Porissa kasvanut 26-vuotias aituri sai tottua takaiskuihin jo nuorena.
– Olin kuuden vanha, kun perheemme joutui vakavaan auto-onnettomuuteen. Meille lapsille ei käynyt kolarissa onneksi juuri kuinkaan, mutta äitimme loukkaantui todella pahasti ja sai pysyvän aivovamman, Neziri kertoo.
– Äiti oli aluksi pitkään sairaalassa eikä pystynyt edes puhumaan tai kävelemään. Ei meitä lapsia ikinä sen takia esimerkiksi kiusattu koulussa, mutta totta kai onnettomuus teki meistä vähän erilaisen perheen, hän jatkaa.
Nezirillä on kaksi nuorempaa sisarusta, ja vaikka hän itsekin oli onnettomuuden aikoihin vasta pieni lapsi, alkoi määrätietoinen tyttö ottaa heti vastuuta muista.
– Otin siskoni ja veljeni välittömästi siipieni suojaan, vaikkei minulta tietenkään sellaista vaadittu tai odotettu. Jotenkin se tuli vain luonnostaan, hän muistelee.
Asetelma näkyy sisarussuhteissa vielä tänäkin päivänä.
– Olen yhä todella huolehtivainen, ja vaikka pikkusiskoni Nea on jo kasvanut aikuiseksi, niin suhtaudun vieläkin erityisesti häneen kuin leijonaemo poikasiinsa. Vaikka tietysti hän pärjäisi jo ihan itsenäisestikin, Neziri jatkaa.
Perheen äiti toipui lopulta pahimmista vammoista, mutta menetti esimerkiksi työkykynsä eikä pärjää täysin itsenäisesti.
– Äiti on aina ollut minulle todella rakas. Hänen vammautumisensa jätti koko perheeseemme pysyvät jäljet. Uskon, että asia on tehnyt minusta monella tapaa vahvemman, valoisamman ja päämäärätietoisemman persoonan, Neziri kiteyttää.
Äärirajoilla
Myös vahva ja valoisa saattaa kuitenkin joskus murtua. Vaikka Neziri on aina rakastanut liikkua, alkoi kahdeksanvuotiaana yleisurheilun aloittanut aituri voida muutama vuosi sitten monella tapaa pahoin.
Lopulta myös yhteistyö pitkäaikaisen valmentajan kanssa päättyi. Uuden luotsin Petteri Jousteen kanssa kemiat menivät onneksi hyvin yhteen ja asiat sujuivat sinänsä hyvin, mutta tulokset eivät silti lähteneet vuoden 2016 ennätyskesän jälkeen toivottuun nousuun. Päinvastoin.
Neziri on kertonut useaan otteeseen kärsineensä vuonna 2017 vaikeasta fyysisestä ja psyykkisestä kehon ylirasitustilasta, joka johti lopulta kilpailukauden keskeytymiseen sekä pitkään pakkolepoon.
– Muistan, että olin valmistautumassa kisaan ja hölkkäsin yhden kierroksen kenttää ympäri. Olin niin puhki, että lopulta vain lyyhistyin mieheni Villen viereen ja itkin. En jaksanut enää mitään, kertoo Neziri hetkestä, jolloin hän itse tajusi tilanteensa vakavuuden.
Totaalinen romahdus tuli aiturille itselleen yllätyksenä, mutta hänen lähipiirinsä oli aistinut jo pitkään, että urheilijan asiat olivat kaikkea muuta kuin hyvin.
– Olin seurannut Nooralottaa kauan aivan vierestä ja nähnyt, ettei juuri mikään ollut todellakaan mallillaan. Oli oikeastaan suoranainen ihme, että hän sinnitteli kilpakentillä niinkin pitkään. Tila ei nimittäin kehittynyt missään muutamassa viikossa, vaan Nooralotta oli voinut pahoin jo ties kuinka kauan, toteaa Nezirin puoliso Ville-Matti Rantala.
Tunnollisena ihmisenä Neziri teki ennen lopullista romahtamistaan kaikki harjoitukset huolella, vaikka uupumus ja paha olo painoivat niin mieltä kuin kehoakin.
– Mieli vielä sinnitteli jotenkin, että sain suoritettua kaiken mitä ohjelmassa luki, mutta kehoni oli aivan lukossa hormoneita myöten. Lopulta aloin jopa lihoa, vaikken todellakaan syönyt yhtään enempää tai treenannut vähempää kuin aiemmin, Neziri muistelee.
– Entinen valmentajani letkautti tulosten huononemisen ja pienen pyöristymisen takana olevan se, ettei minua olisi enää kiinnostanut treenata kuten ennen. Se ei tosiaankaan pitänyt paikkaansa. Kehoni oli vain täysin ylikuormitettu ja siksi asiat menivät kuten menivät, Neziri toteaa.
Lopulta tilannetta puitiin niin lehdistössä kuin lukuisissa verkkokeskusteluissakin.
Raskas aika on piirtynyt tarkasti myös Nezirin pikkusiskon, niin ikään yleisurheilua harrastavan Nea-Mari Nezirin mieleen.
– Muistan hyvin yhdenkin kerran, kun sitä julkista ryöpytystä oli aika lailla ja Noora tuli isämme luo todella väsyneenä. Hän vain itki itkemistään ja sanoi, ettei jaksa enää. Itkimme tuon ajanjakson aikana monta kertaa yhdessäkin, sillä tietysti se satutti myös minua, kun siskoani kohdeltiin niin epäinhimillisesti, hän muistelee.
Vaikka juoksija itse ei antanut ainuttakaan haastattelua, oli hänen tilanteensa kuuma puheenaihe lehdissä ja netissä, jossa puitiin ja spekuloitiin Nezirin ongelmia.
– Olemattomia vatsamakkaroitani vertailtiin johonkin aiempiin supertimmeihin kuviin ja pohdittiin, että mistä lihomiseni ja tulosten lasku johtui, aituri jatkaa asiasta vieläkin hieman tuohtuen.
– En tajua miten ihmiset voivat olla niin julmia, kyllä se oli monella tapaa aivan käsittämätöntä, Nea-Mari Neziri lisää.
Tuki lähellä
Uusi valmentaja Petteri Jouste ymmärsi suojattiaan ja antoi tilaa toipumiselle. Kuukauteen Neziri ei jaksanut edes kävellä, mutta vähitellen arki ammattiurheilijana alkoi taas rullata.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin Neziri kolkuttelee jälleen muutaman vuoden takaisia ennätysaikojaan.
Valmentajan lisäksi avainasemassa Nezirin toipumisprosessissa on ollut perhe, joka on aina pitänyt tiiviisti yhtä.
– Vaikka vanhempani erosivat jo lapsuudessani, niin meillä on silti ollut aina todella läheiset perhesuhteet. Ehkä äidin vammautuminen on hitsannut meidät normaaliakin tiiviimmin yhteen, hän pohtii.
Lämpimät välit ovat johtaneet myös siihen, että uuden valmentajan myötä Porista Jyväskylään ei muuttanut vain aituri itse, vaan lähes koko perhe on seurannut perässä.
– Eniten saan tietysti kiittää Villeä, joka jätti oman lapsuudenperheensä ja työnsä tullakseen minun unelmani perässä täysin uudelle paikkakunnalle, Neziri toteaa puolisoaan vuolaasti kehuen.
Hieman myöhemmin paikkakunnan vaihdoksen teki pikkusisko Nea-Mari.
Äidin jääminen kauas Porin lähelle Noormarkkuun vaivasi kuitenkin sisaruksia. Lopulta asia ratkesi onneksi parhain päin.
– Olin aluksi huolissani äidin pärjäämisestä sekä isovanhempieni jaksamisesta, sillä äiti asui omien vanhempiensa luona ja heille alkaa jo kertyä ikää. Kun en itse päässyt enää katsomaan ja auttamaan häntä niin usein kuin olisin halunnut, niin aiheuttihan se tietysti stressiä, Neziri muistelee.
Lopulta äidille järjestyi palvelukotipaikka Jyväskylästä ja lähes koko perhe pääsi taas asumaan lähelle toisiaan.
Kaupunki oli aluksi kaikille vieras, mutta kotiutuminen on sujunut mutkattomasti.
– Äidin tulo Jyväskylään teki tästä kaupungista viimeistään kodin. Nyt pääsen näkemään häntä vaikka joka päivä ja se on minulle todella tärkeää, Neziri toteaa silmin nähden onnellisena.
– Äiti on ehkä suurin fanini ja todella ylpeä minusta. Aina kun hän tapaa jonkun uuden ihmisen niin hän kertoo heti kättelyssä, että olen hänen lapsensa, aituri jatkaa nauraen.
Myös puoliso Ville-Matti Rantala tukee Neziriä kaikella tapaa. Hän on usein mukana harjoituksissa, leireillä sekä kilpailuissa. Opiskelipa hän jopa urheiluhierojan tutkinnon voidakseen pitää huolta rakkaimmastaan mahdollisimman monipuolisesti.
