Ukrainan presidentinhallinnon jykevässä rakennuksessa ei ehkä koskaan ole ollut yhtä paljon suomalaisia toimittajia kuin presidentti Sauli Niinistön vieraillessa viimeksi Kiovassa vuonna 2014.
Ukrainalaisia toimittajia ei paikalla juuri ollut.
Me suomalaiset sen sijaan odotimme suuria uutisia. Olihan Niinistö edellisenä päivänä vieraillut presidentti Vladimir Putinin luona, ensimmäisenä lännen johtajana vajaa puoli vuotta Krimin valtauksen jälkeen.
Suomalaisten silmissä Niinistö oli kasvanut suureksi viestinvälittäjäksi, jopa rauhantekijäksi, joka keksisi keinon Ukrainan kriisin ratkaisemiseksi.
Kun tapaaminen silloisen presidentin Petro Porošenkon kanssa oli päättynyt, saivat suomalaiset vihdoin huojennuttavan viestin.
– Eilisen ja tämän päivän keskusteluiden jälkeen olen tulossa siihen johtopäätökseen, että on olemassa tilanteen aukeamisen aika, ehkä enemmän kuin pitkään aikaan tässä kriisissä on nähty, muotoili Niinistö tuolloin Kiovassa.
Viiden vuoden jälkeen Ukrainassa soditaan yhä.
Niinistö saapuu tänään viralliselle vierailulle maahan, jossa YK:n mukaan on kuollut yhteensä ainakin 13 000 ihmistä sotatoimien alettua Itä-Ukrainassa.
Sodan lopettamisesta neuvotteleva Venäjän, Ukrainan, Saksan ja Ranskan muodostama niin kutsuttu Normandia-ryhmä on viimeksi kokoontunut valtionjohtajien tasolla vuoden 2016 lokakuussa.
Donbassin alueella soditaan yhä päivittäin.
Sekä Venäjä että Ukraina korostavat yhä Minskin sopimuksen toimeenpanoa, mutta todellisuudessa sen kohdat ovat jääneet kuolleiksi kirjaimiksi. Donbassin alueella soditaan yhä päivittäin.
Myös presidentti Niinistö jatkaa keskustelujaan. Tavatessaan elokuussa Putinin Helsingissä Niinistö kertoi pyrkivänsä edistämään “käytännön töitä” tilanteen ratkaisemiseksi.
– En sanoisi olevan erityisen toiveikas, mutta ehkä oli parempia sävyjä kuin aikaisemmin, Niinistö arvioi tilannetta medialle (siirryt toiseen palveluun).
Sävyt ovat kirkastuneet edelleen viime lauantaina tapahtuneen Ukrainan ja Venäjän välisen vankienvaihdon myötä. Niinistö luonnehti sitä tviitissään ensimmäiseksi askeleeksi eteenpäin ja uskoi vaihdon tasoittavan tietä Normandia-ryhmän toimille.
Vankienvaihtoa on pidetty tärkeimpänä läpimurtona Venäjän ja Ukrainan välisissä suhteissa sen jälkeen, kun Venäjä liitti vastoin kansainvälistä oikeutta Krimin osaksi itseensä ja alkoi sotia Itä-Ukrainassa tukemalla paikallisia kapinallistaistelijoita.
Vaihto suoritettiin perinteiseen tapaan kummankin maan pääkaupungista yhtä aikaa lähtevillä lentokoneilla. Vastaanotettuihin vankeihin suhtautuminen eroaa kuitenkin maissa ratkaisevasti, mikä kertoo omalla tavallaan osapuolten asemasta Itä-Ukrainan sodassa.
Kiovassa presidentti Volodymyr Zelenskyi otti lentokentällä riemuiten vastaan 35 vapautettua ukrainalaisvankia, joita ylistetään maan kansallissankareina.
Zelenskyitä on kritisoitu kapinallistaistelija Volodymyr Tsemahin luovuttamisesta Venäjälle. Tsemahia on syytetty osallisuudesta malesialaiskoneen alasampumiseen Itä-Ukrainassa vuonna 2014. Kokonaisuudessaan vankienvaihto nähdään kuitenkin tärkeänä sulkana tuoreen presidentin hattuun.
Kansan palvelija -satiirisarjasta presidentiksi nousut Zelenskyi lunasti odotukset saamalla vapaaksi Kertšin salmessa kaapatut merimiehet ja ennen kaikkea elokuvaohjaaja Oleh Sentsovin, jonka Venäjä oli vanginnut terrori-iskun suunnittelusta. Euroopan unioni myönsi Sentsoville vankeuden aikana Saharov-ihmisoikeuspalkinnon.
