Valokuvaaja Mikko Nikkinen asuu Taipalsaarella, 40 kilometrin päässä Nuijamaan rajanylityspaikasta. Hän on pyöräillyt tuhansia kilometrejä vuosittain ympäri Eurooppaa jo 1990-luvun puolivälistä saakka. Tänä vuonna kilometrejä pyörän selässä on kertynyt 4573.
Iso osa matkoista on suuntautunut Venäjälle. Vuonna 2000 Nikkinen pyöräiliensimmäisen kerran Laatokan ympäri ystävänsä vuorikiipeilijä Veikka Gustafssonin kanssa.
– Tuolloin Venäjä kiehtoi siksi, että Karjala oli unohtunut kolkka Venäjällä. Ihmiset elivät silloin vaatimattomissa oloissa. Mummot tarjosivat meille leipää ja teillä oli kilipukkeja ja lehmiä. Vasta Pietarin alueen kasvun myötä monet asiat ovat nyt kehittyneet myös Karjalankannaksella ja Laatokan alueella, sanoo Nikkinen.
Nikkisen mukaan alueella on edelleen tietynlaista "rappioromantiikkaa". Jos Suomessa korjataan nopeasti pois kaikki vanha ja käyttöä vaille jäänyt, niin Venäjällä vaihtelu kaikessa vanhassa on todella laaja. Mutta kuvaajan näkökulmasta maa on visuaalisesti mielenkiintoinen.
Lähimatkailulle nostetta uusilla rajanylityspaikoilla?
Venäjän lähialueet voivat lähivuosina saada yhä enemmän suomalaisia pyöräilijöitä teilleen. Kaakkois-Suomessa on kovat odotukset uusien Venäjä-reittien avautumiseen.
Parikkalan rajanylityspaikkaa kaavaillaan kansainväliseksi vuonna 2024 ja syyskuun lopulla Imatralla kokeiltiin uutta junayhteyttä Venäjälle. Uusien rajanylitysmahdollisuuksien toteutuminen madaltaisi kynnystä myös lähialuematkailulle.
Venäjän lähialueilla ja Pietarissa viime vuosina pyöräilleen Mikko Nikkisen mielestä muutos 18 vuoden takaisiin retkiin on ollut selvä.
– Esimerkiksi Keskikannaksella Suomen ja Laatokan välissä on uusi päällystetty tie Terijoelta Viipurin suuntaan. 20 vuotta sitten tie oli erittäin huonokuntoinen. Nykyään siellä ei tarvitse ajaa maastopyörällä vaan maantiepyörällä pääsee oikein hyvin.
Kaakkois-Suomen rajavartiostossa ei tilastoida tarkkaan pyöräilijöitä. Sen verran osataan kuitenkin sanoa, että Imatran rajanylityspaikalla pyöräily on vilkkainta, noin 26 000 ylitystä polkupyörällä vuonna 2018. Nuijamaan ja Vaalimaan osalta pyöräilijöiden rajaylityksiä arvioidaan olevan satoja joka kesä.
Imatran ylivoimaa pyöräilijöiden keskuudessa selittää lähellä rajan toisella puolella oleva Svetogorskin kaupunki.
Liikkuipa Venäjällä miten ja milloin vain, Venäjää tuntemattomat epäilevät usein teiden turvallisuutta. Myös Nikkinen on törmännyt ennakkoluuloihin. Nikkisen mukaan myös Pietarissa on – samoin kuin Suomessa – pelkästään pyöräilijöille tarkoitettuja ajokaistoja autoteiden ja kävelyteiden välissä.
– Itse koen, että olen pyörällä liikkuessani Karjalassa paremmin turvassa kuin Suomessa. Suomessa autoilijat, samoin kuin pyöräilijät, pitävät hampaat irvessä kiinni omista oikeuksistaan.
Mistä rohkeutta lähtöön?
Moni pyöräilijä ehkä haluaisi lähteä polkemaan Venäjälle, mutta kynnys on vielä melko korkea. Viisumin hankinta, tuntematon kieli ja kirjaimet voivat tuntua hankalilta. Ajokaverit Venäjälle ovat olleet harvassa, vaikka Nikkinen ei ole ongelmia matkoillaan kokenut. Viime vuosina tehdyt retket ovat sujuneet Nikkisen lapsen kummin Jari Henttosen kanssa.
– Meillä on yleensä päällä oleva vaatekerta, sadevaatteet ja vaihtovaatteet. Pieni pyörälaukku rungon päällä, johon mahtuu kaksi tai kolme senttiä paksu nippu ruplia.
Taipalsaarelainen Nikkinen ajaa yleensä autolla rajalle ja lähtee siitä pyörilemään.
– Rajanylitys pyörällä on todella sujuvaa. Nopeimmillaan ylitykseen on mennyt noin kaksi minuuttia.
Karjalankannaksella on Nikkisen mukaan tarjolla monipuolisia palveluja, joten ruuan ja juoman kanssa ei ole ollut ongelmia. Hän yöpyy reissuillaan aina paikallisissa majapaikoissa.
– Ravintolassa syöminen avaa mahdollisuuksia kohdata paikallisia ihmisiä. Ihmiset kyselevät, mistä tulemme. Koen, että näin pääsee hyvin kiinni matkailun ytimeen Venäjällä.
Karttoja ja reittejä on netti pullollaan
Mikko Nikkisellä on kaksi pyörää. Toinen on maantiepyörä ja toinen niin sanottu gravelpyörä, jolla voi ajaa joka paikassa, maantiepyörällä vain asvaltilla. Gravelpyörä on vankkatekoisempi ja soveltuu retkeilyyn paremmin.
Nikkinen muistelee ajaneensa noin 40 maassa polkupyörällä.
– Olen ajanut Islannin ympäri, Lappeenrannasta Venetsiaan ja takaisin ja olen ajanut myös Britteinsaaret ympäri.
Karjalankannaksella olevat pienet hiekkatiet ovat hyviä leveärenkaisille polkupyörille. Tiet myös aina vievät johonkin: seuraavaan kylään tai uudelle tielle. Suomessa ei aina ole näin.
– Vaikka meillä Suomessa on hyviä metsäautoteitä, ne on tehty metsätalouden ehdoilla. Tie voi päättyä keskelle metsää ja siellä on kääntöpaikka. Venäjän puolella pohjana ovat vanhat suomalaiset kylätiet, jotka johtavat seuraavaan kylään, Nikkinen kertoo.
Matkoillaan Mikko Nikkinen on tutustunut venäläisiin pyöräilijöihin. Heiltä saa hyviä vinkkejä esimerkiksi kartoista.
– Kännykässä on nykyään kaikki. On sovelluksia, joihin pyöräilijät voivat tallentaa hyviä reittejä ja jakaa niitä muiden sovelluksen käyttäjien kanssa.
Koville matkapyöräilijöille Nikkinen vinkkaa reitin.
– Tallinnasta Narvan ja Pietarin kautta Lappeenrantaan. Se on mielenkiintoinen, monipuolinen ja hyvä reitti.