– Näen kyllä Nooralotassa aivan huiman potentiaalin. Ei tätä kaikkea panostusta tehdä todellakaan vain Kalevan kisojen mitalit mielessä, Rantala letkauttaa pilke silmäkulmassa, mutta silti tosissaan.
Tähtäin korkealla
Nooralotta Neziri on kertonut tulevaisuuden tavoitteekseen täyden potentiaalin saavuttamisen niin kilpauralla kuin kuin sen ulkopuolellakin.
Vaikka aituri elää tällä hetkellä sataprosenttisesti urheilun ehdoilla, on hän määrätietoisena ja kunnianhimoisena ihmisenä suorittanut harjoittelun lomassa myös kauppatieteiden maisterin tutkinnon.
Akateemisista opinnoista huolimatta tulevaisuuden haaveammatit vaihtelevat kuitenkin laidasta laitaan. Terveellisten reseptien kehittelyä rakastava Neziri toivoisi muun muassa voivansa kirjoittaa keittokirjan.
– Ainoa ongelma on vain se, etten ikinä muista mitä aineita olen mihinkin kokkaukseeni laittanut, hän huomauttaa hymyillen.
Lapsuudessa Neziri ihaili Disneyn vahvoja ja itsenäisiä prinsessoja, ja näyttelijän ammatti kuului jossain vaiheessa unelma-ammattien listalle.
Nezirin isä on Makedonian albaani ja äiti suomalainen. Vaikka perheen lapset ovat kasvaneet Porissa, vietettiin varsinkin kesäisin aikaa paljon myös isän kotimaassa siellä asuvien isovanhempien luona.
– Muistan todella tarkasti asioita sieltä. Miltä joku tuoksui tai maistui. Puhuin lapsena myös jonkin verran albaniaa, mutta olen vanhemmiten valitettavasti kadottanut tuon taidon. Ymmärrän kyllä yhä kieltä jonkin verran ja haluaisin ehdottomasti verestää osaamistani, kertoo Neziri, joka on jo tarttunut tuumasta toimeen ja löytänyt itselleen niin ikään Jyväskylässä asuvan albanian kielen opettajan.
Tasapainolla menestykseen
Neziri kuvailee itseään hieman ristiriitaiseksi persoonaksi. Toisaalta hän rakastaa olla urheilussa esillä ja nauttii suuresti yleisön edessä olemisesta. Myös fanikuvissa poseeraaminen on tuttua ja luontevaa. Nezirissä on kuitenkin myös aivan toisenlainen puoli, joka on kaikkea muuta kuin yltiösosiaalinen.
– Moni luulee, että olen tosi menevä ja puhelias, mutta oikeasti rakastan omaa rauhaa ja perheen kanssa oleilua aivan valtavasti. Tykkään puuhastella kaikkea kotona, siivoilla, kokkailla ja järjestellä. Kun olen urheilun kautta paljon esillä, niin vastapainoksi kaipaan jotain ihan muuta, hän kiteyttää.
Asian vahvistavat yhteisen kahvipöydän ympärille kokoontuneet perheenjäsenet. Tarjolla on, mitäpäs muutakaan, kuin Nezirin kehittelemän reseptin mukaan valmistettua banaanileipää.
Vielä kaksi vuotta sitten saman pöydän ääressä istui epävarma nuori nainen, joka oli edellisenä kesänä tehdyistä huimista ennätyksistä huolimatta hyvin epävarma tulevasta. Neziri mietti vakavasti, loppuuko uupumus koskaan ja palaako hänen kasvoilleen enää milloinkaan se aito leveä hymy sekä silmiin määrätietoinen katse, josta suuri yleisö hänet tuntee.
Nyt Dohan MM-kisojen alla kaikki on jälleen enemmän kuin hyvin. Mieli on kirkas ja keho terve. Matka tähän pisteeseen on kuitenkin ollut pitkä ja vaatinut useita oivalluksia.
– Elän nyt unelmaani, mutta on tähän matkalle mahtunut kieltämättä kaikenlaista, Neziri toteaa.
Vaiheikkaan matkan varrella Neziri on ymmärtänyt, että urheilutulosten takana on on paljon muutakin kuin kovaa harjoittelua. Elämän on oltava kokonaisvaltaisesti raiteillaan, jotta menestyminen on mahdollista.
– Jos kaikki on balanssissa, niin myös urheilu-ura voi mennä eteenpäin. Nyt koen vihdoin, että minulla on hyvä tilanne kaikella tapaa, valon tunnelin päästä löytänyt Neziri kiteyttää.
Lue myös:
Koska Richardsson juoksee tai Ruuskanen heittää? Poimi tästä talteen suomalaisten MM-ohjelma