Haistelen silmät kiinni sammaleen kosteaa tuoksua keskellä Nuuksiota. Koen täydellistä turvallisuutta metsässä, joka muutoin saattaisi pelottaa.
Vierelläni istuu Jarko Taivasmaa, tietoisuusvalmentaja ja toimintaterapeutti. Hän muistuttaa, että ihmislajille ominainen paikka on luonto ja ihmiselle tyypillinen liike on kävely.
– Itse asiassa luonto on meidän alkuperäinen kotimme. Olemme vain saattaneet unohtaa sen kaupungin vilinässä.
Innostaakseen ihmisiä luontoyhteyteen Taivasmaa on kehittänyt yhdessä Haltian luontokeskuksen kanssa metsään uppoamisen menetelmän. Tarkat ohjeet löytyvät hänen kirjoittamassaan teoksessa "Metsässä - uppoudu metsään, itseesi ja elämään".
– Aivan kuten hieronta, sauna tai avanto saavat aikaan tietynlaisen rentouden kokemuksen, niin sellaisen voi tuottaa myös metsään uppoutuminen. Tämän vuoksi olen konseptoinut menetelmän.
Taivasmaa on yhdistänyt menetelmässä kiinalaista liikuntamuotoa chi kungia, mindfulnessia ja meditaatiota. Yhdistelmän avulla kehoa ja mieltä palautetaan eri tavoin nykyhetkeen.
Tavoitteena on päästää irti mielen keloista. Kun ajatukset pyörivät jatkuvasti esimerkiksi haastavissa ihmissuhdekuvioissa tai tulevissa työprojekteissa, niin niistä haluaisi päästä edes hetkeksi eroon.
Menetelmä tuottaa kokijalle lopulta rentoutuneen, mutta tiedostavan olotilan, jota Taivasmaa kutsuu metsätilaksi.
Kohti tuntematonta
Metsään uppoamiseni alkaa Nuuksion parkkipaikalta, josta Taivasmaa opastaa minua pieniä polkuja pitkin kallion laelle. Kävelemme mustikanvarpujen läpi, kaatuneiden puiden yli ja sammaleiden päällystämien kivien välistä yhä syvemmälle metsään.
Kävely muuttuu hikiseksi, mutta puolen tunnin jälkeen pääsemme huikealle näköalapaikalle. Kalliolta avautuu näkymä havumetsään ja järvelle.
Taivasmaa kertoo kuljettaneensa alueella useita virkistyspäivää viettäneitä työporukoita ja hyvinvointimatkailusta innostuneita aasialaisia turistiryhmiä. Kaikki ovat olleet vaikuttuneita Suomen luonnon kauneudesta.
Miten rauha voi löytyä itsestä?
Aloitan metsään uppoamisen taputtamalla kehoa kauttaaltaan. Kevyt hipsuttelu alkaa päälaesta, josta se jatkuu käsien, lapaluiden ja jalkojen läpsyttelyyn. Tunne on samankaltainen kuin läpsisi saunassa kehoa vihdalla.
Seuraavaksi teen mindfulnessista tuttuja harjoituksia rauhallisesti hengittäen. Huomioin Taivasmaan ohjaamana yksi aisti kerrallaan ympäröivää luontoa.
Haistan kostean sammaleen tuoksun, tunnen tuulen kasvoillani ja kuulen linnun jossain kaukana. Avaan silmät ja näen muurahaisen kantamassa havunneulasta.
Kierrän katsetta hitaasti toiseen suuntaan. Jo kuollut puu on taipunut konkeloon. Vierellä kasvaa uusi, parinkymmenen sentin kokoiseksi kasvanut taimi.
Huokaisen syvään ja päästän irti kehon jännityksistä. Suljen silmät Taivasmaan pyynnöstä uudelleen.
Seuraava vaihe tulee olemaan varsinainen metsään uppoutuminen.
Taivasmaa pyytää unohtamaan hetkeksi kaiken. Kuvittelen hänen pyynnöstään, että olen ainut olento koko universumissa. Lopulta minua pyydetään unohtamaan omakin olemassaolo.
Taivasmaa toteaa, että tässä vaiheessa uppoutuja voi kokea sulautuvansa luontoympäristöön. Meditaation jälkeen Taivasmaa ohjaa puheellaan minut takaisin tähän hetkeen.
Taputtelen kehoa hereille ja nautin rentouden tilasta. Tunnen oloni turvalliseksi, samalla tavalla kuin voi tuntea omassa kodissaan.
Urbaanikylpy stressaa
Kaupunkien ilmansaasteet ja melu vaikuttavat sydämen sykkeeseen ja verenpaineeseen haitallisesti. Urbaaneissa ympäristöissä, joissa ei ole viheralueita tai puistoja, on tutkimusten mukaan vaikeaa palautua stressistä.
Sen sijaan metsässä liikkuminen vaikuttaa monin tavoin myönteisesti kehoomme, ja tästä löytyy runsaasti tutkimusnäyttöä. Jo vartin oleskelu metsässä vaikuttaa psykologisesti vähentäen muun muassa stressiä.
Taivasmaan kehittämän metsään uppoutumisen menetelmä on yksi metsäkylpemisen muodoista. Esimerkiksi Japanissa puhutaan metsäterapia Shinrin-yokunista, jonka tavoitteena on yhtä lailla upottautua metsän tunnelmaan erilaisten harjoitusten avulla.
Yksi, jakamaton maailma
Nollaamisen kokemusta voi hakea monella tavalla. Joku voi nollata päätä urheilemalla, tekemällä käsitöitä tai käyttämällä päihteitä. Mielen rentouden tilaa voi Taivasmaan mukaan saada myös metsästä.
Kun Taivasmaa uppoutuu oikein kunnolla metsään, niin minuus ja tarina hänestä itsestään katoavat. Hän kokee silloin olevansa osa kokonaisuutta.
– En mieti, mitä teen, mitä saan tai missä epäonnistun. Olen osa luontoa. Harjoituksen jälkeen huomaan, että metsä on pysynyt samana. Minä olen muuttunut.
Metsä on osalle suomalaisista paikka, jossa voi rentoutua tai poimia marjat pakkaseen. Sieltä voi saada omaan elämään myös voimaantumisen kokemuksia. Silloin Taivasmaan mukaan voi ymmärtää olevansa osa luontoa eikä erillinen luonnosta.
– Jo muinaissuomalaiset kokivat, että on vain yksi, jakamaton maailma. Sen voi kokea edelleen.
Katso, miten toimittaja Helena Lappeteläinen koki metsään uppoutumisen:
Lue lisää: