Lauantaiaamu Karkkilassa kello 10. Tarkoituksena on nähdä Andy McCoy tämän treenikämpällä kaupungin keskustassa. Paikan edustalla vastaan tulee hänen henkilökohtainen avustajansa.
– Mennään hakemaan Andy, hän sanoo.
Muusikko löytyy seuraavan korttelin baarista. Paikalla on muutama juttukaveri, osalla edessään kahvi toisilla tuoppi.
McCoy häviää baaritiskille hakemaan juomia. Pöydässä istuva kaveri sanoo, ettei niistä kannata kieltäytyä, sillä Andy on tänään hyvällä tuulella. Rokkari palaa takasin ja törkkää kuvaajan käteen Jaffan ja toimittajalle snapsin.
Rokkistara jää vielä hetkeksi kuppilaan, kun haastattelua ja kuvausta lähdetään valmistelemaan treenikämpälle.
Bändin soittajat valuvat hiljalleen paikalle. Tähteä itseään odotellaan tovi jos toinenkin. Tupakkaa kuluu. Lopulta yksi bändin jäsenistä ajaa pihaan Andy kyydissään.
– Hard rock, rokkari sanoo rööki huulessaan ja heiluttaa huivia, jossa on sama teksti.
Andy McCoy -show voi alkaa.
Päivitettyä Hanoi Rocksia
Suomen tunnetuimpiin rokkareihin kuuluva 56-vuotias Andy McCoy eli Antti Hulkko Pelkosenniemeltä on pitänyt hiljaiseloa musiikin parista. Oman laskelmansa mukaan vapaata tuli pidettyä kymmenen vuotta. Uutta musiikkia on kuitenkin syntynyt viime vuosina ja etenkin viimeisen vuoden aikana.
Treenitila sijaitsee keltaisessa puutalossa. Siellä neljä McCoyn bändiin kuuluvaa muusikkoa virittelee kamojaan. Treeneistä ei kuitenkaan tule mitään, sillä pian pitää lähteä kuvaamaan uutta musiikkivideota ja aikataulusta ollaan jäljessä.
Silti Andy McCoy istahtaa hetkeksi haastattelua varten. Hän vastailee omintakeisella väsyneen venyvällä nuotillaan. Suusta putoilee kaikkea muuta kuin kirjakieltä. Rokkari kertoo, minkälaista uutta musiikkia on syntynyt.
– Paljon humppaa ja valssia. Nyt kun Matti ja Teppo menee lomalle, niin me täytetään se market gap, mikä jää siihen. Käytetään sitä hyväksemme, muusikko nauraa räkäisesti.
Leikki sikseen. Uusi musiikki on perinteistä rockia, johon on yhdistetty muun muassa latinoa ja kantria. Tulevalta albumilta on jo julkaistu kappale Seven seas. Kuun lopussa julkaistava levy on nimeltään 21st Century Rocks, joka McCoyn mukaan viittaa tähän vuosituhanteen.
– Mun mielestä tää vuosituhat oli täyttä skeidaa alussa. Kaikki nää tietsikat tuli kuvioihin. Mut mä huomasin, että oli vielä rock 'n' roll niin kauan kun on ihmisii niin kuin mä.
Mistä kappaleet sitten kertovat? Muusikko hymähtää ja sanoo, että siitä, mistä ne ovat aina kertoneet. Kukista ja mehiläisistä.
McCoylla on takanaan huikeat menestyksen päivät Hanoi Rocksin riveissä 1980-luvulla ja se kuuluu hänen tuotannossaan edelleen.
– Miltä Hanoi Rocks kuulostaisi nykyään. Jos kaikki ei ois spragannu ja joidenkin egot ei olis tullu niin vitun isoiksi ja ne luulee, että ne on parempii kuin ne on. Mut ne ei oo saanu mitään aikaan, McCoy kuittaa entisille bändikavereilleen.
Karkkilan uusi julkkis
Lyhyen haastattelun jälkeen rokkiryhmä raahautuu Karkkilan valimolle. Siellä kuvataan uutta musiikkivideota 21st Century Rocks -kappaleeseen. Valimolla on musiikkivideoon sopivat karheat puitteet. Tehdasympäristö on täynnä rujoa metallia ja lisää tulee sulatusuunista.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun lupa on annettu videon kuvaamiseen valimolla. Onhan kaupunki saanut uuden julkkiksen, kun Andy McCoy muutti Karkkilaan loppukesästä.
– Mä oon irtolainen. Mä oon nomadinen [paimentolainen]. Ei kukaan oo sanonu, että mä asun täällä. Eikä voi, muusikko kuittaa Karkkilaan muutostaan.
Kuvauspaikalla on kaikki valmista, joskin videon kuvaajalla on pinna kireällä, koska aikataulu on venynyt. Andy McCoy ja hänen yhtyeensä vaihtavat vaatteita videoon sopiviksi. Bändikamoja asetellaan paikoilleen ja taas välillä käydään röökillä. Yhtäkkiä päätähti poistuu paikalta avustajansa autossa. Kukaan ei oikein tiedä minne.
Tovin kuluttua McCoy palaa pitkässä karvatakissa. Kuvaukset pääsevät vihdoin alkamaan. Valimossa filmataan perinteistä bändin soittamista ja se on vain osa lopullista musiikkivideota.
– Älä heiluta niin paljon käsiä seuraavalla kerralla, kuvaaja ohjeistaa Andy McCoyta.
Seuraavan oton alussa kädet pysyvät kurissa – hetken.
"Rock 'n' roll ei delaa"
Tällä vuosituhannella rockmusiikki on kokenut inflaation, kun rap ja elektroninen musiikki ovat nousseet valtavirraksi. Aivan viime vuosina rock on jälleen alkanut nostaa päätään.
– Mä luulen, että rock 'n' rollista on tullut vähän kuin blues. Se ei tuu ikinä delaa. Sillä tulee olee faninsa aina. Rock 'n' roll elää ja voi hyvin niin kauan kuin ihmiset tekevät sitä hyvin, Andy McCoy vakuuttaa.
Suomalaismuusikko on nähnyt miten musiikkibisnes on muuttunut vuosikymmenten varrella. Hän muistelee, kuinka oli hienoa olla jollain levy-yhtiöllä, kun rahaa sai ennakkoon jopa miljoona dollaria. Nykyisin on toisin, sillä muusikon mukaan välikädet yrittävät ottaa kaiken hyödyn irti.
– Olen kuullut nuorilta bändeiltä, että ne ottaa 75 prossaa keikkaliksasta ja puolet sun merchistä [oheistuotteista]. Mä en sellaseen botskiin hyppää. Se on uppoova botski.
McCoyn mielestä radiosta tuleva musiikki kuulostaa kuin sen olisi tehnyt sama tuottaja ja artisti. Hänen nuoruudessaan tunnisti heti, mikä bändi soittaa.
– Kelaa johonkin YouTubeen pannaan minimum 60 000 biisiä vuorokaudessa. Kuinka paljon voi olla hyvää siellä? Ehkä yks tai kaks. Kuuleeks niistä enää sit koskaan? Se on erittäin kyseenalaista.
Andy McCoy lähenee kuuttakymppiä, mutta hänestä tuntuu, että musiikkia tehdään melkein pelkästään pikkutytöille. Hän ei kuitenkaan halua aliarvioida pikkutytöistä koostuvaa yleisöä, sillä heillä on aina ollut omat popidolinsa. Tosin nekin unohtuvat, kun kuvioon tulevat oikeat poikakaverit, rokkari toteaa.
– Mut se ei oo geimi, missä mä oon. Me tehdään korkee quality rock 'n' roll ja välillä käydään Vermossa raveissa, McCoy virnistää.
"Vain jumala voi haukkuu mua"
Haastattelussa aurinkolasit pysyvät päässä ja välillä otetaan hörppy tölkistä. Andy McCoyn vastaukset valuvat suusta verkkaisesti. Haastattelu on kaukana siitä, minkälaisia tämän päivän räppäreiden ja poppareiden kanssa tehdään.
Rocklegenda päätyy pohtimaan yli 40 vuotta kestänyttä uraansa. Hyviä muistoja on Hanoi Rocksista sekä esiintymisistä Iggy Popin ja Alice Cooperin kanssa. Huonoja hetkiä on hänen mukaansa niin paljon, että niistä pitäisi tehdä oma kirjansa.
Oman uran pohtiminen tässä hetkessä tuntuu McCoysta pelottavalta.
– Miten mä oon saanu niin paljon aikaan. Se on Jumalan lahja. Kukaan ei voi tulla haukkuu mua paitsi Jumala itse, jos mä oon mokannu sen tai tehny helvetin hyvän duunin. Ikinä ei tiedä.
Andy McCoy sanoo, että hän on vuosien varrella kehittynyt muusikkona paljon, mutta ei niinkään ihmisenä.
– Se on hienoin juttu tässä, että sä et oo ikinä valmis. Susta tulee vaan parempi. Meillä on tietyt maalit, mutta sä et ikinä pääse siihen. Se on aika sairas tie tää elämä. Etsiä täydellisyyttä, mihin sä et ikinä pääse. Mut jollet sä etsi sitä, niin sä et ainakaan pääse lähemmäksi.
Haastattelun lopuksi Andy McCoy ojentaa kätensä.
– Voitko sä suudella mun sormusta? Mikset? Sitten tulee lättyyn.
Toimittaja menee lukkoon. Suudelmaa ei heru rangaistuksen uhallakaan.
– Lättyyn tulee joka tapauksessa, rokkari nauraa.