Ei lisää kiusaajia tähän maailmaan. Tämän päätöksen Siina Kinnunen teki jo 14-vuotiaana.
Hän oli kärsinyt kiusaamisesta koko lapsuutensa. Ensin aiheena oli ulkonäkö. Kiusaaminen jätti Kinnuseen niin syvät arvet, että hän ei halua kuvaansa juttuun.
– Kestän sen, että kanssani ollaan eri mieltä, mutta jos ulkonäöstä aletaan jauhaa, tulee vain paha mieli.
Iän lisääntyessä myös mielipiteet, musiikkimaku ja harrastukset alkoivat ruokkia kiusaajia.
Siina Kinnunen menetti uskonsa lapsiin.
Itsekkyyttä
Tuire Vanhakartano ei ole koskaan osannut olla lasten kanssa. Hänkin päätti jo 14-vuotiaana, että ei niitä halua.
Silloin ystävät suunnittelivat porukalla tulevaisuuttaan. Muut puhuvat lapsista. Vanhakartanon kurkkua kuristi.
– Ajatus siitä, että lasten tekeminen jollain tapaa kuuluisi asiaan, tuntui ahdistavalta. Sitten onneksi tajusin, että eihän se mikään pakko ole.
Vanhakartano kuvailee lapsia äänekkäiksi, sottaisiksi ja itsekkäiksi. Toisaalta hän ymmärtää, että lasten pitää olla itsekkäitä pärjätäkseen. Hänkin haluaa olla itsekäs.
Liikaa ihmisiä
Salla-Maarit Karpiokin on monen silmissä itsekäs. Sitä hän on omasta mielestäänkin. Hän ei halua luopua lapsen takia omasta vapaudestaan.
Mutta taustalla on laajempikin ajatus.
– Maapallolla on ihan liikaa ihmisiä ja hukumme kohta tähän väenpaljouteen, joten en todellakaan koe huonoa omaatuntoa päätöksestäni.
Karpio on seurannut julkisuudessa käytyä keskustelua vauvakadosta ja Suomen väkiluvun vähenemisestä kiinnostuneena.
Mikään esille tullut asia ei ole horjuttanut päätöstä.
Oma mielipide on lähinnä saanut vahvistusta, kun muutkin vapaaehtoisesti lapsettomat ovat heränneet keskusteluun sosiaalisessa mediassa.
– On kiva huomata, että en ole ajatusteni kanssa yksin.
Ei tarvetta järjestäytyä
Siina Kinnunen, Tuire Vanhakartano ja Salla-Maarit Karpio ovat ottaneet osaa sosiaalisen median lapsettomuuskeskusteluihin ja seuraavat tiiviisti muun muassa Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n palstaa.
Kukaan kolmikosta ei ollut liittynyt yhdistyksen jäseneksi ennen tätä haastattelua. Puheenjohtaja Soile Rajamäen mukaan tämä on tavallista. Vaikka yhdistyksen sivuilla on tuhansia seuraajia, on jäseniä vain joitakin kymmeniä. Vapaaehtoisesti lapseton kutsuu itseään usein lyhenteellä vela.
Asia on monelle henkilökohtainen. He eivät koe tarvetta järjestäytyä sen takia.
Päätös ei katso ikää
Mitään haittaahan järjestöön kuulumisesta ei silti ole. Sen Siina Kinnunenkin totesi ja liittyi siihen tämän haastattelun jälkeen.
Myös työttömien parissa järjestötyötä jo nyt tekevä Tuire Vanhakartano harkitsee samaa. Hän kokee, että Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry ajaa hänelle tärkeää asiaa – sterilisaation ikärajan laskua.
– On hassua, että ihminen on kypsä tekemään päätöksen lasten hankkimisesta missä iässä vain, mutta kun mennään toisinpäin, vaaditaan päätöksen tekemiseen kolmenkymmenen vuoden ikää.
Vanhakartano toivoo, että ikärajan sijaan päätös perustuisi henkilökohtaisiin keskusteluihin.
Toki ihmiset voivat muuttaa mieltään, mutta pitkään kypsyteltyä päätöstä pitäisi hänen mukaansa kunnioittaa.
Moni on hänenkin päätöksensä pysyvyyttä kyseenalaistanut, mutta nyt 43 vuoden iässä alkaa Vanhakartano vihdoin saada olla rauhassa.