Venäjällä tunnelma on ollut karumpi. Moskovan lentokentällä ei pidetty kansanjuhlaa, eikä Putin ollut vastassa Ukrainan vapauttamia vankeja.
Venäjällä kaikki julkisuus on kohdistunut valtio-omisteisen uutistoimisto Ria Novostin Ukrainan-johtajaan Kirill Vyšinskiin. Venäläiset ovat pitäneet valtionpetoksesta vangittua toimittajaa maansa tärkeimpänä poliittisena vankina.
Toisin kuin Ukraina Venäjä ei ole julkistanut listaa saamistaan vangeistaan. Mediassa julkaistujen epävirallisten nimilistojen mukaan suurin osa Ukrainan vapauttamista vangeista on sen omia kansalaisiaan, jotka oli pidätetty Itä-Ukrainassa vakoilusta tai osallistumisesta laittomiin sotatoimiin.
Samoista syistä listalle päätyi myös Venäjän kansalaisia.
Aleksandr Baunov Moskovan Carnegie-keskuksesta perustelee sanomalehti Kommersantissa (siirryt toiseen palveluun) vankien kylmää vastaanottoa seuraavasti.
– Se on viesti omille: Jos joudutte vangiksi, niin me tietysti vedämme teidät sieltä pois, mutta on parempi olla jäämättä kiinni. Sankarit eivät joudu vangiksi, Baunov sanoo.
Ukraina ja Venäjä ovat aiemminkin vaihtaneet vankeja. Tämänkertainen vaihtokauppa oli kuitenkin laajuudeltaan moninkertainen vuoden 2016 toukokuussa ja kesäkuussa suoritettuihin vaihtoihin verrattuna.
Moskova kiistää yhä virallisesti osuutensa Itä-Ukrainan sotaan ja pitää sitä Ukrainan sisäisenä konfliktina. Vankienvaihdolla Venäjä silti epäsuorasti vahvistaa osallisuutensa sotaan.
Presidenttien kesken näyttää syntyneen aitoa luottamusta.
Ratkaisevinta tulevaisuuden kannalta on kuitenkin se, miten vankien palauttamisesta sovittiin. Putin ja Zelenskyi päätyivät sopimukseen vankienvaihdosta kahdenkeskisissä puhelinkeskusteluissaan. Presidenttien kesken näyttää syntyneen aitoa luottamusta.
– Toisin kuin edeltäjänsä, uusi Volodymyr Zelenskyin hallinto näytti tervettä lähestymistapaa ja valmiutta kompromisseihin, Venäjän ulkoministeriöstä viestitettiin (siirryt toiseen palveluun) vankienvaihdon yhteydessä.
Ukrainan, Venäjän ja niin kutsuttujen Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen edustajien on kerrottu keskustelevan jo ensi viikolla mahdollisuudesta vaihtaa kaikki jäljelle jääneet vajaa kolmesataa vankia.
Vankienvaihto on kuitenkin vasta ensimmäinen askel Venäjän ja Ukrainan välien normalisoinnissa, josta on turha odottaa nopeaa. Edes pitävään tulitaukoon ja joukkojen poisvetämiseen pääseminen ei ole tule olemaan helppoa, puhumattakaan yhteisymmärryksestä Donetskin ja Luhanskin alueiden itsehallinnosta.
Entä mikä on Sauli Niinistön rooli Itä-Ukrainan kriisin ratkaisemisessa?
Niinistö on toistellut vuosien mittaan suomalaismedialle, ettei pidä itseään suurena rauhanvälittäjänä. Presidentti lausui näin jo elokuussa 2014 edellisen Kiovan vierailunsa alla.
Suomalaismedia on kaikesta huolimatta yrittänyt itsepintaisesti pukea tätä viittaa Niinistön päälle.
Presidentin itsensä mukaan Suomi on valmis auttamaan – jos apua pyydetään. Sen sijaan hän on korostanut tärkeyttä pitää keskusteluyhteyttä auki kaikkiin suuntiin.
Nyt kun Venäjän ja Ukrainan presidentit näyttävät löytäneen aidon keskusteluyhteyden, tarve ulkopuoliselle viestinvälittäjälle vähenee.
Samalla suomalaisten on syytä luopua Niinistön harteille asetetuista epärealistisista odotuksista rauhan loihtimisesta Itä-Ukrainaan.
MUUTETTU 12.9.2019 klo 7:38 valtiovierailu viralliseksi vierailuksi.
Lue lisää: