– Aika yleinen mielikuva on, että vain pankkitilille kilahtavasta summasta pitää maksaa verot, yli 100 000 euroa viime vuonna tienannut someyrittäjä Sita Salminen miettii.
Näin ei kuitenkaan ole. Vloggaajan tai muun somevaikuttajan veronalaisiin tuloihin kuuluvat myös rahan arvoisena saadut etuudet kuten tavarat ja palvelut. Tällöin verotukseen ilmoitetaan etuuden käypä arvo, eli hinta, jolla sen saisi ostettua itsekin.
– Ainut poikkeus ovat tavanomaiset mainoslahjatyyppiset tavarat. Niissä on yleensä mainostajan logo, ne ovat arvoltaan vaatimattomia eikä niitä voi helposti muuttaa rahaksi, kertoo Verohallinnon johtava veroasiantuntija Tero Määttä.
Jos ilmoitat veronalaisena tulona kaikki saamasi tuotteet, jäät pahimmassa tapauksessa itse maksupuolelle.
Hanna Reinikainen
Viestintätoimisto Manifeston vuotuisen somevaikuttaja-barometrin mukaan 94 prosenttia somevaikuttajista saa käyttöönsä tuotteita ja palveluita. Rahapalkkaa saa 81 prosenttia vaikuttajista.
Ilmaisesta tavarasta pitää maksaa verot
Bloggaajat, tubettajat ja muut somevaikuttajat tekevät usein kaupallisia yhteistöitä yritysten kanssa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että yritys saa vaikuttajan kautta näkyvyyttä palkkiota vastaan. Palkkio taas voi olla esimerkiksi rahaa, tuotteita tai palveluita.
Verottajan mukaan niistä kaikista tulisi maksaa veroa. Samaa mieltä on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun väitöskirjatutkija Hanna Reinikainen.
Järjestely ei ole kuitenkaan ongelmaton, sillä vaikuttajat saavat usein ilmaiseksi näytetuotteita. Yritykset voivat lähettää niitä suoraan kotiin tai antaa tapahtumissa, jolloin niistä on vaikea kieltäytyä.
– Jos ilmoitat veronalaisena tulona kaikki saamasi tuotteet, jäät pahimmassa tapauksessa itse maksupuolelle, etkä ole välttämättä saanut minkäänlaista korvausta siitä, että esittelet tuotetta, Reinikainen sanoo.
Hän tietää joidenkin somevaikuttajien kieltäytyvän tavarasta. Varsinkin, jos heillä ei ole sille käyttöä.
Näin toimii myös bloggaaja, vloggaaja, ASMR-tubettaja, podcast-tekijä ja somevaikuttaja Sita Salminen.
– En ota vastaan kaikkea mitä tarjotaan, koska toiveena on että niitä esiteltäisiin jossain. Tiedän oman tavoittavuuteni. Se on paljon isompi kuin ilmainen shampoopullo.
Tulorekisteri helpottaa verottajan työtä
Väitöskirjatutkija Hanna Reinikaisen mielestä on selvää, että arvokkaat, jälleenmyyntiarvoa omaavat lahjat tulee ilmoittaa verottajalle, mutta pohtii, missä raja menee.
– Pitääkö huulipunakin ilmoittaa? hän miettii.
Samoilla linjoilla on vuosia somebisneksessä pyörinyt Sita Salminen.
– Oma mielikuva on, että verotettavaa tuloa olisi esimerkiksi arvokkaampi tavara, joka olisi mahdollista myydä eteenpäin ja muuttaa rahaksi.
Tuntuu, että aika harva niitä ilmoittaa. Tai tietää, että ne voisivat olla jotain, mistä pitäisi ilmoittaa.
Sita Salminen
Reinikainen miettii, onko verottajallakaan resursseja käydä läpi kaikkia somevaikuttajien yrityksiltä saamia etuuksia.
Veroasiantuntija Tero Määtän mukaan vuoden alusta käyttöön otettu tulorekisteri on helpottanut tätäkin työtä. Jatkossa etuuksien antajien täytyy nimittäin ilmoittaa antamansa veronalaiset ansiotulot Verohallinnolle. Ilmoitusten perusteella tulot kohdistetaan esimerkiksi somevaikuttajille.
Mikäli tuloja ei ole kirjattu veroilmoitukseen, voi verottaja ottaa yhteyttä.
– Kehotetaan ilmoittamaan puuttuvat tulot. Jos siihen ei reagoi, määrätään veronkorotusta, Määttä selittää.
Harva ilmoittaa
Verohallinto loi viisi vuotta sitten ohjeistuksen siitä, miten blogikirjoituksista saatuja korvauksia ja etuja verotetaan. Sen jälkeen kysymystulva loppui.
Taho kuitenkin tietää, etteivät kaikki ohjeistuksesta huolimatta vielä hallitse verotusasioita.
– Enemmän tai vähemmän satunnaisesti bloggaavien voi olla vaikea ymmärtää, että saatu tuote tai palvelu voi olla verotettavaa tuloa ja siitä pitäisi ilmoittaa veroilmoituksella, Verohallinnon Tero Määttä tiedostaa.
– Tuntuu, että aika harva niitä ilmoittaa. Tai tietää, että ne voisivat olla jotain, mistä pitäisi ilmoittaa, Sita Salminen myöntää.
Salminen on ilmoittanut verottajalle vuosien saatossa esimerkiksi saamansa kannettavan tietokoneen sekä matkan Costa Ricaan.
Matkan kustantamisen ehtona oli, että siitä pitää maksaa verot. Ohjeistus oli tarkka ja sen myötä myös nuori yrittäjä oppi ilmoittamaan etuuksistaan verottajalle.
Tero Määttä uskoo, että myös yritykset haluavat vaikuttajien maksavan veronsa asianmukaisesti.
– Ei ole kauhean hyvää mainosta, jos heidän tuotteensa tai palvelunsa tulee ilmi tilanteessa, jossa henkilö onkin jättänyt kaiken ilmoittamatta.
Herättikö juttu ajatuksia? Keskustele aiheesta klo 22 asti.
Lue lisää: