Ihmisiä eri puolilta maailmaa jonottaa lontoolaisella Baker Streetillä, erityisen paljon Aasiasta. He odottavat pääsyä taloon numero 221 B, maailman kuuluisimman neuvoa-antavan yksityisetsivän Sherlock Holmesin ja hänen ystävänsä tohtori Watsonin kotiin.
Museoasunnossa ovat vierailleet myös turkulaiset Elina Karvo ja Suvi Laine, useampaankin kertaan. He ovat sherlockiaaneja eli intohimoisia Holmes-harrastajia.
Narisevat portaat neljään eri kerrokseen ovat aivan liian kapeat ihmismassojen kulkea. Mutta onhan yksityiskohdat nähtävä: Holmesin ja tohtori Watsonin yhteisestä olohuoneesta löytyvät takan reunukseen puukolla isketyt kirjeet, persialaisessa tohvelissa säilytettävät piipputupakat, Holmesin pitkästyksissään seinään ampumat kirjaimet… aivan kuten Arthur Conan Doyle on kirjoittanut.
Sherlock Finland -yhdistyksen varapuheenjohtaja Suvi Laine muistelee, miten ensimmäisellä kerralla hänen vieraillessaan Sherlock Holmes -museossa vuonna 2011 väenpaljous häiritsi tunnelmaan pääsyä. Asunnossa oli paljon tekstitauluja ja kirjeitä, joita ei juuri mahtunut lukemaan.
– Toisella kerralla onnistui jo paremmin. Kirjeet, joita oli lähetetty Holmesille, olivat mahtavia. Erityisesti jäi mieleen aasialaisen koululaisen liikuttava kirje. Koulussa oli annettu tehtäväksi kirjoittaa julkisuuden henkilölle, Laine kertoo.
Miksi juuri aasialaisia turisteja vierailee museossa niin paljon? Sherlock Finland -yhdistyksen perustajajäsen Elina Karvo kertoo, että Holmesia on tehty Japanissa sekä mangana että live actionina. Japanin erikoisuus on vuodelta 2018 Miss Sherlock -sarja (siirryt toiseen palveluun), jossa pääosassa on kaksi naista.
Myös Kiinassa on tehty Holmes-elokuva ja Intiassa Holmes-tv-sarjaa.
Museon ylimmässä kerroksessa pitävät majaa tarinoista tuttujen hahmojen vahanuket, muun muassa Holmesin arkkivihollinen, professori Moriarty. Totta kai myös Baskervillen koira on mukana valtavana päänä.
Elina Karvo on ostanut itselleen museosta Holmes-piipun ja deerstalker-hatun, josta on tullut varsinainen yksityisetsivän tunnusmerkki. Se on tweed-kangasta, lippa sekä eteen että taakse, korvaläpät solmittuna ylös.
Fanien ydinjoukko keskusteli aluksi WC:n seinällä
Yle näytti tv:n arkiaamuissa vuonna 2006 uusintana 1980-luvulla tehtyä Sherlock Holmes -sarjaa, jonka pääosassa oli Jeremy Brett. Abiturienttina Elina Karvo sai sen katsomisesta hyvän syyn pitää paussia yliopiston pääsykokeisiin lukemisesta.
– Rakastuin Brettiin Holmesina täysin. Muutenkin sarja oli hienosti tehty.
Syksyllä 2006 Karvo aloitti kulttuurihistorian opinnot Turun yliopistossa. Pian hän keksi laittaa munat samaan koriin: Holmes on laaja kulttuurihistoriallinen ilmiö, jota pystyisi tutkimaan monelta näkökulmalta.
Elina Karvo päätyi tekemään pro gradu -tutkielmansa Sherlock Holmesista (Mitä salaperäisin veikko – Sherlock Holmesin mieskuvan rakentuminen Granadan tuottamissa TV-sarjoissa).
Hän sai vinkin, että yliopiston naisten WC:n seinällä lukee “Moriarty was real.” Professori Moriartya on sanottu rikolliseksi neroksi, ja lause liittyi BBC:n Uusi Sherlock -sarjaan.
– Siitä syntyi pitkä vessanseinäkeskustelu, ja päätin koota naiset yhteen.
Niin syntyi Sherlock Finland -yhdistys (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2013. Samana vuonna se järjesti ensimmäisen puoliakateemisen seminaarin Holmesista.
Nimenomaan Benedict Cumberbatchin tähdittämä BBC:n sarja innosti monia mukaan seuraan – etenkin nuoria naisia. Edelleen naiset ovat enemmistönä, sillä BBC:n Sherlock-hypetystä on hyödynnetty myös seuran markkinoinnissa.
– Emme ole vielä saaneet niin sanottuja vanhan koulun Holmes-faneja liikkeelle, mutta pikkuhiljaa, Elina Karvo sanoo.
Sherlock Finlandin tavoite on, että kun tänä vuonna vietetään kirjailija Arthur Conan Doylen syntymän 160-vuotisjuhlaa, yhdistys on tasapuolisesti sekä Sherlock Holmesin että Conan Doylen faneille.
Nuorten naisten osuus Holmes-seurassa herättää hämmennystä. Eihän mestarietsivä juurikaan tuntunut arvostavan naisia. Mikä naisvihaajaksikin tulkitussa hahmossa vetoaa naisiin?
– Hän on niin moniulotteinen. Ei hän vihaa pelkästään naisia, kyllä se kohdistuu ihmisiin ylipäänsä. Paitsi että hän tulee hyvin toimeen tohtori Watsonin ja taloudenhoitaja Mrs. Hudsonin kanssa, Karvo toteaa.
Maailman eniten näytelty hahmo?
Syy ihastua Sherlock Holmesiin liittynee siihen, että hän onnistui selvittämään kaiken pahan. Elina Karvo nostaa rinnalle 1800-luvun lopulla lontoolaisia puistattaneen Viiltäjä-Jackin, jonka henkilöllisyyttä poliisi ei koskaan saanut selville.
– Holmes oli kaivattu vastavoima sarjamurhaajalle. Hänen ansiostaan Lontoo ei ehkä tuntunut enää niin pelottavalta.
Sherlock Holmes tuotti ympäri maailmaa mukaelmia jo Arthur Conan Doylen aikana, ja edelleen tehdään uusia elokuva- ja tv-sarjatulkintoja sekä romaanimukaelmia. Niiden kautta Holmes ja Watson ovat nousseet yhä uusien sukupolvien suosioon.
Elokuva- ja tv-sarjatulkintoja on vuodesta 1900 lähtien ilmestynyt yli 250 (siirryt toiseen palveluun) – siis keskimäärin kaksi vuodessa! Holmesin sanotaan olevan eniten näytelty hahmo maailmassa.
– Conan Doyle onnistui tuomaan esiin universaalin hyvän ja pahan ristiriidan, joka on helposti siirrettävissä eri aikoihin, Elina Karvo sanoo.
Kirjallisuudentutkija Sanna Nyqvist, joka on tehnyt väitöskirjan tyylin jäljittelystä kirjallisuudessa (siirryt toiseen palveluun), arvelee, että mikään muu kirjallinen teos tai teossarja ei ole saanut aikaan yhtä suurta jäljittelyjen ja mukaelmien vuota kuin Conan Doylen Holmes. Ei edes Agatha Christien dekkarit, vaikka ne kilpailevatkin painosmäärissä Raamatun kanssa.
– Sherlock Holmes on kiehtova, kuten myös hänen parivaljakkuutensa tohtori Watsonin kanssa. Sen voi loputtomasti siirtää uusiin ympäristöihin, jopa avaruuteen, sanoo Nyqvist.
Tarinat ovat todellakin muuntuneet ajan ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi brittinäyttelijä Basil Rathbonen tähdittämissä elokuvissa (1939-1946) Holmesin vihollisiksi tuotiin natsit. BBC:n tv-sarjassa (2010–2012) Benedict Cumberbatchin esittämä etsivä on puolestaan siirretty 2000-luvun Lontooseen kaikkine nykyteknologioineen ja sähköisine tietokantoineen.
Sherlock Holmesin vetovoimasta osa selittyy myös hahmon poikkeavuudella. Hänessä on paljon yliluonnollista, ja Sanna Nyqvist onkin kutsunut häntä modernin ajan myytiksi.
– Holmes on järjenkäytön ruumiillistuma. Silti hänessä on myös pimeä puoli, joka näkyy muun muassa huumeiden käytössä ja taipumuksena masennukseen.
Miesten ystävyyttä – vai enemmän?
Sherlock Holmes ja John Watson päätyivät asuintovereiksi, koska Holmes oli rahapulassa ja kaipasi jotakuta jakamaan kanssaan vuokrakulut. Siitä käynnistyi ystävyys. Mahdollisesta homosuhteesta on eri Holmes-muunnelmissa revitty loputtomasti jutun juurta.
Elina Karvo vakuuttaa, ettei alkuperäisissä Conan Doylen teoksissa ole viitteitä mistään muusta kuin puhtaasta herrasmiesystävyydestä. Olihan kirjailija itsekin konservatiivinen henkilö.
– Watson tarjoaa Holmesille tukea ja uskollisuutta. Vastalahjaksi entinen sotilas Watson saa Holmesin matkassa jännittäviä tilanteita.
Elina Karvo valmistelee Turun yliopiston tohtorikoulutettavana kulttuurihistorian väitöskirjaa miestenvälisestä ystävyydestä menneisyyteen sidotuissa brittiläisissä tv-sarjoissa. Holmes on hänellä yhtenä kolmesta, Mennyt maailma ja Kyllä Jeeves hoitaa -sarjojen lisäksi.
Tv-sarjoissa kyllä vihjaillaan Holmesin ja Watsonin suhteesta. Jo Billy Wilderin ohjaamassa elokuvassa Sherlock Holmesin salaisuus (1970) vitsailtiin siitä, että kaksi poikamiestä asuu yhdessä.
– Alkuperäisissä Conan Doylen tarinoissa Holmes ja Watson eivät suinkaan aina asuneet saman katon alla. Watson muutti pois, kun hän avioitui, Elina Karvo tarkentaa.
Yliluonnollinen päättelykyky
Lukijat ja katsojat eri puolilla maailmaa ovat innostuneet eritoten Sherlock Holmesin tavasta käyttää päätään. Osa on alkanut itsekin harjoittaa päättelytaitoa. Holmesin erityisestä kyvystä on kirjoitettu myös kirjoja.
– Moneen kertaan on todettu, että ihminen ei toimi niin. Se vaatisi aivoihin valtavat tiedostot. Lontoon eri maalajit, eri tupakkamerkkien tuhkat, polkupyörän renkaiden erilaiset kuvioinnit... Elina Karvo luettelee.
– Tai juna-aikataulut. Holmes tiesi, mistä joku oli tulossa, koska saapui tiettyyn aikaan, Suvi Laine jatkaa listaa.
Kun Holmes tapaa ensimmäisen kerran tohtori Watsonin, hän osaa päätellä lääkärin olleen Afganistanin sodassa, koska kampaus ja ryhti viittaavat armeijaan, kasvot ovat ruskettuneet mutta ranteet eivät, hän ontuu ja niin edelleen.
Ihminen toki pystyy harjoittamaan aivojaan, mutta Holmesin kaltainen lahjakkuus on yli-inhimillistä. Supersankariksikin häntä on kutsuttu.
– Ei Holmesin päättelyn tarvitsekaan olla uskottavaa. Taikurilla on keinonsa, Suvi Laine toteaa.
Maanisdepressiivinen, Asperger, narkomaani...
Tohtori Watsonilla riitti pureskeltavaa, kun hän yritti ratkaista etsivätoverinsa mysteeriä. Holmes on erikoinen – tai kuten tutkijat sanovat: eksentrinen.
Sherlock Holmesille on vuosien saatossa tarjottu diagnoosiksi (siirryt toiseen palveluun) maanis-depressiivisyyttä, tarkkaavaisuushäiriötä (ADD), Aspergerin syndroomaa ja narkomaniaa.
– Kaikelle pitää nykyään olla joku diagnoosi, joka selittää asioita. Nykypäivän diagnooseja ei voi missään nimessä soveltaa 1800-lukuun, sanoo tohtorikoulutettava Elina Karvo.
Mikä merkitys psyyken ongelmilla on mestarietsivän kiinnostavuuteen?
– Kun luen Holmes-tarinoita, en mieti sellaista. Johtuukohan se siitä, että olen pienestä pitäen katsonut Poirotit ja Marplet. 1800-luvun loppuun sijoittuvissa brittisarjoissa hahmot ovat aina kummajaisia.
BBC:n sarjassa Sherlock Holmes tekee itsestään arvion: En ole psykopaatti, olen erittäin älykäs sosiopaatti. ("I’m not a psychopath, I'm a high-functioning sociopath.“)
– Holmesin erilaisuus tekee hänestä kiinnostavan, mutta minun ajatuksissani se ei pohjaa mihinkään diagnoosiin, Suvi Laine toteaa.
Holmesin huumeidenkäytöstä puhuttaessa Elina Karvo muistuttaa, että 1800-luvun lopulla huumeet olivat yleisempiä kuin nykyään. Oopiumia tai kokaiinia pidettiin vain virkistävänä aineena.
– 1980-luvun tv-sarjan alussa Holmes käytti huumeita, mutta koska lapset katsoivat sarjaa ja pitivät Holmesia sankarina, huumeet oli pakko jättää pois.
Huumeet toisaalta korostivat hänen boheemiuttaan, se sopi 1800-luvun muottiin.
Dekkariperinteen pohja
Sherlock Holmes -fanit eli sherlockiaanit välillä itsekin hymyilevät vinosti kirjailija Arthur Conan Doylen kirjallisille ansioille. Monet Holmes-kertomukset ovat Elina Karvon ja Suvi Laineen mielestä rakenteellisesti heikkoja tylsine taustatarinoineen.
Oli Conan Doylen kirjailijanurasta mitä mieltä tahansa, Holmes-tarinat kuitenkin loivat kirjallisuudenlajin nimeltä dekkari. Ongelma on tohtorikoulutettava Elina Karvon mukaan siinä, että Conan Doylen oma kiinnostus Holmesiin lopahti, ja samalla kirjallinen taso laski.
– Monelle ainut Holmes-tarina on Baskervillen koira. Jännä juttu, että juuri sitä luetetaan koulussa, vaikka osa novelleista tarjoaisi paljon paremman näkökulman Conan Doylen tuotantoon, Suvi Laine sanoo.
Holmes-tarinoita on aina pidetty massakulttuurina, niitä julkaistiinkin alun perin halvoissa lehdissä. Mutta vaikka ne määriteltiin viihteeksi, ne voivat silti olla vakavasti otettavaa aineistoa akateemiselle tutkimukselle.
– Ihmiset välillä kohottavat kulmiaan, kun kuulevat, että teen väitöskirjaa aiheesta. Populaarikulttuuri on kuitenkin aina aikansa tuote, ja Holmes-elokuvatkin paljastavat aikansa asenteita, Elina Karvo sanoo.
Esimerkiksi 1980-luvun Holmes-sarja haluttiin sijoittaa viktoriaaniseen menneisyyteen, koska silloin oli vallalla niin sanottu heritage cinema, perinne-elokuva. Sarja kuitenkin reagoi Karvon mukaan Thatcherin ajan konservatismiin. Osin kyse oli myötäilystä, osin vastustuksesta.
– Tästä näkökulmasta Holmes-sarjaa ei ole aikaisemmin tutkittu. Syy lienee juuri se, että Conan Doylen teokset eivät koskaan päässeet kirjallisuuden arvostettuun kaanoniin.
Lue lisää:
Etsivänero piikittää suoraan suoneen
Uuden Sherlockin käsikirjoittaja Ylelle: Benedict Cumberbatch oli ainoa vaihtoehto rooliin
Uusi Sherlock palasi ruutuihin synkempänä kuin koskaan – eikö Holmes ole enää entisensä?