Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 4 vuotta vanha

Sanna Salo ei juo alkoholia ja kaatoi ennen ystävienkin kaljat viemäriin – vaikka juomattomuus yleistyy, sitä pitää yhä perustella

Alkoholi on Suomessa piru sekä enkeli, mutta nuorta sukupolvea se kiinnostaa yhä vähemmän. Sanna Salo on yksi heistä.

Sanna Salo Pasilan aseman laiturilla odottamassa 19.9. 2019.
Sanna Salo, 21, ei näe alkoholia tavoiteltavana tai ihailtavana asiana. Hänen kantansa on verottanut myös ystävyyssuhteita vuosien varrella. Kuva: Katriina Laine / Yle
Fanni Kangasvieri
Avaa Yle-sovelluksessa

Kun Sanna Salo oli 15-vuotias, kavereiden kourassa oleva kaljapullo näyttäytyi ahdistavana mörkönä. Jos joku veti viinatonkan esiin, hän poistui tilanteesta.

– Ihmisten käytös muuttuu humalassa. En osannut tuolloin luottaa, että heistä saa samalla lailla irti illalla kuin myös seuraavana päivänäkin. Kyse oli aitoudesta.

Nuorten kiinnostus humalanhakuiseen juomiseen on hiipunut tasaiseen tahtiin.

Vielä vuonna 1999 puolet yhdeksäsluokkalaisista oli juonut vähintään kuusi annosta alkoholia kerralla kuukauden sisällä.

Vuonna 2015 vain vajaa neljännes peruskoulun viimeisen luokan nuorista joi samaan tahtiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn mukaan vuonna 2019 vahvaan humalaan joi itsensä vähintään kerran kuukaudessa perusopetuksen 8. ja 9. luokkaa käyvistä 10 prosenttia, lukiolaisista 18 prosenttia ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 27 prosenttia.

THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo liittää humalanhakuisen juomisen vähenemisen siihen liittyvän sosiaalisen paineen alenemiseen ja kiihtyvään kilpailuun opiskelu- ja työpaikoista.

Muita esitettyjä syitä ovat sosiaalisten foorumien, kuten Instagramin ja Whatsappin, suuri suosio sekä yksinkertaisesti se, että vanhemmat kuuntelevat lapsiaan aiempaa paremmin.

Vaikka alkoholista luopuminen on yhä yleisempää, sen puolustelu vaatii kuitenkin edelleen selittelyä.

Lasillinen merkitsee sosiaalisuutta

Alkoholia ja sen sivuilmiöitä tutkineen sosiologin Antti Maunun mukaan drinkistä kieltäytyminen tulkitaan usein alitajuisesti niin, että henkilö kieltäytyy ajanvietosta kokonaan.

Tämä on Maunun mukaan kaikuja kulttuurista, jossa alkoholi merkitsee sosiaalisuutta.

– Lukioaikana jäin usein bileiden ja rientojen ulkopuolelle, enkä saanut läheisiä ystäviä. Nykyisin opiskelijabileissä saatetaan kysyä, että miten kestän selvin päin kaiken, sanoo nykyisin Helsingin yliopistossa opiskeleva 21-vuotias Sanna Salo.

Sanna Salo Pasilan aseman laiturilla odottamassa 19.9. 2019.
Salon mukaan alkoholista kieltäytymiseen ei tarvittaisi syitä. Ei riittää. Kuva: Katriina Laine / Yle

Suomessa alkoholi on esitetty paholaisen ja enkelin kuvajaisena: Toisaalta se vie arjen ulkopuolelle, mutta myös pahimmillaan hautaan.

– Joskus teini-ikäisenä protestoin kaatamalla ihmisten kaljoja viemäristä alas. Nykyään en anna kantani vaikuttaa ihmissuhteisiini, Salo muistelee.

Käännös arvomaailmassa tuli pari vuotta sitten joulukuussa, kun Salo lähti ystäviensä mukaan jatkoille ylioppilasjuhlien jälkeen.

– Silloin menin ensimmäistä kertaa baariin istumaan. Se oli ahdistavaa ja outoa, koska en ollut tottunut näkemään lähipiiriäni humalassa. Nykyään kapakassa istuminen luonnistuu.

Sosiologi Maunun mukaan juomiseen on suhtauduttu Suomessa aina kahtiajakoisesti, mutta ajattelutapa on hiljalleen purkautumassa 90-luvulla ja myöhemmin syntyneillä.

Ainakin siinä mielessä, että alkoholia tarvittaisiin kaikkiin juhlistuksiin ja rientoihin.

– 1970-luvulla ja aiemmin syntyneille alkoholi merkitsee vapautta, jolloin juomisen rajoittaminen on heille sitä tunkkaista presidentti Kekkosen ajan Suomea, jossa ihmisiä yritetään holhota, Maunu sanoo.

Alkoholi nostaa arjen yläpuolelle

Salo ei kuvaile absolutismia päätöksenä. Muille se on kuitenkin näyttäytynyt valintana, johon suhtaudutaan usein hämmennyksellä.

Tästä esimerkkinä hän mainitsee ystäviltään saadun kuohuviinipullon. Lahja oli 18-vuotispäivien varalle, jos kokeiluinto valtaisikin mielen.

– Kun alkoholista kieltäytydytään, oletetaan aina olevan joku syy. Mutta entä jos sitä ei ole?

Sosiologi Maununmukaan pullon korkkaaminen merkitsee yhdessäoloa ja mukavia hetkiä. Sellaisia tunteja, jotka kohoavat arjen ulkopuolelle.

– Jotkut haluavat olla mukana tilanteessa pitelemällä kädessä vaikka alkoholijuomalta näyttävää vissylasillista. Näin annetaan viestiä siitä, että hei, haluan viettää aikaa teidän kanssanne, Maunu sanoo.

Salon mielestä on käsittämätöntä, että juomattomuutta täytyisi peitellä. Vaikka asiantuntijat sanovat juomispaineen vähentyneen nuorten keskuudessa, hän on asiasta eri mieltä.

– Itse en ole koskaan tuntenut suurta painostusta siitä, etten koske alkoholiin. Tiedän kuitenkin, että kaikilla asia ei ole näin ja tässä kohtaa asenteisiin pitäisi tulla muutos.

Lue lisää:

"En pääsekään hoitamaan pikkuveljeä, koska olen kännissä", Enni Granström sanoi isälle puhelimessa – mutta lopulta siitä tuli puhelu, joka pelasti hänet

Jäikö juomaputki päälle lomalla? Alkoholista kieltäytyminen on tehty lähes mahdottomaksi, sanoo tissutteluun kyllästynyt kirjailija

Voiko juhlia, vaikkei ota alkoholia? Kolme tarinaa siitä kuinka alkoholi jäi, mutta biletys ei

Suosittelemme