Perusteluja vaaditaan
Helpolla vapaaehtoisesti lapsettomia ei päästetä. Jos päätä ei yritetä kääntää, tentataan perusteita päätökselle. Tai ainakin moni tekee niin.
Raumalainen Tuire Vanhakartano kehuu ystäviään. He eivät ole kyselleet eivätkä kyseenalaistaneet.
Tuntemattomille hän on joutunut pistämään jauhot suuhun lukemattomia kertoja.
– Joskus nuorempana olin jopa niin ilkeä, että sanoin kyselijöille, että en voi saada lapsia. Kysymykset loppuivat yleensä siihen.
Hän koki, että totuuden kuultuaan ihmiset hyökkäsivät hänen kimppuunsa, eikä hän jaksanut perustella näkökulmiaan tuntemattomille. Pikku hiljaa sisua kuitenkin kertyi ja hän alkoi puolustaa ajatuksiaan.
Nykyään Vanhakartano aloittaa kyselijöiden kanssa leikkisästi bingon pelaamisen. Siinä oikea rivi löytyy nopeasti, kun ihmiset nostavat vanhat tutut perustelunsa esiin. Ne ovat jopa kyllästyttävän kuluneita.
Erityisen tutuksi on tullut lausahdus: Olet itsekäs. Siihen toteamukseen Vanhakartano vastaa kysymyksellä.
– Kumpi on itsekkäämpää, se että et tee lapsia tarkoin harkittujen perustelujen varjossa vai se, että haluat itsestäsi varmuuskopion?
Huonosti voivia ihmisenalkuja?
Turkulainen Siina Kinnunen, 26, ei edes halua ajatella varmuuskopiota itsestään kiusattuna ja itsetuntonsa menettäneenä lapsena.
– En halua tänne uutta huonosti voivaa ihmisenalkua.
Hän haluaa ennemmin auttaa jo olemassa olevia lapsia ja nuoria, jottei muiden tarvitsisi kokea samaa.
Kinnunen tähtääkin lääkikseen.
Tie mielenterveystyön ammattilaiseksi on vielä pitkä. Kinnusen opinnot keskeytyivät aiemmin, sillä hän ei kestänyt olla kiusaajiensa seurassa kauempaa. Nyt on ensin saatava aikuislukion opinnot pois alta.
– Keskityn täysillä uran luomiseen ja aion olla seuraavat 10–15 vuotta opiskelija. Lapset eivät siinäkään mielessä sopisi yhtälöön.
Odotukset äitiyden tähtitieteestä
Monen mielestä työt, opiskelun ja äitiyden voi yhdistää. Ja niin voikin. Kaikki eivät vain koe kykenevänsä siihen.
Siina Kinnunen tietää, että hänen voimansa loppuisivat kesken. Hän on ihminen, joka tekee täysillä kaiken, johon ryhtyy.
– Tiedän, että äitiys ei ole tähtitiedettä, mutta minun luonteellani se olisi sitä. Ahdistuisin siitä, että en voi olla tähtitieteellisen hyvä äiti ja se vaikuttaisi varmasti lapseenikin.
Lääketieteen opinnoista jäävän vapaa-ajan Kinnunen käyttää ennemmin asiaan, joka ei tuota hänelle stressiä vaan purkaa sitä.
– Hevosurheilu on henkireikäni. Jos se tekee minusta itsekkään, että asetan hevoset lasten edelle, niin sitten tekee.
Kotiin jämähtäminen pelottaa
Lähihoitajana työskentelevä turkulainen 29-vuotias Salla-Maarit Karpio asettaa vapaa-ajallaan lasten edelle miehensä, ystävänsä ja vaikka maailman kolkkiin tutustumisen, jos siltä tuntuu. Häntä eivät puheet itsekkyydestä huoleta.
– Olen sen verran itserakas, että haluan tehdä asioita, jotka ovat itselleni tärkeitä. Pelottaa, että lapsen kanssa jämähtäisin kotiin, kuten monelle ystävälle on käynyt.
Oman vapauden lisäksi vaakakupissa painaa muun muassa synnytyspelko. Se on sen verran vahva, ettei Karpio koe tarpeelliseksi selättää sitä. Muutkin asiat mietityttävät liikaa. Kaiken itsekkyyden takana hän kokee ajattelevansa lapsen parasta.
– En halua itselleni sellaista vastuusta, jonka lapsi tuo tullessaan. En tiedä, kestäisikö pääni sitä. Minua pelottaa kaikki tämä turvattomuus, koko maailman tulevaisuus. En halua lasta tällaiseen epävakaaseen paikkaan.
