Kun ilma kylmenee ja valo vähenee, ihmisessä tapahtuu jotain. Haikeus valtaa sisimmän ja mieli tummenee. Syksyn värit ovat iloisia, ihminen ei välttämättä ole.
Lasse Mårtensson ilmaisi asian näin:
Kun syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues.
Tähän soundiin laulujen tekijät ovat kautta aikojen yrittäneet iskeä. Tässä jutussa kerrotaan kahden suositun syysbiisin tarina.
Marraskuu- hitiksi tehty
– Laskin, että jos laulu soi kolme kuukautta radiossa, sen on pakko olla hitti!
Näin mietti Miljoonasade -yhtyeen biisinikkari ja pomo Heikki Salo kevätkesällä 1987.
– Ja kun tiesin, että seuraava sinkku tulee ulos syyskuussa, niin sen voi saada soimaan niin pitkään mainitsemalla ne kolme kuukautta: syyskuu, lokakuu ja marraskuu, jatkaa Salo.
Kitaristi Matti Nurron tekemään alkuun tarvittiinkin sopivasti kolmitavuinen sana, joka kesti venyttämistä ja "mar-ras-kuu" sopi siihen tarkoitukseen mainiosti.
– Mietin myös, että tarttuvassa tekstissä pitää olla kaipuuta, kaljanjuontia, ikävää ja jotain uutta.
Paperille ilmaantuivat rivit "yli taivaan/päivät niinkuin varisparvet raahautuu" ja kielikuvat "kaipuun kaatopaikka" ja "kuivakurkku rotta".
Sitten Salo yhdisti kaksi Nurron demoa ja sävelsi kertosäkeistön itse ja laittoi nimeksi Marraskuu.
Aluksi kappale ei silti tuntunut toimivan.
Sitä kokeiltiin studiossa kitaravetoisesti The Smiths -yhtyeen tyyliin ja väännettiin jopa funkiksi.
Ratkaisu löytyi, kun tuottaja Janne Louhivuori penkoi unettomana yönä levyhyllyään ja kuunteli Shakti -yhtyeen albumia Shakti with John McLaughlin.
Mies pohti, mahtaisiko siinä käytetty intialainen lyömäsoitin, tabla, sopia Salon biisiin...
Louhivuori nauhoitti puolen tahdin pituisen pätkän tablaa ja teki siitä luupin. Sen tempo oli täsmälleen sama kuin Marraskuussa.
– Ja kun taustalla soinut kielisoitin tamburakin oli kokonaisuuden kanssa harmoniassa, se oli siinä, muistelee Louhivuori Mikko Lundellin kirjassa Miljoonasade.
Luuppi toi Marraskuun taustalle laukkaamisen tunnun, laahaavuus hävisi ja raskaus katosi.
Vuoden 1987 suurin kotimainen hitti oli valmis eikä sen suosio ole tähän päivään mennessä laantunut.
Syksyn sävel - jätetty Juice
Suomen tunnetuin syysbiisi, Syksyn sävel, kertoo tekijän Juice Leskisen mukaan hänen entisestä tyttöystävästään Jaanasta. Tämä jätti Leskisen heidän yhteisellä matkallaan Lontoossa 1970-luvun puolivälissä.
– Istuin puiston penkillä mieli täynnä pahuutta ja tein sen biisin, kertoi Juice myöhemmin haastattelussa.
Leskisen Lontoon reissu ja toipuminen kesti kolme kuukautta. Kotona Suomessa mentiin studioon ja tyhjän päälle.
Entinen bändi Coitus Int oli hajonnut, soittajat koottiin erikseen ja Juice tuotti kokonaisuuden itse. Singlekin julkaistiin 1975 pelkästään Juicen nimellä.
Vaikka biisin nimi on Syksyn sävel, sanaa syksy ei siinä mainita kertaakaan – rakkaus ja kaipuu sitä useammin.
Laulun maailmassa kohtaavat suomalainen Toivo Kärki ja amerikkalainen tuottajaguru Phil Spector.
Jo aloitusriimi on suomalaisen musiikin historiaa.
Edesmennyt Yö-yhtyeen laulusolisti Olli Lindholm sanoi kerran, että siihen loppui hänen omat sanoitusyrityksensä.
– Kun minä osaan kirjoittaa, että "kävelen kadulla", kirjoittaa Juice, että "katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista", naureskeli Lindholm.
Vaikka tämä venäläisiin romansseihinkin verrattu kappale ei aluksi menestynyt kovinkaan hyvin – puhuttiin jopa Juicen "ekasta flopista" – on se ajan myötä noussut täyteen arvoonsa.
Juice itse arveli biisin suosion syyksi, että kappaletta on helppo laulaa kapakassa hieman liikuttuneena.
Kesäbiisissäkin soi syys
Myös moni suomalaisista kesäbiiseistä sisältää syksyisen apeuden siemenen.
Yleisradion musiikkitoimittaja Susanna Vainiolan mielestä kansanluonteemme tulee silloin näkyviin yllättävän puhtaana: tässä tämä lyhyt onnen aika nyt oli, kohta alkaa taas normaali ankea jynkytys.
– Esimerkiksi Mamban kappaleessa Vielä on kesää jäljellä on muka positiivinen sävy, mutta siinäkin odotetaan jo syksyä saapuvaksi.
Vainiola muistuttaa, että suosituksi kesäbiisiksi mielletyssä Maaritin Jäätelökesä-kappaleessa on siinäkin jo itse asiassa syksy ja kesä jäänyt taakse:
Muistan jäätelökesää, kun lapset kiirehtii kouluun. Posken rusketus häviää. Illat pimenee jouluun.
– Meidän suomalaisten on jotenkin vaikea kokea onnea, kun se tapahtuu. Muisteleminen jälkikäteen on helpompaa, Vainiola pohtii.
Amerikkalaisilla on mustien orjien blues ja valkoisten kantri, ranskalaisilla chanson ja portugalilaisilla fado.
Suomalaisilla on ikuinen syys.