ja maitotuotteista luopuminen suomalaiselle paras tapa vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mistä Aulaa voidaan syyttää? Annetaan tutkijoille puheenvuoro.
Metaani on merkittävä globaali ongelma
Lypsylehmä syö päivässä keskimäärin 50–55 kiloa säilörehua ja tarvitsee vettä yli 100 litraa. Aula on laitumella ja syö tällä hetkellä pääosin tuoretta nurmea.
Aulan ruoansulatuksessa syntyy metaania, joka lämmittää ilmastoa. Kansainvälisissä tutkimuksissa ollaan oltu huolissaan juuri metaanipäästöjen kasvusta.
Maapallolla elää yli miljardi nautaa, joiden arvioidaan hönkivän keskimäärin 500 litraa metaania päivässä. Kyseessä on keskiarvo, sillä yksilöiden väliset erot voivat olla suuria.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Alireza Bayatin mukaan suomalainen korkeatuottoinen lypsykarjalehmä hönkii keskimäärin 680 litraa metaania päivässä. Tämä luku laskettiin sadasta lehmästä, joiden edellisestä poikimisesta oli kulunut 90–240 päivää. Naudat tuottivat maitoa keskimäärin 34 litraa päivässä ja painoivat keskimäärin 658 kiloa.
Näillä luvuilla on merkitystä, sillä ne kaikki vaikuttavat yksilön metaanintuotantoon.
– Mitä korkeampi tuottavuus, sitä korkeammat metaanin kokonaispäästöt ovat. Metaanin osuus rehusta tai maidontuotannosta kuitenkin vähenee korkeammilla tuotantotasoilla, Bayatin kertoo.
Viime vuonna suomalaisen lypsylehmän keskituotos oli ProAgrian tuotosseurannassa 9 795 kiloa maitoa vuodessa. Vielä 80-luvulla keskituotos oli alle 6 000 kiloa vuodessa. Tuotanto on tehostunut, ja se tarkoittaa, että yksi metaania hönkivä lehmä tuottaa nyt aiempaa selvästi enemmän maitoa ja lihaa.
12-vuotiaan Aulan elinikäistuotos on yli 94 000 kiloa maitoa. Parhaalla kaudellaan se tuotti yli 12 000 kiloa ja edellisellä kaudellaankin vielä 8 900 kiloa. Nyt Aula odottaa vasikkaa ja on niin sanotusti ummessa.
Jos Aulan tuottamat metaanit lasketaan sen maidontuotantoajalta, on se hönkinyt 10 vuodessa yli 2 miljoonaa litraa metaania. Luvun arviointia vaikeuttavat tuottavuuden vaihtelut ja kuukaudet, jolloin lehmää ei lypsetä.
Aulan tuottaman metaanin määrä kuulostaa suurelta ja nautojen metaanintuotantoon kiinnitetään huomiota myös kansainvälisissä tutkimuksissa.
Jos Aula ja kaikki muut suomalaiset naudat teurastettaisiin laidunkauden päätteeksi ja karjatalous ajettaisiin Suomessa samalla alas, olisiko sillä globaaleja vaikutuksia?
Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Perttu Virkajärvi ja erikoistutkija Kirsi Järvenranta pyörittelevät päitään.
– Ei sillä olisi käytännössä minkäänlaista huomattavaa vaikutusta. Se ei näkyisi millään tavalla ilmastossa, Järvenranta sanoo.
– Ei se näkyisi. Kyllä meidän pitäisi tehdä jotain isompaa, Virkajärvi sanoo.
– Se saattaisi itse asiassa vaikuttaa pahemmin, koska silloin me toisimme lihan tänne ulkomailta, Järvenranta lisää.
Virkajärvi ja Järvenranta ovat käyttäneet laskelmissaan Tilastokeskuksen (2016) ja FAOSTATin (2014) tilastoja. Heidän mukaansa Suomen osuus märehtijöiden ruoansulatuksen globaaleista päästöistä on 0,14 prosenttia.
Luku laskettiin Maataloustieteen päivillä pidettyä esitystä varten.
– Kritiikki on kohtuutonta, suhteessa suomalaisen tuotannon osuuteen tästä syyllisyydestä. Mutta globaalilla tasolla kritiikki on aiheellista, Virkajärvi sanoo.
Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on laskenut, että karjatalouden suurimmat ilmastopäästöt aiheutetaan Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Päästöihin vaikuttavat tuotantotavat ja nautojen suuri määrä.
Julkinen keskustelu ohjaa kuluttajia
Suomalaisten nautojen osuus märehtijöiden ruoansulatuksen globaaleista päästöistä on aika paljon vähemmän kuin julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää.
Toisaalta ilmastonmuutos on globaali, ja on ihan sama, missä kasvihuonekaasu vapautuu. Suomalaisen kuluttajan vaikutus on ihan yhtä suuri kuin minkä tahansa rikkaan länsimaan kuluttajan vaikutus.
– Mutta onko lihantuotannon vähentäminen Suomessa paras keino? Perttu Virkajärvi kysyy.
Virkajärven mukaan julkisen keskustelun painoarvoilla on merkitystä, koska niillä pyritään ohjaamaan kuluttajien valintoja. Kuluttajan kannalta vaikutuskeinoista pitäisi puhua samalla painoarvolla kuin mikä niiden vaikutusarvo on.
– Vaikka kaikki suomalaiset luopuisivat kotimaisesta naudanlihasta, ilmastonmuutos ei hyödy siitä niin paljon kuin julkisen keskustelun perusteella odotettaisiin, hän sanoo.
Virkajärven mukaan kuluttajan tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista sähköä hän ostaa ja kuinka paljon sitä kuluttaa. Uusiutuvan energian käyttäminen liikenteessä olisi merkittävä teko.
– Esimerkiksi siirtyminen vihreään sähköön on suomalaiselle kuluttajalle seitsemän kertaa niin tehokasta päästöjen vähennystä kuin kotimaisen naudanlihansyönnin lopettaminen, Virkajärvi kertoo.
Hänen mukaansa länsimaista kulutusta olisi vara kohtuullistaa. Ruokahävikin ja lentämisen vähentämiseen pitäisi niin ikään kiinnittää huomiota.
Ensi viikolla järjestettävä Ruokahävikin vastainen viikko vie ilmastokeskustelua kuluttajan kannalta oikeaan suuntaan.
Vesijalanjälki ja muut ympäristövaikutukset
Luonnonvarakeskuksen Maaningan tutkimusyksikkö sijaitsee keskeisellä maidon- ja lihantuotannonalueella Pohjois-Savossa. Sijaintinsa vuoksi yksikkö pystyy tutkimaan suomalaisten nautatilojen ympäristövaikutuksia siellä, missä niitä eniten on.
Aiheen tutkiminen on tärkeää, sillä ilmastovaikutusten lisäksi naudoilla on paljon ympäristövaikutuksia.
Naudat aiheuttavat maailmalla eroosiota ylilaidunnuksen vuoksi. Ne kuluttavat vesivaroja, etenkin alueilla, joilla käytetään pohjavettä nautojen rehun kasteluun.
Rehuntuotantoon käytetty vesi on Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan karjatalouden globaali ongelma.
– Jos alue on kuiva jo valmiiksi, ongelma eskaloituu. Meillä ei ole veden riittävyyden kanssa tällaista ongelmaa ollenkaan, erikoistutkija Kirsi Järvenranta sanoo.
Väkirehupohjainen ruokinta tarkoittaa sitä, että pääosa nautojen käyttämästä ravinnosta tulee väkirehuista, kuten soijasta ja maissista. Soija ja maissi tarvitsevat nurmea enemmän teollisia kasvinsuojeluaineita.
Suomessa nautojen ruokinta on karkearehupohjaista ja Aulankin ruokinta perustuu nurmeen.
– Kasvinsuojeluaineisiin liittyvä kritiikki kohdistuu ennen kaikkea soijanviljelyyn, joka on käytetyin valkuainen eläinten ruokinnassa. Suomessa naudoille ei enää syötetä soijaa, johtava tutkija Perttu Virkajärvi kertoo.
Virkajärven mukaan maanviljelyyn on helpompi vaikuttaa, kun se tapahtuu kotimaan rajojen sisällä. Suomessa pitäisi keskittyä siihen, miten nautakarjatalous vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöjen tilaan.
Suomen Ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen vasta päättyneessä KiertoVesi-hankkeessa selvisi, että nurmipelloilta tuleva fosforikuorimitus on tällä hetkellä vain puolet siitä, mitä on aiemmin luultu.
Tutkimustulos kertoo siitä, että suomalaisessa maataloudessa on onnistuttu vähentämään nautojen lietteestä tulevaa vesistökuormitusta. Suunta on oikea, mutta toimia tarvitaan lisää.
– Meidän haasteemme vesiensuojelussa on peltojen fosforikuormituksen rajoittaminen. Siinä uudet lannankäsittelyteknologiat tulevat olemaan tärkeässä roolissa, Järvenranta kertoo.
Aula lisää laiduntamalla luonnon monimuotoisuutta
Aula kävelee laitumellaan ensin puiden alle ja raaputtaa päätään oksaan. Sen jälkeen se saa turkinhoitoa samalla laitumella olevalta lajitoveriltaan.
Kaikista syytteistä huolimatta tavanomaisessa tuotannossa olevalla Aulalla ei ole luonnolle ja ympäristölle pelkästään huonoja vaikutuksia. Oikeanlainen laiduntaminen ja lietteen käyttö ylläpitävät ja parantavat luonnon monimuotoisuutta.
Ympäristöjärjestö WWF:n Lihaopas on koottu osana Syö Itämeri puhtaaksi -hanketta. Sen suosituksissa painotetaan torjunta-aineiden vähäistä käyttöä, luonnon monimuotoisuutta, sekä ilmasto- ja vesistövaikutuksia.
Lihaoppaan mukaan suomalainen kuluttaja voi kohtuudella nauttia kotimaista luomu- ja luonnonlaidunlihaa. Tavanomaista tuotantoa olevaa lihaa tulisi syödä harkiten.
– Naudalla on isot ilmastovaikutukset, mutta luonnonlaitumien laidunnuksella on tärkeä merkitys luonnon monimuotoisuudelle, kertoo WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula.
Siitä huolimatta hän kohtuullistaisi lihan kulutusta.
– Meidän tärkein viestimme asian suhteen on, että ruoan pitäisi olla kasvispainotteista, koska se säästää eniten luontoa ja ilmastoa, Nikula painottaa.
Voit keskustella aiheesta jutun lopussa klo 22 saakka. Millaisia keinoja suosit kuluttajana ilmastopäästöjen vähentämiseksi?
Lue myös:
Voiko ruokaa tuottaa kestävästi? Maatalousmaan hiilivarannot hiipuvat ja pölyttäjät vähenevät
Suomalaiset maanviljelijät mukana ainutlaatuisessa kokeessa – tavoitteena pysäyttää ilmastonmuutos