Ilmastoteko?
Julkisuudessa vapaaehtoista lapsettomuutta on nimitetty muun muassa ilmastoteoksi. Sen merkitys jakaa mielipiteitä.
Vapaaehtoisesti Lapsettomat ry:n puheenjohtaja Soile Rajamäki on huomannut, että aihe on noussut velojen eli vapaaehtoisesti lapsettomien keskustelupalstoilla voimakkaasti esiin.
Järjestön virallinen kanta on, että aiheesta pitäisi puhua vielä enemmän.
– Mielestämme siitä puhutaan yllättävän vähän siihen nähden, kuinka suuri lisääntymisen kuormitus ilmastolle on. Ja jos siitä yritetään keskustella, nousee kauhea haloo, Rajamäki harmittelee.
Hän uskoo aiheen olevan monelle niin tunteikas, että sitä on vaikea ajatella pelkkien tilastojen ja ennusteiden valossa.
– Toivoisin, että tästä voitaisiin puhua kiihkottomasti ja miettiä, miksi omat ajatukset ovat niin negatiivisia. Vapaaehtoisesti lapsettomat kohtaavat sellaisia tunteita edelleen liian paljon.
Siksi moni veloista elääkin Rajamäen mukaan vielä niin sanotusti kaapissa.
Läheiset voivat järkyttyä
Salla-Maarit Karpiokaan ei ole kertonut kaikille ajatuksistaan – ennen tätä.
– Monet ovat järkyttyneet niin pahasti, kun olemme asiasta kertoneet. Esimerkiksi omat perheemme ovat painostaneet lapsen hankintaan, emmekä ole heille voineet kertoa, ettei lapsia ole tulossa.
Hän ei halua aiheuttaa pahaa mieltä muille. Mutta ei hän haluaisi sitä itsekään kokea asiasta, joka tuntuu niin luonnolliselta. Karpio kertoo kuulleensa liikaa kommentteja siitä, että elämän ihanuuden ymmärtää vasta äitiyden kautta.
– Minusta elämä voi olla miellyttävää ilman lastakin. Tuollaiset kommentit tuntuvat tosi ikäviltä. Missä sanotaan, että naisen kuuluu hankkia lapsia, että se olisi naisen elämäntehtävä?
Mitä jos?
Mutta jos naiset eivät hanki lapsia, miten käy? Sekin ajatus on Karpion mieleen juolahtanut. Kuka huolehtii hänestä tai muista vanhana, jos vauvakato kiihtyy ja uusi sukupolvi jää pieneksi?
Silti päätös pitää - vaikka suomalaiset kuolisivat sukupuuttoon.
– Onhan se surullista, jos me suomalaiset kuolemme sukupuuttoon, mutta luulen, että moni jättää lapset hankkimatta siitä huolimatta. He eivät yksinkertaisesti uskalla tehdä lapsia tähän maailmaan, Salla-Maarit Karpio toteaa.
Tuire Vanhakartanon näkemys tulevasta ei näidenkään uhkakuvien varjossa ole synkkä. Hän uskoo, että Suomessa riittää edelleen naisia, jotka haluavat lapsia tehdä.
– Tästä on turha tehdä vapaaehtoisesti lapsettomien ongelmaa. Eihän tämä ole edes ongelma. Meitä (veloja) ei ole niin montaa, että Suomi vapaaehtoiseen lapsettomuuteen kaatuisi.
Haastateltavat ovat tehneet päätöksen lapsettomuudesta yhteisymmärryksessä miestensä kanssa. He ovat kertoneet omista periaatteestaan jo suhteen alkuvaiheessa. Osalla on taustalla myös tästä syystä kariutuneita suhteita.
Haastateltavat ovat käyttäneet sanamuotoa lasten hankkiminen. He eivät kuitenkaan halua loukata naisia, jotka eivät lapsia yrityksistään huolimatta saa. Suomessa on paljon myös tahtomattaan lapsettomia naisia.
Uskallatko sinä kertoa avoimesti, miksi et halua lapsia? Tai mitä ajattelet niistä ihmisistä, jotka eivät lapsia halua? Voit kommentoida aihetta tämän jutun alla kello 22 asti.
Jos haluat jatkaa keskustelua tämän jälkeen, onnistuu se esimerkiksi Yle Porin tai Yle Turun Facebook-sivuilla.
Lue lisää: