Maataloutta on tähän saakka pidetty suurimpana fosforipäästöjen aiheuttajana. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan maatalouden osuus on runsaat 58 prosenttia koko maan vuosittaisesta fosforikuormasta.
Vallitsevan käsityksen mukaan pellolta huuhtoutuu vesistöön vuosittain keskimäärin 1,1 kiloa fosforia hehtaarilta.
Uusi tutkimus romuttaa nyt tämän käsityksen. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan nurmipeitteisiltä pelloilta huuhtoutuu fosforia 0,43 kiloa hehtaarilta. Määrä on alle puolet siitä, mitä tähän saakka on uskottu.
– Huuhtoumamäärässä on ollut merkittävä yliarviointi, kiteyttää Luken johtava tutkija Perttu Virkajärvi.
SYKEn mukaan ihmisiä ei ole huijattu
Tulokset ovat peräisin Suomen ympäristökeskuksen vetämästä KiertoVesi-hankkeesta, jossa mallinnettiin fosforin huuhtoutumista nurmipeitteisiltä pelloilta. Tutkijoiden käytössä oli Luken huuhtoumakenttien nurmivuosien aineisto kolmelta paikkakunnalta kahdenkymmenviiden vuoden ajalta (1992–2017).
– Malliin saatiin paras mahdollinen aineisto Suomesta.
Tähän saakka käytössä ollut luku, 1,1 kiloa hehtaarilta vuodessa, on niin sanottu ominaiskuormitusluku, joka on ollut käytössä jo kolmisenkymmentä vuotta.
Luku on saatu eteläisen Suomen pienillä savisilla valuma-alueilla tehdyissä tutkimuksissa, mutta se on yleistetty kuvaamaan nurmipellolta ympäristöön huuhtoutuvan fosforin määrää myös muualla Suomessa, eli aivan toisenlaisessa ympäristössä.
SYKEn erikoistutkija Petri Ekholm ei pidä tällaisen ominaiskuormitusluvun käyttämistä huijauksena.
– Meillä ei ole kovin paljon seurannassa olevia maatalousalueita. On aina hienoa, kun saadaan uusia tuloksia erilaisista ympäristöolosuhteista, hän muotoilee.
"Nautakarjataloutta syyllistetty liikaa"
Perttu Virkajärven mukaan suomalaista nautakarjataloutta on tähän saakka syyllistetty kohtuuttomasti. On puhuttu "lantapommista" ja lietelannan suuresta fosforikuormituksesta.
– On lakattava syyttämästä nautakarjatilojen lietekäsittelyä, Virkajärvi sanoo.
Virkajärvi selittää uutta tilannekuvaa nurmenviljelyssä tapahtuneella muutoksella, josta kiitos kuuluu hänen mukaansa viljelijöille.
Lietelantaa levitetään pelloille nykyisin ainoastaan kasvukaudella, talvilevitys on kokonaan kielletty, ja syyslevityskin on rajoitettu niin määrän kuin ajankohdankin osalta.
Lietteen hajalevitys on sekin vähentynyt, sillä jo yli puolet nurmelle levitettävästä naudanlietteestä sijoitetaan eli mullataan levittimen peltoon tekemään viiltoon. Multaus tehdään, jotta ravinteet jäisivät peltoon kasvien käyttöön.
Käytössä on myös letkulevitys, jossa liete valutetaan letkuista pellon pintaan. Molemmat menetelmät vähentävät ravinteiden huuhtoutumisriskiä.
Luken erikoistutkija Kirsi Järvenranta ei silti anna karjataloudelle täydellistä synninpäästöä. Fosforikuormaa syntyy yhä, ja nautakarjatalouden haasteena on edelleen nurmilta huuhtoutuva liukoinen fosfori.
– Kun meillä on todenmukaiset luvut pellolta tulevasta kuormituksesta, me pystymme kohdentamaan toimenpiteet oikeisiin paikkoihin. Myös lietteen levitystä riskiolosuhteissa tulee välttää.
MTK:n mielestä fosforin käyttöä voidaan nyt lisätä
Maa- ja metsätaloustuottajien etujärjestön MTK:n korvissa uudet ja entistä pienemmät arviot fosforikuormasta kuulostavat hyvältä.
Pohjois-Savon MTK:n toiminnanjohtaja Jari Kauhanen arvelee, että seurauksena voivat olla jopa uudet lannoitussuositukset. Hänen mukaansa myös ympäristökorvausjärjestelmän taulukkoarvoja voitaisiin katsoa uusiksi.
– Voidaan laittaa eri luvut sinne, ja ruveta pikkuhiljaa purkamaan rajoitteita.
Voisiko tämä tarkoittaa sitä, että fosforia käytettäisiin maataloudessa jatkossa enemmän?
– Kyllä, tarpeen mukaan, Kauhanen toteaa.
Uudelleenarviointi jo meneillään metsätalouden osalta
Maatalouden syntitaakkaa vesistöön valuvasta fosforikuormasta on osaltaan vähentämässä myös metsätalous.
Metsien ojitus vaikuttaa järvien rehevöitymiseen ja muuttumiseen humuksen takia tummemmaksi, ja metsätalouden osalta ravinnehuuhtouman uudelleenarviointi on jo meneillään.
Syynä on Luken ja SYKEn kaksi vuotta sitten julkaistu yhteistutkimus, jossa havaittiin, että toisin kuin oli aiemmin luultu, metsäojituksesta aiheutuvat valumavesien ravinnepitoisuudet ovat sitä suuremmat, mitä enemmän suon ojittamisesta on kulunut aikaa.
Uudet tulokset pakottivat muuttamaan aiempia käsityksiä, ja tutkijat arvioivat silloin tuoreeltaan, että käytössä olevat metsätalouden kuormitusarviot fosforin ja typen osalta olisi kerrottava kahdella tai jopa kolmella.
Luken johtava tutkija Mika Nieminen on kuitenkin nyt päätynyt siihen, että tämä kaksi vuotta sitten tehty arvio on pahasti alakanttiin.
– Oma arvioni on, että metsätalouden fosfori- ja typpikuormat ovat vähintään kolmasosa maatalouden kuormituksesta.
Nieminen arvioi, että metsätalouden päästöt ovat fosforin osalta 600–700 tonnia ja typen osalta noin 11 000 tonnia vuodessa.
Tutkijan arvio eroaa huomattavasti nykyisestä käsityksestä, jonka mukaan metsätalouden kokonaiskuormitus on vuodessa 231 tonnia fosforia ja 3 253 tonnia typpeä.
Uudet tutkimustulokset ovat johtaneet siihen, että jo 1970-luvulta alkaen käytössä ollutta metsätalouden ominaiskuormituslukua ollaan nyt parhaillaan uudistamassa.
Olemassa myös luontaisesti reheviä järviä
Uutta tietoa on saatu myös muun muassa Mira Tammelinin ja Tommi Kauppilan järvien piilevälajiston muutoksiin perustuvista tutkimuksista. Piilevien avulla on mahdollista erottaa ihmisen aiheuttama rehevöityminen järveen tulevasta luontaisesta fosforikulkeumasta eli luonnonhuuhtoutumasta.
Tästä on yhtenä esimerkkinä Pohjois-Savossa oleva Iisalmen vesistöreitti, jonka järvet ovat piilevätutkimusten perusteella olleet rehevöityneitä jo tuhansien vuosien ajan. Alueella on ollut asutusta kuitenkin vasta muutamien satojen vuosien ajan.
Lisää aiheesta:
Metsäojitusten vaikutukset vesistöihin yllättivät tutkijat – päästöt pahenevat vuosien kuluessa