Muun muassa Jari Tervo ja Osmo Soininvaara ovat viime viikkoina kertoneet meille olleensa nuorena niin tyhmiä, että kannattivat diktatuuria ja sortoa romantisoidessaan vallankumousta ja guevaroja.
Itselleni on jäänyt epäselväksi, miksi näitä synnintunnustuksia halutaan kertoa julkisuuteen. Oletan, että ne on ainakin kirjoittajien mielessä tarkoitettu opastukseksi meille nuoremmille, ettemme hurahtaisi arveluttaviin joukkoliikkeisiin.
Arveluttava joukkoliike tarkoittaa tuolle ikäluokalle kommunismia. He näyttävät ajattelevan, että nuorisojengi "ei tajuu kuin paha kommunismi o”. Niinpä aina kun joku ehdottaa mitään yhteiskunnan ohjauskeinoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen selättämiseksi, nämä nousevat tuoleistaan (hieman hitaasti) – että hei kuulkaa, Venezuelan tiellekö tässä, että ei lapset kannata!
Kuusikymppiselle isoista muutoksista tulee mieleen nimittäin politiikka eli kommunismi eli nuoruus, josta seuraa tarve muistuttaa muuttuneensa viisaaksi sosialidemokraatiksi, jonka tehtävä on estää kommunistien valtaanpääsy, koska kommunismi, se on aivan tuolla lihaveron nurkalla kyttäämässä!
Varoittelijat eivät ole tulleet huomanneeksi, että me nuoremmat olemme olleet siinä määrin informoituja ja ajattelevia ihan lähtökohtaisesti, että emme ole kannattaneet diktatuureja alun alkaenkaan. Toisekseen: nykymuotoisen kapitalismin kyseenalaistaminen ei ole kalteva pinta kohti kommunismia ja totalitarismia, eikä nykymuotoinen kapitalismi ratkaise samalla tavalla yhteiskunnallisia ongelmia kuin ennen.
Viime vuosisadalla ei myöskään ollut ilmastonmuutosta, josta sedät ja tädit voivat olla mitä mieltä tahansa, mutta yksi asia on varma: mihinkään yhteisiin päätöksiin ei päästä niin kauan, kuin leikimme säännöillä, jotka eivät enää ole totta.
Menneet sukupolvet ja heidän nuoremmat faninsa eivät ymmärrä, kuinka paljon kapitalismi on muuttunut sitten kommunismin uhan päivien. Maailmalla tämä toki tiedetään ja ehkä pian Suomessakin. Financial Times vaati kapitalismin uudelleenarviointia – pelkkä osakkeenomistajien etu tai kasvu sinänsä ei voi enää olla yrityksen päämäärä.
Kun hyvinvointivaltiota rakennettiin, globaali kapitalismi ja valtiot pystyivät jakamaan länsimaailmassa kasvun hedelmiä kohtuullisen tasaisesti. Nyt valta ja pääomat kasaantuvat muutamalla harvalle isolle toimijalle, facebookeille ja alibaboille. Ne hallitsevat markkinoita markkinapaikkojensa suuruudella, innovaatioita ei enää tarvita. Korporaatioiden aikana niillä oli tytäryhtiöitä eri maissa ja näitä pystyttiin esimerkiksi verottamaan kohtuullisen hyvin. Nyt pääoma karkaa digitaalisuuttaan ja nopeuttaan verotuksen piiristä. Lisäarvoa syntyy, mutta se ei valu enää keskiluokalle. Saati että sen päästövaikutuksia pystyttäisiin hinnoittelemaan tai muuten ohjailemaan.
Digitaalinen maailma murtaa hierarkiat, koska se on luonteeltaan verkko, ei komentoketju. Siksi sitä on vaikea ohjata ja kontrolloida valtiollisella politiikalla. Toimijoiden väliset suhteet heittävät häränpyllyä.
Samaan aikaan muutkin kapitalismin parametrit järkkyvät.
Negatiivisia korkoja ei pitänyt valtavirran talousteorioiden mukaan tulla, ei ainakaan pysyvästi, eikä keskuspankkien setelirahoitusta ikinä pitänyt käyttää eikä ainakaan pysyvästi. Olemme tilanteessa, jossa rahaa on tarjolla aivan loputtomasti, mutta bruttokansantuotteet eivät kasva. Kaikki on ihan mullin mallin. Vanhat säännöt eivät päde. Lapsikin ymmärtää, että tässä ajassa ei käydä enää taistelua markkinatalouden ja kommunismin välillä siinä mielessä kuin ennen.
Viime vuosisadalla ei myöskään ollut ilmastonmuutosta, josta sedät ja tädit voivat olla mitä mieltä tahansa, mutta yksi asia on varma: mihinkään yhteisiin päätöksiin ei päästä niin kauan, kuin leikimme säännöillä, jotka eivät enää ole totta. Miksi herranjumala käymme taistelua kommunismia vastaan, kun maailman haasteet ovat jossain ihan muualla? Miksi jengi ei tajuu?
Riku Siivonen
Kirjoittaja on toimittaja ja käsikirjoittaja.
Aiheesta voi keskustella 04.10. klo 16.00 asti.
Lue myös
Jani Kaaron kolumni: Miksi Jeffrey Epstein halusi jättää peniksensä perintökaluksi maailmalle?
Riku Siivosen kolumni: Isä kuoli tavaran keskelle, eikä olisi arvannut mitä sitten seurasi
Riku Siivosen kolumni: Tarjosin muurarille paukun, ja hän muutti käsitykseni työmarkkinoista