Voiko oman lapsen kuolemasta koskaan selvitä?
Oli tammikuu ja perjantai. Puhelin soi.
Birgitta Kaartisen aviomies soitti työpaikalle ja kertoi, että kotitiellä auto oli jäänyt junan alle.
Heidän 9-vuotias poikansa Jonne oli autossa.
Jonne Kaartinen haudattiin tammikuun lopulla.
Arkkuun sisarukset laittoivat Jonnelle kirjoittamansa kirjeet ja hänen vanhat luistimensa.
Saimme myös koskettaa Jonnen kättä, kasvoja emme nähneet.
Birgitta
Joka kerran kun Birgitta lähtee kotoa, hän ylittää onnettomuusristeyksen.
Pysähdyn ja katson, tuleeko juna. Jos juna tulee, hätkähdän aina.
Birgitta
Kahdesta ensimmäisestä vuodesta en muista juuri mitään. Katsoin omaa elämääni kuin sivusta.
Birgitta Kaartinen
Tutkimusten mukaan läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle.
Soili Poijula, psykologi
En jaksanut kävellä enkä istua, ylipäätään olla. Välillä en olisi millään jaksanut nousta sängystä, sitten taas imuroin kolme kertaa päivässä, koska olin niin levoton.
Birgitta Kaartinen
Oman lapsen menettäminen on kaikista menetyksistä stressaavin.
Soili Poijula, psykologi
Birgitta etsi ja sai apua. Läheisiltä ja seurakunnan sururyhmästä. Myös ammattiapua, minkä saanti ei ole itsestäänselvää.
Surun häiriöt ja hoito sivuutetaan liian usein. Kaikista näkymättömimmäksi jää pitkittyneen surun hoito.
Soili Poijula, psykologi
Tutkimusten mukaan läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle.
Soili Poijula, psykologi
Birgitalla terapiajaksoja on ollut useita, välillä hän voi paremmin ja välillä huonommin.
Terapia oli tärkeää, ilman sitä en olisi pärjännyt. Niissä olen murhettani puhunut murusiksi.
Birgitta Kaartinen
Surulla ei ole selkeää alkua ja loppua. Suru on kuin aaltoileva meri, jossa voi meren tyynnyttyäkin tulla pohjavirta, joka vetää hetkeksi syvyyksiin.
Soili Poijula, psykologi
Vertaistuki ja ammattiapu eivät sulje pois toisiaan. Niiden auttava vaikutus perustuu eri tekijöihin.
Joku ei tarvitse vertaistukea eikä ammattiapua, toinen tarvitsee vain toista ja joku tarvitsee molempia.
Soili Poijula, psykologi
Jossakin vaiheessa huomasin nousevan auringon ja valon lisääntymisen. Minulla oli elämän nälkä.
Birgitta
Kun lasten määrää kysytään, vastaan aina – viisi. Myös lastenlapset tietävät, että heillä on eno, joka on kuollut.
Birgitta
Jonnen kuolema muutti Birgitan elämän - ja hänet myös ihmisenä.
Minuus on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen.
Birgitta
Olen tullut vahvemmaksi. On tullut uskallus avata uusia ovia. Ei tarvitse pelätä, kun pahin on jo tapahtunut. En enää pelkää kuolemaa.
Birgitta Kaartinen
Tekijät
Julkaistu 22.9.2019 7:31