Hallitus miettii parhaillaan, miten koulutusta pitäisi uudistaa, jotta se vastaisi paremmin työelämän tarpeita 2030-luvulla.
Opetusministeriö ja korkeakoulut neuvottelevat uusista tutkintotavoitteista seuraavaksi nelivuotiskaudeksi 2021–2024.
Tällä hetkellä arvioidaan, että valtaosa tulevaisuuden työpaikoista vaatii korkeakoulutusta, joten tutkintojen määrää halutaan nostaa kunnolla.
Jyväskylän yliopiston työelämätutkija Anu Järvensivu kritisoi tutkintoajattelua kapeaksi. Hän ei usko, että korkeakoulujen tuottavuuden nostaminen nopeaan tahtiin on se, mitä työelämä tarvitsee.
– Näen sen hieman ristiriitaisena, jos ajatellaan laadullisen kehittämisen vaatimuksia ja pyrkimyksiä, mitä korkeakouluilla tällä hetkellä on. Vanhanaikaisilla mittareilla tapahtuva tehokkuuden vaatimus syö pohjaa tärkeämmältä kehittämistyöltä, yliopistolehtori Järvensivu sanoo.
Korkeakoulututkintoja valmistuu nyt vuosittain noin 59 000. Helsingin Sanomien mukaan (siirryt toiseen palveluun) ministeriö haluaa nostaa määrää kahdeksalla tuhannella vuosittain 2020-luvun alkupuolella. Tutkintojen kasvusta yli puolet kohdistuisi yliopistoihin ja loput ammattikorkeakouluihin.
Runsaan kymmenen vuoden päästä, vuonna 2030, korkeakouluista pitäisi valmistua vuosittain jo 17 000 opiskelijaa enemmän kuin tällä hetkellä.
Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen (kesk.) korostaa Iltalehdelle (siirryt toiseen palveluun), että nämä ovat vasta tavoitteita, joista neuvotellaan. Vaikka yliopistot ja ammattikorkeakoulut saivat hallitusohjelman mukaisen 60 miljoonan euron lisäyksen perusopetukseen, aloituspaikkojen nostamiseen ei tullut ylimääräistä rahaa.
Hallitus haluaa, että puolella nuorista aikuisista olisi korkeakoulutus vuoteen 2030 mennessä. Osuus on nyt 41 prosenttia.
Ajatushautomon Demoksen tulevaisuustutkija Johannes Koponen uskoo, että tulevaisuudessa korkeakoulutusta ja yhä kovempaa osaamista vaativien työpaikkojen määrä kasvaa merkittävästi.
Koposen mukaan keskipalkkaiset työt tulevat vähenemään, kun automatisaatio vie näitä työtehtäviä ja siirtää ne matalapalkkaisiksi töiksi. Näille ihmisryhmille pitää pystyä tarjoamaan mahdollisuus oman osaamisen nostamiseen.
Koposen mielestä korkeakoulutus antaa aina hyvät valmiudet opiskella lisää asioita.
– Siellä oppii toki taitoja, mutta vielä tärkeämpää on, että siellä oppii ajattelua ja tapoja oppia. Tämä idea pitäisi saada leviämään laajemmin kaikkeen koulutukseen, Koponen sanoo.
Koulutuspolut joustaviksi kaikille
Kaikkein ensimmäiseksi tutkijat laittaisivat kuntoon jatkuvan oppimisen.
Jokaisen pitäisi pystyä täydentämään opintojaan ja osaamistaan nykyistä vapaammin ja joustavammin sekä nuorisoasteella että aikuiskoulutuksessa – koulutustaustaan katsomatta.
– Priorisoisin tutkintojen modulaarisuutta ja jatkuvan oppimisen puolella tiiviiden osaamis- tai aihekokonaisuuksien muodostamista suhteessa esimerkiksi tutkintomäärien tai opintojen läpäisyaikojen kasvattamiseen, Järvensivu sanoo.
Moduuleista eli eri oppiaineiden kursseista opiskelija voi koostaa yksilölliset opinnot ja tutkinnon.
Koponen panostaisi jatkuvan oppimisen lisäksi perusdigitaitoihin, joita hän vertaa lukutaitoon. Digitaitoja tullaan tarvitsemaan yhä enemmän ja osalla suomalaisista ne eivät ole parhaalla tasolla.
– En nyt puhu mistään tekoälykoulutuksesta, vaan ihan perustavanlaatuisista taidoista, vaikka kyvystä osallistua jollekin kurssille. Että saisimme nämä kyvyt mahdollisimman monelle, Koponen painottaa.
Tietotekniset taidot ovat syytä olla kunnossa, mutta Järvensivu soisi myös, että mahdollisimman suuri osa ikäluokasta oppisi kompleksisuusajattelua ja ongelmanratkaisukykyä: kykyä nähdä laajoja kokonaisuuksia ja niiden keskinäisiä kytköksiä.
Järvensivun mukaan juuri yhteiskuntatieteissä on valmiuksia tällaiseen ajatteluun.
– Perinteisesti tämän kaltaisen osaamisen tuottaminen on ollut vähän heikkoa. Nyt jos koskaan olisi äärimmäisen tärkeää, että nähtäisiin yhtymäkohtia ekologisissa tai yhteiskunnallisissa asioissa, Järvensivu sanoo.
Hallituksen parlamentaarinen työryhmä pohtii parhaillaan, miten jatkuva oppiminen saadaan nykyistä sujuvammaksi.
Tarkoitus on lisätä muunto-, täydennys- ja erikoistumiskoulutusta työelämässä ja miettiä joustavampia keinoja opiskella korkeakouluissa. Työryhmän ehdotuksia muutoksista odotetaan ensi vuoden lopussa.
Laitetaanko rahat korkeakouluihin, kun lähihoitajistakin on huutava pula?
Samaan aikaan, kun puhutaan korkeakoulututkintojen määrän voimakkaasta lisäyksestä, myös suorittavan työn tekijöistä tulee olemaan kova pula.
Esimerkiksi kolmannes lähihoitajista jää eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa. Mihin koulutuspanostukset oikeasti pitäisi laittaa?
Automatisointi ja tekoäly voivat viedä osan työtehtävistä, mutta ihmisten kohtaamisen taito ja tarve eivät häviä mihinkään, sanoo Anu Järvensivu.
– Tässä on vaikea ristiriita. On selvä asia, että lähihoitajia, putki- ja sähköasentajia tarvitaan tulevaisuudessa, näitä ammattiryhmiä on hyvin vaikea korvata koneilla. Esimerkiksi korjausrakentamisessa automaation mahdollisuudet ovat aika rajattuja, hän toteaa.
– Onhan tämä pulmallinen tilanne hallitukselle. Pitäisi kerätä hyvissä ajoin rahoitusta näihin eläkesiirtymiin liittyvään koulutukseen ja turvata näidenkin osaajien saatavuus jatkossa, Johannes Koponen sanoo.
Järvensivua häiritsee se, että suorittava ja korkeakoulutusta vaativa työ arvotetaan toisiinsa nähden hierarkisesti. Hän myös muistuttaa, että suurin osa oppimisesta ei tapahdu kouluissa vaan työelämässä.
Lue lisää: